Tänään kävin ensikertaa palliatiivisella poliklinikalla keskustelemassa lääkärin ja hoitajan kanssa. Lääkäri oli uusi kasvo, hoitajan olen tavannut ennenkin. Myös jonkun läheisen toivottiin tulevan mukaan, joten vaimoni oli siellä myös.

Ehkä noin tunnin keskustelimme, lähinnä siten, että pääasiassa lääkäri ja joskus hoitaja kyselivät minulta vointiini liittyviä asioita. ”Lapio-aihekin” lipsahti asialistalle, mutta en halunnut isommin ruveta keskustelemaan aiheesta, eikä minua siihen mitenkään myöskään painostettu.  »»»»

Hakeuduin hiljattain vuodeosastolle, josta käsin on helpompi mennä hoitoihin. Sain yksityishuoneenkin välttääkseni infektiota. Kovan onnen hammas, jonka tarina alkoi jo kesäkuussa, ei ole jättänyt minua rauhaan. Tällä viikolla hammasaukkoon olisi pitänyt tehdä kirurgin operaatio nukutuksessa, mutta se jouduttiin perumaan.

Samoin jouduttiin perumaan oikean jalan kivun lievittämiseksi suunniteltu sädehoito. Kuten myös tammikuuksi 2019 kaavailtu syto-hoito. Syy perumisiin oli liian vähäinen verihiutaleiden määrä. Kun normaaliarvo on 150, niin minulla se oli viimeisimmässä verikokeessa 42.

Kädet pystyyn

Lääkärien mukaan operaatiot söisivät ne vähäisetkin hiutaleet ja menehtyisin nopeammin. Lääkärit nostivat kädet pystyyn ja heittivät pyyhkeen kehään. Paukut ovat loppu!

En päässyt toivomaani Lutetium-177 hoitoonkaan. Yksi sanoi, ettei se pure maksapesäkkeisiin. Toinen sanoi, että siitä on liian vähän tutkimustietoa ja mitä on, niin tulokset ristiriitaisia. Joillekin siitä on ollut hyötyä, joillekin haittaa. Lisäksi hoito tehdään Helsingissä, joka voi olla minulle rasittavaa. Todellinen syy lienee taloudellinen. Hoito on kallista, eikä minuun uskota kannattavan satsata.  »»»»

Köpöukko on ukko, joka ”köpöttää”. Hän ei kävele normaalisti, vaan etenee hitaasti lyhyin askelvälein hipsuttamalla. Joskus olen ajatellut, että saakohan joillakin sairastuminen korostamaan omaa surkeutta ja omaksumaan ikään kuin köpöukon roolin, vaikka pystyisi kävelemään normaalistikin.

”Pilkka” on sattunut omaan nilkkaan, kirjaimellisesti. Minusta on tullut köpöukko. Ei tarvinnut ottaa roolia. Ihan automaattisesti se alkoi, köpötys, kun tarpeeksi jalkoihin sattui.

Merkillinen  oikean jalan hermokipu yhdistettynä voimattomuuteen on pistänyt minut itkemään, kun kipu on välillä ollut niin ankaraa. Lääkäri kirjoitti neuropaattiseen kipuun Lyrica -nimistä lääkettä, jota myös käytetään epilepsiaan ja ahdistuneisuushäiriöön. Se on siis mielialalääke.  »»»»

Eilinen oli aika paha noin klo 2:sta puoleen yöhön. Kovia kipukohtauksia. OxyNormia kului yhteensä 3x10mg. Kärsimys päättyi 1mg Panadoliin puolen yön maissa. Oli pakko ottaa, vaikka lääkäri suosittelisi etten ottaisi Parasetamolia kuumetilanteen seuraamiseksi.

Panadol alkoi puremaan ja nukahdin. Heräsin 6.30 vaimoni valmistautuessa työharjoitteluun lähtemiseen. Mittasin kuumeen, 36.6°. Oikeaa jalkaa särki lievästi. Otin ennaltaehkäisevästi yhden 5mg OxyNormin. Myös aamulääkkeet 1,5 kpl 20mg Prednisolon kortisonia, yhden Somacin vatsan suojaksi, yhden 100mg Doxitin antibioottia ja yhden Kalcipos-D ravintolisän.  »»»»