Elämäni tanssii tiiviisti kuin Grimmin satujen pillipiiparin tahdissa. Toivottavasti ei käy kuin thaimaalaisille lapsille, jotka myös eksyivät luolaan. Kauhea tapaus. Toivon ja rukoilen, että heidät pian löydettäisiin vielä elossa.

Puolitoista kuukautta on nyt käyty Epirubisiini-hoidossa joka viikko, samoin kuin hoitoa edeltävänä päivänä verikokeessa. Välillä hammaslääkärissäkin. Kohta on edessä jälleen vartalon magneettikuvaus ja sen mahdolliset seurannaiset.

Hoitaja esitteli eilisen verikokeen. Hyvät tulokset. Tulehdusarvo oli pudonnut 6:een eli reilusti vertailuarvojen sisälle. Hemoglobiini edelleen alakantissa 109, joka ei kuitenkaan hoitajan mukaan ole vielä hälyttävää.

Annoin tänään hoitajalle terveysaseman hammaslääkärin kirjoittaman diagnoosin tulehduksesta. Hoitaja kutsui paikalle syöpälääkärin, joka hieman kritisoi hammaslääkäriä: ”hänen olisi pitänyt antaa antibioottia ennen aloittamista”. Nimittäin osasta tulehtuneista hampaista tihkui melko reippaasti verta hammaslääkärin työskennellessä. Syöpälääkäri kirjoitti minulle reseptin kaiken varalta. Jos itsehoidon aikana hampaistani vuotaa verta, niin minun on silloin otettava antibioottia. Kävin hoidon jälkeen hakemassa lääkkeen apteekista.

Sovimme, että myöskin seuraavan XGevan jätän ottamatta kunnes tulehdus hampaista on parantunut. Hammaslääkäri otti röntgenkuvan hampaista, mutta ei leukaperistä. Niihin ei kyllä ole enää pahemmin koskenut, eikä hampaissa ole ollut jomotusta, mutta vaikea sanoa, koska olen muutenkin taas ”elämäni kunnossa”, tiputuksen alussahan saan nestemäisenä suoneen myös kipulääkettä, jossa on kortisonia.

Hoitaja kirjoitti potilaskorttiini ”pillipiiparin” nuotit valmiiksi moneksi viikoksi eteenpäin. Voin tilata Fimlabsilta ajat samalla kertaa useisiin verikokeisiin etukäteen.

On todettava, että vaikka minulla ei ole kokemuksia yksityisistä sairaaloista, niin vähän vaikea uskoa, että niissä voisin saada parempaa hoitoa kuin mitä olen saanut julkisessa. Lämpimät kiitokset KSSHP:lle tähänastisesta.

Ehkä kaikkia lääkkeitä ei ole tai sovelleta julkisessa samalla tavalla kuin yksityisellä, mutta eipä ole rahaa testatakaan yksityisiä. Yksityiset ovat businesta ja vain rikkaita varten. Tosin tässä Docratesin mainoksessa väitetään, että ”hoitokustannukset voi saada jopa täysin korvattua Ruotsin sosiaalihuollon kautta”. Onko niin todella, en tiedä, mutta se on ruotsalaisten etu. Suomalaisen etu on käytännössä merkityksetön. Kelakorvaukset ovat hyvin pieniä hoitokustannuksiin verrattuna. Lainallakaan ei eläkeläinen pysty yksityistä hoitoa rahoittamaan. Tuskin mikään instanssi edes myöntää lainaa syöpää sairastavalle pienituloiselle eläkeläiselle. Pakolaisista en tiedä saavatko he yksityiset hoidot ilmaiseksi, kun julkisenkin sairaalamaksut maksaa ”joku muu”.

Lutetium-177-PSMA kiinnostaisi, mutta se on uusi lääke, jota ei todennäköisesti ole julkisella saatavilla. Ajattelin kysyä, kun tapaan lääkärin seuraavan kerran. Lu-177-PSMA:ta voidaan antaa imusolmukkeisiin ym. levinneeseen syöpäänkin, toisin kuin Ra-223 -isotooppia, jota KSSHP:llä on, mutta ei tule kysymykseen minun tapauksessani.

Toisaalta suht. hyvin olen pärjännyt tähän asti julkisenkin lääkkeillä. Ja minuahan odottaa ihmeparantuminen Jumalan voimasta, niin mikäpä hätä tässä. Uskon, että elän vielä pitkään tai ainakin tempaukseen asti, jolloin fyysistä kuolemaa ei tarvitse kokea.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.. (1. Korinttolaiskirje)

Sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla. (1. Tessalonikalaiskirje)

Hoidon jälkeen kävimme Sokoksen kosmetiikkaosaston alennusmyynnissä, josta vaimoni oli kiinnostunut. Siellä vierähti aikaa sen verran, että tuli nälkä. Poikkesimme Buffassa syömässä. Tuli taas ahmittua, että se siitä painon pudotuksesta tällä kertaa. Syönnin jälleen menimme salille. Kulutin muutaman kalorin juoksumatolla, jolla kävelin tunnin ylämäkeen, enimmän ajan melko reipasta tahtia.

Ilta oli jo pitkällä kun palasimme kotiin.