Hakeuduin hiljattain vuodeosastolle, josta käsin on helpompi mennä hoitoihin. Sain yksityishuoneenkin välttääkseni infektiota. Kovan onnen hammas, jonka tarina alkoi jo kesäkuussa, ei ole jättänyt minua rauhaan. Tällä viikolla hammasaukkoon olisi pitänyt tehdä kirurgin operaatio nukutuksessa, mutta se jouduttiin perumaan.

Samoin jouduttiin perumaan oikean jalan kivun lievittämiseksi suunniteltu sädehoito. Kuten myös tammikuuksi 2019 kaavailtu syto-hoito. Syy perumisiin oli liian vähäinen verihiutaleiden määrä. Kun normaaliarvo on 150, niin minulla se oli viimeisimmässä verikokeessa 42.

Kädet pystyyn

Lääkärien mukaan operaatiot söisivät ne vähäisetkin hiutaleet ja menehtyisin nopeammin. Lääkärit nostivat kädet pystyyn ja heittivät pyyhkeen kehään. Paukut ovat loppu!

En päässyt toivomaani Lutetium-177 hoitoonkaan. Yksi sanoi, ettei se pure maksapesäkkeisiin. Toinen sanoi, että siitä on liian vähän tutkimustietoa ja mitä on, niin tulokset ristiriitaisia. Joillekin siitä on ollut hyötyä, joillekin haittaa. Lisäksi hoito tehdään Helsingissä, joka voi olla minulle rasittavaa. Todellinen syy lienee taloudellinen. Hoito on kallista, eikä minuun uskota kannattavan satsata.

Hoitojeni päättymisestä on ollut merkkejä ilmassa jo jonkin aikaa. Luonani on käynyt delegaatioita ”lapiot olalla” kyselemässä miten olen valmistautunut tulevaan, miten vaimoni pärjää ym.

Keskittymisen herpaantumisesta kertonee sekin, että vuodeosastolla minulle unohdettiin tuoda iltalääkkeeni ja ottaa sydänfilmi!

Laastarit nurkkaan

Kävikin päinvastoin kuin ”Köpöukkoilua” -blogissani kirjoitin. Tajusin, että laastari, vaikka poisti osan säryistä, aiheutti minulle myös ylimääräistä harmia. Yhdessä OxyNormin kanssa ne herkistivät toisinaan oikean jalan ihon äärimmäisen herkäksi ja kivuliaaksi. Laastari ehkä aiheutti myös huulen ja leuan puutumisen. Pelkästään OxyNormia käyttäen, puutumista ei ole esiintynyt.

Harmeja nekin, että laastaria pitää varoa suihkussa ja saunaan meno on kiellettyä laastari kiinnitettynä.

Laastaria oli jo kerran vahvennettu 12ug -> 25ug. Kun 25ug ei tehonnut joka kolkkaan, lääkäri olisi halunnut vielä tuplata annoksen 25ug -> 50ug. Tuntui rajulta korotukselta. Päädyimme kahden laastarin yhdistelmään 25ug+12ug.

Minua laastarin käyttö alun alkaenkin on arveluttanut, kun kokoajan, päivin ja öin, imeytyy verenkiertoon huumetta.

Absurdi tilanne sattui, kun eräs hoitaja tuli huoneeseeni lukien papereitani, jonne ilmeisesti oli kirjattu, että potilas on lopettanut laastarin käytön. Olen aina kertonut hoitajille tai lääkäreille mitä olen tehnyt tai jättänyt tekemättä

”Olet jättänyt kipulääkkeet ottamatta!”, Hoitaja töksäytti äkäisenoloisesti. Olin hieman hölmistynyt reaktiosta ja vastasin: ”En ole jättänyt kipulääkkeitä ottamatta, pääni on täynnä muita mömmöjä”. Aika fakiiri, joka pärjäisi syöpäkipujen kanssa ilman mitään kivunlievennystä, mutta toki hoitaja tarkoitti vain laastaria.

Kokonaan ilman mitään hoitoja en ole vielä kuitenkaan jäänyt. Minulle suositeltiin ilmoittautumista palliatiiviselle poliklinikalle, jonne ilmoittauduinkin. Voi olla hyödyllistäkin, sittenhän sen näkee.

Jumalan parantava voima

Tiedeuskovaisille ”ei voi parantaa” on kuin kiveen hakattu mantra, jota hokemalla muutamien täytyy yrittää sammuttaa potilaan toivon liekki. Kun tieteen keinot ovat loppuun kalutut, Jumalalla, maailmankaikkeuden ja myös meidän itse kunkin, Luojalla on paukkuja jäljellä.

Vain sana riittää. Herra sanoi ja tapahtui niin. Ei vain menneisyydessä, mutta myös hetkessä ja tulevaisuudessa. Uskon kautta Jeesukseen odotan paranemistani. Ilmeinen ihme voi olla jo lähellä, oven edessä. Ehkä Herra parantaa minut kerralla, tai sitten palapalalta kuin ruukun sirpaleet.

Maanpäällisen vaelluksensa aikana Jeesus paransi sairaita ja kaikkinaista raihnautta kansassa. Ajoi ulos riivaajia ja herätti jopa mätänemistilassa olevan Lasaruksen kuolleista. Minun parantamiseni tästä sairaudesta on Hänelle pikkujuttu!

Kiitos kaikille esirukoilijoilleni! Herra siunatkoon Teitä!