Olen Samuin lentokentällä. Tulin tänne vähän liian aikaisin, mutta ei ollut muutakaan tekemistä. Olisin voinut jäädä hotellin uima-altaallekin odottelemaan paluulentoa Bangkokiin, mutta lähdin kävelemään hyvissä ajoin lentokentälle, joka sijaitsee noin puolen tunnin jalkapatikan päässä hotelliltani. Kyselemällä löysin täältä postitoimistonkin. Ajattelin »»»»

Viimeinen päivä Samuilla. En jaksaisi pitempään ollakaan. Tai toiseksi viimeinen päivä, sillä vasta huomenna kirjaudun ulos hotellista puolenpäivän aikoihin. Sitten palloilen jossain muutaman tunnin ja kävelen lentokentälle. Hotellistani ei ole pitkä matka kentälle. Kone lähtee illalla 18.20 ja on perillä »»»»

On torstai. Herään klo 7.30. Itikat ovat purreet otsani täyteen pieniä punaisia täpliä ja on niitä muuallakin vartalollani. Kylppärin katon rajassa olevat pikku ikkunat ovat raollaan, ehkä itikat tulevat sieltä. Yritän sulkea, mutta saan vain toisen kiinni. Toivottavasti eivät »»»»

Kävelen verkkaisesti pitkin Chaweng biitsin rantaa, kohti sen toista päätä. Hiekka on  hienoa  ja tuntuu mukavalle varpaissa. Normaalit fiilikset.. yksinäisin lomani ikinä. Melankoliaani lisää jostain ravintolasta kantautuva englanninkielinen laulu, jonka »»»»

Koh Samuin Shawengin biitsin pääkatua ja sivukatujakin on hieman vaikea kuvailla. Päivisin ne on suunnilleen kuin mitkä tahansa kadut, mutta yöllä ne muuttuvat epätodentuntuisiksi markkinatoreiksi, joissa myydään mitä tahansa. Valot välkkyvät ja musiikki pauhaa. Liikenne ja ihmiset virtaavat katuja »»»»

Eilen tuli ja meni 6.9. päivä, joka oli 53. syntymäpäiväni. Kiitos saamistani onnitteluviesteistä! Pian moottoripyörän palauttamisen jälkeen kävin suihkussa ja hain vaatteeni pesulasta. Illan pimentyessä lähdin kävelemään rantaa pitkin. Keskivaiheilla rantaa oli silta, josta pääsi kylälle. Poikkesin ruokapaikkaan, jossa kävin »»»»

Nousin aikaisin. Otin kylmän suihkun, koska lämmintä vettä ei bungalowiin tule. Koska säännöt sanoivat, että pitää päivää ennen ilmoittaa ottaako lisäpäiviä vai ei, niin kävin ilmoittamassa resepsuuniin, että lähden aamulla. Kun resepsuunin tyttö kysyi minulta ilmeisesti uteliaisuuttaan "minne menet", »»»»

Vinkkasin taksin lennosta Pomin asunnon kohdalla. Olen nyt jo useita kertoja kayttanyt taksia, eika koskaan ei ole 5 minuuttia kauemmin tarvinnut odottaa sen tuloa. Aina on myos mittari ollut paalla. Ajoin Skytrain asemalle ja siihen nouseminen sujui melkein rutiinilla.  Jain Metron solmukohdassa pois »»»»