Koh Samuin Shawengin biitsin pääkatua ja sivukatujakin on hieman vaikea kuvailla. Päivisin ne on suunnilleen kuin mitkä tahansa kadut, mutta yöllä ne muuttuvat epätodentuntuisiksi markkinatoreiksi, joissa myydään mitä tahansa. Valot välkkyvät ja musiikki pauhaa. Liikenne ja ihmiset virtaavat katuja pitkin edestakaisin kuin pyydystettävät kalat, valmiina uimaan rysien nieluista sisään. 

Itse en ole vuosikymmeniin käynyt ns. ulkona. En poikien enkä tyttöjen kanssa, en harrastanut baareja tms. Yöelämäni on rajoittunut siihen ”viihteeseen”, mitä Valtion Rautatiet on minulle järjestänyt. Eilen kuitenkin menin ulos ja sen seurauksena tänään en jaksanut lähteä minnekään. Ei ollut krapula, mutta muuten olen väsynyt edellisen päivän seikkailuista.  »»»»

Eilen tuli ja meni 6.9. päivä, joka oli 53. syntymäpäiväni. Kiitos saamistani onnitteluviesteistä!

Pian moottoripyörän palauttamisen jälkeen kävin suihkussa ja hain vaatteeni pesulasta. Illan pimentyessä lähdin kävelemään rantaa pitkin. Keskivaiheilla rantaa oli silta, josta pääsi kylälle. Poikkesin ruokapaikkaan, jossa kävin edellisenäkin päivänä ja tilasin samat: hedelmäsalaatin ja kahvin.

Paikan työntekijä piti minulle seuraa, pieni nainen, nimeltään ”Porn”. Nimestä tulee mieleen ihan muuta kuin mitä se Thaimaassa tarkoittaa, ”siunattua”. Porn alkoi kertoa tarinaa, jollaisen olen kuullut täällä jo useamman kerran. Hänellä on aikuinen tytär thaimiehen kanssa, mutta mies oli kuollut moottoripyöräonnettomuudessa.

Kumma, järjestään miehet ovat kuolleet jossain onnettomuudessa. Onnettomuudet taitavat olla yleisiä täällä. Ei ihmekään, liikenne on yhtä kaaosta.

Myöhemmin Porn meni naimisiin saksalaisen miehen kanssa ja muutti Saksaan, jossa oleskeli 8 vuotta. Liitto hajosi ja Porn palasi Thaimaahan ja päätyi Samuille, jonne perusti pienen ruokapaikan autotallin näköiseen rakennukseen, jonka hän minulle näytti.

 »»»»

Nousin aikaisin. Otin kylmän suihkun, koska lämmintä vettä ei bungalowiin tule. Koska säännöt sanoivat, että pitää päivää ennen ilmoittaa ottaako lisäpäiviä vai ei, niin kävin ilmoittamassa resepsuuniin, että lähden aamulla. Kun resepsuunin tyttö kysyi minulta ilmeisesti uteliaisuuttaan ”minne menet”, niin kohautin vain olkapäitäni. En tosiaankaan tiennyt sanoa vielä siinä vaiheessa minne menisin.

Keräsin likaiset vaatteeni pussiin ja vein läheiseen pesulaan. 30 batia kilo. Samalla reissulla vuokrasin 125 kuutioisen skootterin. Moottoriporavuokraamoja on melkein vierivieressä ja bungalowkin vuokrasi. Koska bungalowin myyjä oli jotenkin ynseä minua kohtaan, niin hylkäsin hänen skootterinsa ja valitsin toisen vuokraamon, jossa palveli ystävällisempi myyjä.

Myyjä ei kysellyt ajokorttia, eikä vakuutusta ole, vaan kaikki tapahtui ”omalla vastuulla”. Passi piti jättää pantiksi. Vuokra 200 bahtia päivältä. Sitten vaan menoksi.

Jälkeenpäin olen kuullut, ettei oikeaa passia pitäisi koskaan luovuttaa kenellekään, vaan kopio passin sivuista riittää.  »»»»

Vinkkasin taksin lennosta Pomin asunnon kohdalla. Olen nyt jo useita kertoja kayttanyt taksia, eika koskaan ei ole 5 minuuttia kauemmin tarvinnut odottaa sen tuloa. Aina on myos mittari ollut paalla. Ajoin Skytrain asemalle ja siihen nouseminen sujui melkein rutiinilla. 

Jain Metron solmukohdassa pois ja kavelin maksuautomaatin kautta suoraan metroon, jonka paateasemana oli katevasti rautatieasema. Metron maksu on hieman erilainen kuin Skytrainin. Skytrain kayttaa luottokortin kokoista korttia, mutta metro euron kolikon kokoista pyoreaa polettia. Muuten, yhden ihmisen kerrallaan sisaan tai ulos paastava, puomi toimii samalla tavalla. Kortti on mielestani parempi. Kerran olin vahalla tyontaa korttiaukkoon ajatuksissani kolikon. Mitahan siita olisi seurannut.

Bangokin skytrain ja metro yhdistelma on kateva ja halpa keino liikkua paikasta toiseen kun syseemin oppii. Metro on hyvin moderni, ilmeisesti elektronisesti ohjattu, koska pysahtyy asemilla millilleen siten, etta vaunujen ovet osuvat lasiovien kohdalle, jolla ratavayla on sulejttu, silloin kun juna ei ole asemalla. Kukaan ei siis voi esim. hypata tai pudota metron alle, kun vayla on seinan takana, jossa on ovia, jotka avautuvat vasta metron tullessa asemalle.  »»»»