Nousin aikaisin. Otin kylmän suihkun, koska lämmintä vettä ei bungalowiin tule. Koska säännöt sanoivat, että pitää päivää ennen ilmoittaa ottaako lisäpäiviä vai ei, niin kävin ilmoittamassa resepsuuniin, että lähden aamulla. Kun resepsuunin tyttö kysyi minulta ilmeisesti uteliaisuuttaan ”minne menet”, niin kohautin vain olkapäitäni. En tosiaankaan tiennyt sanoa vielä siinä vaiheessa minne menisin.

Keräsin likaiset vaatteeni pussiin ja vein läheiseen pesulaan. 30 batia kilo. Samalla reissulla vuokrasin 125 kuutioisen skootterin. Moottoriporavuokraamoja on melkein vierivieressä ja bungalowkin vuokrasi. Koska bungalowin myyjä oli jotenkin ynseä minua kohtaan, niin hylkäsin hänen skootterinsa ja valitsin toisen vuokraamon, jossa palveli ystävällisempi myyjä.

Myyjä ei kysellyt ajokorttia, eikä vakuutusta ole, vaan kaikki tapahtui ”omalla vastuulla”. Passi piti jättää pantiksi. Vuokra 200 bahtia päivältä. Sitten vaan menoksi.

Jälkeenpäin olen kuullut, ettei oikeaa passia pitäisi koskaan luovuttaa kenellekään, vaan kopio passin sivuista riittää.

Yösijan etsintää

Vasemmanpuoleinen liikenne herätti alkuun pientä epävarmuutta, mutta, kun siihen tottui, skootterilla ajaminen oli nautintoa. Varsinkin, kun pyöräni vaikutti lähes tuliterältä ja tehoa löytyi reippaasti.

Vilpoinen huju  pyyhki kasvojani ajaessa ja oikeastaan nyt vasta ensimmäisen kerran jopa nautin täällä olostani. Ajoin saaren ympäri ja poikkesin välillä jonnekin kahville tai syömään. Sanovat Samuita kalliiksi turismin vuoksi, mutta etsivä löytää täältä halvallakin hyvää. Ainakin syötävää.

Tykkään usein syödä pienissä katukeittiöissä ja niin nytkin. Poikkesin syömään eräälle, jonka huomasin ajellessani. Iso lautanen riisiä kahdella valitsemallani sörsselillä, joista ei aina tiedä  mitä ne sisältää, mutta hyvvee oli kuin naapurin pojan makaronilaatikko. 25 bahtia.

Chawengin biitsin kohdalla kadunvarsille rakennetaan paljon ja maisema on yleisilmeeltään epäsiistimpi kuin Lamain kohdalla. Ajattelin jo, etten taida tänne tullakaan. Etsin erästä Mondon mainostamaa edullista majapaikkaa seuraavaksi yöpaikaksi, mutta en tietenkään löytänyt sitä mistään.

Poikkesin yhdelle sivukadulle ja kohta minulla  ei ollut harmainta aavistusta missä olin. Kävin eräässä hienon näköisessä hotellissa huvikseni kysymässä paljonko yö maksaa. 6000 bahtia eli reilut sata euroa. Ehkä joskus toiste..

Yösija löytyy

Sattumalta saavuin rauhalliseen tienmutkaan, jonka vierellä oli siistin ja uuden näköinen pieni hotelli ja lappu: ale, 800 bahtia. Normaalisti 1600 bahtia.

Pysähdyin kysyäkseni kuuluuko hintaan internet ja sekin kuului. Resepsuunin tyttö näytti huoneen ja huh! Olipa hintaansa nähden viimeisen päälle siisti, iso ja tyylikäs huone, jossa tuplapeti, sohva, tv, iso kylppäri, jossa lämmin vesi ja kunnon vessanpytty.

Kaikki näytti uudelta kuin vasta rakennettu. Vain muutaman metrin päässä huoneestani sijaitsi iso uima-allas, jonka käyttö myös sisältyi hintaan. Sanoin, että en pääse tulemaan vielä tanaan, mutta varaan huomiseksi.

Samasta paikasta sai vuokrattua automaattivaihteisia 125 kuutioisia skoottereitakin. Jos vihdoinkin pääsen vielä käyttämään läppäriänikin, niin jään tähän hotelliin koko loppulomakseni ja palaan lentokoneella viimeisiksi lomapäiviksi Bangkokiin, ennen kuin palaan Suomeen.

Poltin saarta kiertäessä naamani, vaikka laitoin aurinkosuojaa. Nenä on kuin Petteri Punakuonolla. Samaten käsivarret paloivat paikoin liikaa, vaikka ne olivat entuudestaan jo ruskettuneet.

Ostin kolme uutta paitaa reissullani. Täällä hikoiluttaa koko ajan ja siksi vaihtovaatteet ovat tarpeen. Illalla menen ehkä vielä jonnekin kuuntelemaan lievemusiikkia, jos jaksan.