Vinkkasin taksin lennosta Pomin asunnon kohdalla. Olen nyt jo useita kertoja kayttanyt taksia, eika koskaan ei ole 5 minuuttia kauemmin tarvinnut odottaa sen tuloa. Aina on myos mittari ollut paalla. Ajoin Skytrain asemalle ja siihen nouseminen sujui melkein rutiinilla. 

Jain Metron solmukohdassa pois ja kavelin maksuautomaatin kautta suoraan metroon, jonka paateasemana oli katevasti rautatieasema. Metron maksu on hieman erilainen kuin Skytrainin. Skytrain kayttaa luottokortin kokoista korttia, mutta metro euron kolikon kokoista pyoreaa polettia. Muuten, yhden ihmisen kerrallaan sisaan tai ulos paastava, puomi toimii samalla tavalla. Kortti on mielestani parempi. Kerran olin vahalla tyontaa korttiaukkoon ajatuksissani kolikon. Mitahan siita olisi seurannut.

Bangokin skytrain ja metro yhdistelma on kateva ja halpa keino liikkua paikasta toiseen kun syseemin oppii. Metro on hyvin moderni, ilmeisesti elektronisesti ohjattu, koska pysahtyy asemilla millilleen siten, etta vaunujen ovet osuvat lasiovien kohdalle, jolla ratavayla on sulejttu, silloin kun juna ei ole asemalla. Kukaan ei siis voi esim. hypata tai pudota metron alle, kun vayla on seinan takana, jossa on ovia, jotka avautuvat vasta metron tullessa asemalle.

Rautatieasemalla menin lipunmyyntiin ja pyysin yhdistelmalippua Koh Samuille. Myyja sanoi, etta vain yksi 1- luokan lippu on jaljella, juna on niin taynna. Minulla kavi siis tuuri. Yhdistelma lippu tarkoittaa sita, etta Junalla matkustetaan enjuurinytmuistamihin, josta noustaan bussiin, josta noustaan lauttaan, joka vie saarelle. ”Ykkosluokka” oli ykkosluokaksi tosi hirvea. Suomalaiset tavalliset vaunut ovat tosi luksusta taman juna ykkosluokkaan verrattuna. Hinta on kalliinpi kuin 2. luokan makuupaikka, mutta se oli osastoitu ”privaattihytti”, kun taas 2. luokka oli tavallinen avoin vaunu.

Todellisuudessa ykkosluokan hytti oli kahdelle hengelle tarkoitettu hytti, eika sita yksikseen voinut varata kuin etukateen ja maksamalla kakisnkertaisen hinnan. No, ei silla valia, hyva etta sain paikan. Kaverikseni sattui ranskalainen Gregory, tai jotain sinne pain. Han oli n. 30 vuotias opettaja, jolla oli kuulema paljon lomaa ja han oli kierrellyt ympari maailmaa eri maissa.

Hytin sanky oli mukava ja vaunu melko hiljainen, mutta yolla ilmastointi aiheutti kylmaa vetoa ja vessassa kaynti oli inhottavaa. Vessa oli epamiellyttava kyykkyvessa. Jalkeenpain huomasin vieressa toisenkin, erittäin pienen ja ahtaan vessan, jossa oli pytty. Ei haapponen sekaan. Kyykkyvessan huuhtelu toimi puoliautomaattisesti. Ensin laitettiin kasisuihkulla tai kipolla reikaan vetta, jonka jalkeen painettiin nappia, jolloin reian pohjan peittävä luukku avautui tyhjensi reian. Kätevaa..

Aloitin matkan teon klo 19.30 ja perilla aamulla n. klo 7. puolisen tuntia myohassa. Nukuin kohtalaisen hyvin matkan aikana. Palaan kuitenkin takaisin lentokoneella. Yksi junamatka saa riittaa. Asemalla oli lady vastassa huutamassa kenella on yhdistelmalippu ja opasti minut ja muutamia muitakin saman tien bussiin. Grekory osti erikseen lipun, mutta seurasi samaan bussiin. Bussissa kysyin kyseiselta ladylta, josko olisi suositella hotellia tai muuta majoitusta ja han tarjosi ”new hut” -bungkalovia Lamai biitsilla, 400 euroa yo, oma vessa ja suihku ja ilmainen minibussi kuljetus Bikaloville. Ostin pari yota, kun en muutakaan keksinyt.

Bussi kuljetti meidat satamaan, jossa jalleen oli opastus paikalla ja siirryimme lauttaan. Lautta vei meidät Koh Samuille ja satamassa Ladyn kertoma minibussi oli jo valmiina odottamassa. Se vei minut, yksinaisen vanhan gubben, nuorten porukassa kyseisiin bungaloihin. Minibussiin siirryttaessa erkanin Gregorysta, joka meni taksilla menojaan. Sanoi kylla Lamaille tulevansa ja ”see you there”, mutta en koskaan enää nahnyt häntä sen jalkeen.

Bungalov oli ylattavan mukava, paitsi etta suihkun, tai paremminkin avonaisen vesiputken paasta loriseva vesi oli kylmaa. Mutta oikea vessan pytty  siella oli, tosin lasten kokoa. Hassua siihen oli ison miehen kyykistya. Olo oli tavanomaisen apea. Tutustuin, mielestani, tahan asti parhaaseen rantaan, kavelemalla sen paasta paahan. Olin kaynyt tahan mennessa Rayongin, Koh Sametin, Pattayan ja Hua Hinin rannoilla  ja kylla taa oli parempi niita. Hintataso myos edullinen. Kavelin rannan paasta paahan, muutaman kilometrin. Paluumatkalla heratin kolme naista paivauniltaan ja kysaisin tekisiko he minulle jalkahoidon. Heilla oli hauskaa. Olin kuulema kolmas asiakas heille sina paivana.

Tunnin hoito tuntui hyvalta. Sielta lahdin paikallista kylaa kiertaa ja poikkesin kampaamoon, jossa pyysin hiusten katkaisua ja varjaysta. Olin nukahtaa kasittelyssa. Sielta lahtiessa alkoi sataa ja tuli pimea. Palasin bungaloviini, otin suihkun ja paatin etsia nettipaikan, josta kirjoitan. Harmi, kun bungaloviini ei saa nettiyhteytta, eika omaa konetta voi kayttaa. Olotilani on edelleen surullinen ja yksinainen, vaikka Pomppu on soitellut muutaman kerran, tunti sitten viimeksi. Nyt lahden kai nukkumaan, jos en muuta keksi. On vahan nalka.