Katselin usein kesäisin talomme (vielä vähän aikaa) ikkunasta ulos ja ihailin takapihaamme peittävää keltaista voikukkamerta, villinä kasvavia kissankelloja, apiloita, lupiineja ja muita ihania kukkia. Ne ihastuttivat minua suuresti, silloinkin kun olin masentunut ja negatiivisella tuulella.
Minua on sanottu negatiiviseksi ihmiseksi, mikä ei liene täysin hatusta heitetty arvio. Negatiivisuus ei liene yksinoikeus, kuuluu kai suomalaisuuteen. Hei tonttu-ukot hyppikää, sekin synkkää ja ikävää. Negatiivisuus on tarttuvaa ja herpaannuttaa helposti positiivisetkin. Myös poliitikot ja media viljelevät negatiivisuutta jatkuvasti. Alituiseen onnettomuuksilla ja huonoilla uutisilla mässäily masentaa ja saa ajattelemaan, että, jos kerta näin on nyt ja huomenna vielä huonommin, niin mitä hyödyttää mikään.
Tulee mieleen hengellisestä lastenlaulusta opetus: "Toiset näkivät siellä hirveitä petoja, mutta Joosua ja Gaaleb ihania ketoja". Lastenlaulu ei kerro lähemmin raamatullisista taustoista, mutta ne oli vain muutamat tiedustelijat, jotka tartuttivat peto-pelon kaikkiin ja saivat kansan rohkeuden herpaantumaan ja luovuttamaan. Kun Joosua ja Gaaleb maalailivat masentuneiden kuulijoiden mieliin toisenlaisen kuvan, Ihanan Maan kukkaloiston ja luonnonrikkaudet, vuotavan maidon ja hunajan, niin jättiläiset ei enää järkyttäneetkään mielen rauhaa enää yhtä paljon.
»»»»
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!