torstaina 20.12.2018 22:50

11-vuotiaalle amerikkalaistytölle annettiin vain kuukausia elinaikaa – aivokasvain katosikin yhtäkkiä itsestään. Iltalehti 19.12.2018

Ikionnelliset vanhemmat kokivat varsinaisen joulun ihmeen, kun heidän lapsensa aivokasvain olikin kadonnut.
Yhdysvaltain Austinissa asuva 11-vuotias Roxli Doss sai diagnoosin harvinaisesta, leikkauskelvottomasta aivokasvaimesta kesällä…

perjantaina 11.03.2011

In memorial - luopumisen tuskaa

Katselin ikkunasta takapihalle. Rakastin auringossa kylpevää keltaista voikkukaketoa, joka peitti pihan. Siellä kissani kirmaili onnellisena kukkien seassa, jahdaten pörrääviä kimalaisia. Häntä ojossa kuin pölyhuisku.

Pyhä birma -rotuinen kissanpentu. Birdie, lintunen, typykkä. Ihastuin häneen oitis nähdessäni kuvan. Ihana kissa. Hänellä oli vapaa kasvatus. Sai istua ruokapöydällä, jos niin halusi. Hän eli onnellista elämää, kodissa, jonka rakensin ja jonka menetin. Menetykseni aikoihin Birdie sairastui. Alkoi ontua jalkaansa ja sai vakavan kohtauksen ollessani matkoilla. Poikani, puolisoni avustuksella, sai hankittua hänelle hoitoa ja Birdie toipui. Ontuminen kuitenkin jäi pysyväksi.
[foldergallery folder=”wp-content/uploads/brilliant_gallery/lemmikit/birdie” title=”Birdie”]
Vuosi sitten, 2010, kisu muutti kanssamme uuteen asuntoon. Ei se ollut toivottua lähteä entisestä, mutta pakko oli kaikkien sopeutua. Täydellisesti Birdie ei ilmeisesti sairaudestaan parantunut, vaikka välillä näytti paremmalta ja liikkuminenkin oli toisinaan helpompaa, jopa juoksi ja hieman leikkikin, vaikkakin harvoin uudessa asunnossa. Voi johtua ontumisestakin. Joka tapauksessa omakotitalossamme usein leikimme siten,  että juoksimme peräkanaa. Minä ajoin ensin Birdietä ja se meni toiseen huoneeseen ja kun lähdin juoksemaan pois, se vuorostaan ryntäsi perääni.

 »»»»

Yleinen  Valokuvaus  Lemmikit 
Kommentit(2)

tiistaina 01.03.2011

Sonera tuli taloon

Nettiyhteydestä on tullut nykyään vähän samanlainen "must" kuin kännykästä, ilman ei voi elää. Ainakaan ilman vieroitusoireita. Päätin vaihtaa nettiyhteyden Saunalahdelta Soneraan, hinnaltaan kilpailukykyisen Laajakaista Extra 10/10 megan -pakettitarjouksen houkuttelemana. Tarjoukseen sisältyi laitteet, sekä viihdepaketti. Olin hieman ennakkoluuloinen, koska monta vuotta sitten, laajakaistojen alkaessa yleistyä, kokemukseni Soneran -asiakaspalvelun kanssa oli niin ikävä, että päätin "äänestää jaloillani" kuten minulla on tapana tehdä, jos en jostakin yrityksestä saa toivomaani palvelua. Koska tarjous vaikutti hyvältä ja aiemmasta asioinnista Soneran kanssa oli paljon aikaa ja käsittääkseni firma on nykyisin ruotsalaisomisteinenkin, niin olin valmis koettamaan onneani.

Koska olen maksava asiakas, niin vähintä, mitä odotan, on ystävällsyys ja kärsivällisyys henkilökunnalta, vaikka olisinkin ärtyneellä päällä ja ehkä heidän mielestä toisinaan rasittavakin. Kuitenkin useammin kuin kerran olen joutunut ihmettelemään suomalaista yrityskulttuuria, joille asiakas ei näytä olevan ollenkaan tärkeä, pikemminkin päin vastoin "asiakas on aina väärässä", tuntuu olevan mottona monilla. Niitä on muutamia yrityksiä, joissa en ole negatiivisen kokemukseni jälkeen kuunaan enää asioinut. Myöskin "paha kello kauas kuuluu", puskaradion kuljettaessa viestiä eteenpän.

Kuinka käy tällä kertaa Soneran kanssa. Olin vähällä luovuttaa heti kättelyssä. koska nettisivun tilauslomake jostain syystä bugitti koneellani ja koska toimitusehdot oli epäselvät, antaen käsityksen eri hinnasta kuin mitä tarjouksessa luvattiin. Lähetin palautetta ja pian minulle soitettiin asiakaspalvelusta. Soittajan sävy oli miellyttävä ja ystävällinen ja kun kertoi hinnan olevan se, mitä tarjouksessa sanotaan, niin päätin pistää tilauksen vetämään. Palautesoitosta plussaa (*)

Suunnilleen paluupostissa tuli kirje sopimuksesta, joka oli taas mielestäni liian sekava ja tulkinnnanvarainen. Soitin asiakaspalveluun ja kerroin peruuttavani tilauksen, jos liittymä maksaa enemmän kuin mitä tarjouksessa sanotaan. Jälleen luurin päässä oli ystävällinen henkilö, vaikka eri kuin aiemmin ja vakuutti, että tarjous pitää. Henkilö sanoi myös saamani sopimuspaperini olevan automaatin generoima ja kertoi lähettävänsä uuden manuaalisesti selvennettynä. Niin tapahtuikin. Siitä plussaa (**)
 »»»»

Nörtteily 
Kommentit(2)

lauantaina 26.02.2011

Lauantaipaloja

Olen lepohuoneella miniläppäri seuranani. En juurikaan ehdi torkahtaa, kun pitää kohta lähteä paluumatkalle. Toivottavasti junani ei ole myöhässä, niin voin sitten nukkua kotona reilusti, ennen kuin vieraat tulevat illalla.

Huomenna pitäisi tulla uusia ystäviä kylään. Ikäiseni suomalainen mies, jolla on myös thaimaalainen vaimo. Olemme käyneet heidän luonaan kerran ja nyt on heidän vuoronsa käydä meillä. Ajattelimme valmistaa heille jotain thaimaalaista ruokaa. Tai vaimoni valmistaa ja minä lähinnä avustan.  »»»»

Yleinen  Ihmissuhteet  Lemmikit 
Kommentit

perjantaina 25.02.2011

Särkyneiden sydämien päivä

On kaikenlaisia muistopäiviä. On muistopäiviä mukaville asioille ja vähemmän mukaville. Sellaisillekin, joita ei olisi halunnut koskaan tapahtuvan, kuten esimerkiksi syyskuun 11.

Olisi saanut minunkin elämäni kirja mennä käsikirjoituksen mukaisesti, ilman improvisointia, niin kuin se meni. Nopeasti, kuin tuulenpuuska olisi repäissyt loppusivut irti kirjan henkilöiden sydämet särkien. Ainakin päähenkilön eli minun. Mitäpä väliä sillä on, se olen vain minä, Oskari Olematon, nolla katu nolla.

Neljännesvuosisataa on vaikeaa haudata menneisyyden multiin. Särkyneiden sydämien päiväni kaivaa sieltä monia muistoja mieleen, iloisia ja surullisia. Surullisuus tietysti korostuu, muutenhan tämä päivä ei olisi särkyneiden sydämien muistopäivä.  »»»»

Ihmissuhteet  Avioero 
Kommentit

torstaina 24.02.2011

Ilmiö vainoaa minua

Hiljattain kävelin sunnuntaiaamuna parkkipaikalle ajaakseni autolla töihin. Tienoo näytti autiolta..melkein. Lähestyessäni jalankulkuteiden risteystä huomasin kummaltakin puolelta risteystä myös henkilön kävelevän samaan pisteeseen. Oikealta puolelta tuleva kävelytti koiraa. En lisännyt, enkä hidastanut omaa tahtiani eivätkä toiset kävelijätkään, joten tiesin, että Ilmiö iskee jälleen. Saavuimme risteykseen täsmälleen samanaikaisesti siten, että, kun oikealta ja vasemmalta puolelta tulleet olivat ohittaneet toistensa noin kolme metriä, niin minä kuljin heidän selkiensä välistä, jatkaen matkaani omaan suuntaani. Sen jälkeen ei ristinsielua missään. Täydellinen Ilmiö!

Mistä ja miksi nämä henkilöt pöllähtivät siihen samaan aikaan kuin minäkin? Tälläinen merkillinen ajoitus toistuu minulle lähes päivittäin. Autolla, pyörällä, kävellen. Mennessäni autolla töihin mitä eriskummallisimpina kellon aikoina, niin yksi auto, muuten nukkuvassa kaupungissa, ilmestyy kuin tyhjästä samanaikaisesti jostain risteyksestä tai sivutieltä ja kääntyy köröttelemään eteeni. Varsinkin, kun minulla on kiire.
 »»»»

Yleinen 
Kommentit