On farkkuja, kenkiä, taidetta, koruja, kelloja, akvaariosälää, elektroniikkaa, rihkamaa, ruokaa.. vain jotain mainitakseni. Sunnuntaiaamuna, ennen töihin lähtöään, Pom neuvoo mistä löydän kuuluisat Jatujak -markkinat. Markkinat ovat avoinna viikoittain vain lauantaina ja sunnuntaina, joten nyt on viimeinen tilaisuuteni tämän lomani aikana.

Mittaritakseja partioi tiheään sivukaduillakin, ei tarvitse odottaa juuri yhtään, kun jo ensimmäinen tulee. Tilaan jo rutiinilla taksin lennosta ja pyydän viemään On-nut:in skytrain -asemalle.

Matkustan pitkähkön matkan Bangkokiin  junan pääteasemalle asti. Hinta 40 bahtia eli vajaan euron.

Markkinat löytyvät läheltä pääteasemaa helposti melko helposti. Markkinoilla myydään lähes kaikkea mahdollista sateelta suojassa olevissa katetuissa kojuissa. Satoja metrejä pitkien käytävien varrella on tarjolla vaatteita, taidetta, koruja, kelloja, akvaariosälää, elektroniikkaa, rihkamaa, ruokaa.. vain jotain mainitakseni.

Missä rahapussit?

Mutta missä ovat rahapussit!?  Myyntiartikkeleita on pyritty osastoimaan, jotta runsaudensarvesta helpommin löytäisi hakemansa. Silti suuntavaistoni menee hetkessä sekaisin surffaillessani ristiin rastiin kapeita käytäviä, joita lukemattomat myyntikojut reunustavat.

Suomesta varastomyymälästä ostettu lompsani hajosi, joten tarvitsen uuden. Sitkeällä etsimisellä lopulta löydän jonkinlaisen, vaikka en sellaista, jonka haluaisin. Hinta 150 bahtia eli noin 3 euroa. Itseasiassa sama hinta kuin varastomyymälän pussilla. Harmittaa, kun kaupat tehtyäni törmään toiseen kauppiaaseen, jonka pöydällä komeilee iso tarjouslappu: 100 bahtia kaikki mallit. Myös se, jonka jo ostin.

Aurinko paistaa ja on kuuma. Ostan juomista ja syön katukeittiössä. Kiertelyjen lomassa ostan välillä lämpimän broilerimakkaran, 10-20 bahtia.

Kuin huomaamatta päivä on pulkassa ja alkaa hämärtää. Aika palata takaisin. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Olen taas eksyksissä. Puoli tuntia hortoiltuani löydän tsäkällä takaisin skytrain -asemalle. Muutama kerjäläinen istuu aseman portailla.

”Köyhät teillä on aina keskuudessamme”

Täällä Jeesuksen sanat konkretisoituvat. Yleensä olen nähnyt kerjäläisiä vain vähän Bangkokin katukuvassa, mutta skytrain -asemien portailla heitä norkoilee aina. Joskus heitän heille kolikon. Toisinaan portailla partioi alaikäisiä lapsikerjäläisiäkin. Heille en anna koskaan mitään, koska pelkään sen hyödyttävän enemmän lapsen vanhempia tai jopa mafiaa, jotka pakottavat lapsia kerjuulle.

Kerran istuskellessani Pomin kanssa Pattayan biitsillä luoksemme tuli alaikäinen tyttö ahtaan lintuhäkin kanssa ja pyysi rahaa. Palkkioksi hän vapauttaisi linnun. Minun kävi sääliksi lintua, mutta en silti antanut mitään. Se tuskin auttaisi lasta tälläkään kertaa, vaan vain edesauttaisi kyseenalaisen ”busineksen” harjoittajia. Ja ehkä sama lintuparkakin joutuisi vangituksi uudelleen.