Pitkä päivä sairaalassa tänään. Ensin lääkärin vastaanotto klo 10. Sen jälkeen naatiskelin kabatsitakselia esi- ja jälkitiputuksineen ja lopuksi kaksi pussia punasoluja jälkitiputuksineen. Kello oli jo lähelle 18, kun pääsimme lähtemään. Aika ei tuntunut pitkältä, koska vaimoni oli seuranani koko ajan.

Lääkärin vastaanotolle mentäessä ensikerran hieman pelkäsin, jos on sama lääkäri, jonka kanssa puhuin isotooppi Lutetium-177-PSMA:sta. Turha pelko, koska oli taas uusi lääkäri. Olen saattanut tavata hänet aikaisemmin, mutta en ole sata varma. Hän oli paljon positiivisempi ja iloinen siitä, kun kerroin, että ei ole jäytänyt, enkä pariin viikkoon syönyt särkylääkkeitä, enkä kortisoniakaan.  »»»»

Tänään piti olla sädehoidon ”annossuunnittelusimulointi”, mutta, kun ilmoittauduin sädesairaalassa nimeäni ei löytynytkään systeemistä! Palveluhenkilö alkoi selvittämään asiaa. Hetken kuluttua eräs hoitaja tuli kertomaan minulle, että lääkäri X, vai oiko hän Y, en muista, oli päättänyt, että sädehoitoa ei anneta sytostaattihoidon aikana.

Sittenkin piti paikkansa se, mitä olin puhunut lääkäri Y:n kanssa sädehoidosta puhelimitse aiemmin. Ei vain ollut kukaan hoksannut virallisesti peruuttaa lääkäri Z:n kaavailemaa sädehoitosuunnitelmaa, jonka kutsukirje kolahti postilaatikkooni lääkäri Y:n kanssa keskustelujen jälkeen! Ilman muuta noudatin sitä, jopa ilahduin, että saan sädehoitoa. En voinut arvata, että, kutsu oli mitätöity ja lääkäri Z:n suunnitelma kuopattu.

Luonnollisesti vähän nyppi turha ajo sairaalaan ja takaisin, 80km. Tiedon tuonut hoitaja valitteli ja pahoitteli asiaa, mutta ei se hänen syynsä ole. Jossakin kohdassa ollut informaatiokatkos. Tapauksessani vilisee lääkäreitä niin paljon, että joskus tuottaa vaikeuksia pysyä kärryillä missä mennään. Ajatellaan positiivisesti: ei ole ollut ainakaan lääkäripulaa…  »»»»

Muisti pätkii. Ei se ollutkaan paklitakselia vaan melko uutta kabatsitakselia, jota sain tänään, tuotemerkiltään JEVTANA®. Kabatsitakseli on hyväksytty USA:ssa eturauhassyövän hoitoon v. 2010. Hoito kesti yli 2 tuntia. Ennen kabatsitakselia sain kolmea ainetta suoneen: antihistamiinia, kortisonia ja vatsaa suojaavaa lääkettä. Viimeksi mainitun jälkeen piti odottaa puolituntia, jonka jälkeen oli kabatsitakselin vuoro. Lopuksi suolaliuosta. Kaikki sujui hyvin. Olen taas niin onnellinen, kun ei taas koske mihinkään. Ei heikotakaan!

Monet ihmiset eivät ole tyytyväisiä, vaikka heillä  olisi onni tässä ja nyt eli asiat hyvin. He kaipaavat jotakin epämääräistä tunnetta, ”onnea”, jotakin enemmän. Jos he sen saisivat, sitten he olisivat onnellisia. Mutta, ei. Aina puuttuu jotakin. Kuuluin tuohon joukkoon. Nyt olen onnellinen, kun ei koske mihinkään. Toki olen onnellinen siitäkin, että olen armosta saanut löytää Jumalan jo melko nuorena. Jeesuksen. Ilman sitä toivoa, minkä Häneltä saan, tuskinpa kivuttomuuskaan riittäisi onnentunteisiin.  »»»»