Lauloi Maukka Perusjätkä aikoinaan. Minun pukeutumisestani ei kuitenkaan voitane päätellä aatemaailmaani, joka  on kristillinen, vaikka en kuulu mihinkään seurakuntaan.

Monet taas kuuluvat, vaikka heidän maailmankuvansa on sekulaarinen.  Itselleni kristillinen maailmankatsomus tarkoittaa kiteytettynä sitä, että uskon apostolisen uskontunnustuksen mukaisesti, ilman että se merkitsisi vain kaavamaista hokemaa. Totisesti niin uskon.

Luterilaisissa kirkoissa on tapana, että pappi pyytää kirkkokansaa lausumaan ääneen ”yhteisen uskontunnustuksen”. Tällöin on mahdollista lausua uskontunnustus hokeman lailla, ajattelematta sisältöä tai uskooko siihen todella. Monet kirkon jäsenet sanovatkin etteivät usko ”niin kuin kirkko opettaa”.

Miten heidän mielestään kirkko opettaa? Veikkaan, etteivät he edes tiedä sitä, mutta he sanovat noin, koska eivät halua profiloitua ”uskovaiseksi”. ”Kuulun kirkkoon, mutta en minä mikään uskovainen ole”, he korostavat. He ovat kirkon jäseniä lähinnä perinteen ja tapojen vuoksi. Onko se paha? Eipä kai, vaikka mielestäni se on vähän samaa kuin kuuluisi puolueeseen, jonka aatetta ei kannata.

Maailmankuvaani sisältyy myös kreationismi.

Jos uskon Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, olisi  järjenvastaista olla uskomatta luomiseen, jonka mukaan Kaikkivaltias Jumala loi olevaisen tyhjästä sanallaan.

Jumala yksinkertaisesti sanoi ja tapahtui niin. En usko suureen pamaukseen, enkä ihmisen syntyneen miljardien vuosien kuluessa kehityksen tuloksena alkeellisimmista eläimistä. En usko ”tieteen” nimissä markkinoituja maailmankaikkeuden syntyteorioita, joista ”suuri pamaus” lienee suosituin. Sitä ennen kuulema koko maailmankaikkeuden materia oli pakkautuneena tiheään, nuppineulan pään kokoiseen pisteeseen. Tämä piste ei ollut ”avaruudessa”, vaan sisälsi myös avaruuden.

Uskomatonta tuubaa, eikö? Pisteen ulkopuolella ei siis ollut mitään. ”Ei mitään” tarkoittaa olemattomuutta. Oliko sitten käsittämättömän tiheä nuppineulanpään kokoinen materiapaketti ollut olemassa ikuisesti, vai mistä se sinne olemattomuuteen ilmestyi roikkumaan? Sitä ei ”tiede” selitä.

Miksi myös tämä äärimmäisen tiheä nuppi pysyi edes koossa, eikä luhistunut mustaksi aukoksi kuten paljon vähemmän tiheätkin taivaankappaleet tekevät?

Yhtä hyvin voimme sanoa, että maailma syntyi lohikäärmeen munasta. Se on aivan yhtä pätevä teoria kuin räjähtävä nuppineulanpää.

Maailmankaikkeuden syntyteorioita pitäisi kutsua pseudotieteeksi. Raamattu kutsuu kyseistä tiedettä  ”tiedon nimellä kulkevaksi valhetiedoksi” ja tyhmiksi niitä, ”jotka, kuvitellessaan olevansa viisaita, ovat vaihtaneet Jumalan kuvan eli ihmisen, eläinten kuvan kaltaiseksi”. Näin juuri tekee kehitysoppi, jonka mukaan ihminen ei ole yhtään enempää kuin jalostunut apina.

Ihmiset ovat kadottamassa ihmisyytensä, vaikka väittävätkin löytäneensä sen polkiessaan perinteisiä arvoja lokaan. Eutanasian hyväksyminen on yksi merkki siitä. Ihminen voidaan lopettaa kitumasta kuin eläin. Belgia halunnee profiloitua edelläkävijäksi, koska siellä hyväksyttiin laki jo lastenkin eutanasiasta. Toisin sanoen. Belgiassa on lupa tappaa kärsivä lapsi. Sitä sanotaan ”humaaniudeksi”.

Väärä väännetään oikeaksi ja oikea vääräksi. Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä. (Puhuva koira, Carl Barks)