Mitä on vapaus? Kirjoitukseni otsikko nousi mieleeni, kun Iltalehden linkki jumittui ja selaimen inforuudussa vilahteli osoite ”w3.mict.go.th”, joka kautta iltalehden linkkiä kierrätettiin. Pienellä googlauksella paljastuu, että kyseinen osoite kuuluu ”Ministry of Information and Communivation Tecnology”:lle, joka tarkkailee nettiliikennettä ja kaikesta päätellen tarvittaessa sensuroi Thaimaan viranomaisten mielestä kuningaskunnan alamaisille sopimattomia sivuja. Iltalehden tapauksessa ei kuitenkaan liene kyseessä sopimaton sivusto, koskapa linkit aukeavat uudelleen yritettäessä. Jumittuminen johtunee sensuuri-palvelimen tahmaamisesta.

Amerikkalainen Freedom House luokittelee maailman maat tietyin kriteerein kolmeen kategoriaan: Vapaiksi, osittain vapaiksi ja ei-vapaiksi. Wikipedian mukaan ”Freedom House ei anna objektiivisia perusteluja luokitteluilleen, vaan pistetyttää maita erilaisten kysymysten kuten: ”Kohdellaanko väestöä yhdenvertaisesti lain edessä?” Hyvä kysymys, jos ajatellaan vaikkapa Suomea, jonka Freedom House on pisteyttänyt vapaaksi maaksi. Suomalaiset kuitenkin itse ovat sitä mieltä, että laki ei ole maassamme kaikille sama.

Thaimaa, Thailand mainostaa maansa vapautta kirjaimellisesti jo nimellään (thai = vapaa). Thaimaassa uunottaminen on valitettava ”maan tapa”, ainakaan Freedom House ei pelkän nimen perusteella vakuutu ja luokittaa Thaimaan vain osittain vapaaksi. Luokitus saattaa johtua maassa rehottavasta, sinisilmäisestä suomalaisesta suorastaan käsittämättömältä tuntuvasta korruptiosta. Rahalla voi melkein missä tahansa ”muuttaa” lakeja, jouduttaa asioiden etenemistä, avata lukituja ovia ja byrokraattisia solmuja. Korruptio on niin avointakin, että kun maassa asuu pitempään, siihen on lähes mahdotonta olla törmäämättä.

Suomi luokitellaan maailman vähiten korruptoituneisiin maihin ja jos lahjontaa tapahtuukin, niin se tehdään salaa tai ns. ”hyvä veli” -tasolla. Tämän tyyppiseen korruptioon kuuluu mielestäni mm. hiljattain paljastuneet Finnairin ja muiden valtioyhtiöiden johtajille annetut miljoonabonukset samaan aikaan kuin työntekijöitä on irtisanottu tai vaadittu suostumista palkanalennuksiin. Niin härskiä toimintaa, että on selvääkin selvempää, etteivät työntekijät toista kertaa ”säästötalkoisiin” suostu, elleivät täysin aivottomia sitten ole. Todellisuudessa säästämiseen ei tunnu olevan tarvetta, kysymys on vain siitä miten potti jaetaan.

Jos vapaus on sitä, että kansalaiset saavat julkisesti kritisoida poliitikkoja ja valtion päämiestä, ilman rangaistuksen uhkaa, kunhan pysytään kohtuuden rajoissa, ei herjata jne. niin Suomi korjaa potin. Thaimaassa ainakin kuningas on kaiken arvostelun yläpuolella ja lainrikkojille rangaistukset ovat ankarat. Käsitykseni mukaan nykyinen kuningas on oikeasti erittäin pidetty kansan parissa ja kunnioituksen myöskin ansainnut.

Toisaalta systeemi kuitenkin muistuttaa henkilökulttia, ja kunnioittaminen monissa tilanteissa on ikäänkuin pakollista, muuten uhkaa rangaistus ja silloin voi ajatella, että osa vapaudesta on kahlittua. En tiedä onko asia niin todellisuudessa, mutta itse en ainakaan edes elokuvateatterissa uskalla jäädä penkkiini istumaan, kun muut nousevat seisomaan joka ikisen yksittäisen elokuvan alussa, kansallislaulun soidessa ja kankaan esittäessä kuninkaan saavutuksia. Istuminen voitaisiin tulkita protestiksi, vaikka vain esim. laiskuuttaan ei viitsisi nousta. Vaimoni poika ilmeisesti kerran mietiskeli samoja ajatuksia ja tuntui olevan sitä mieltä, että ulkomaalaisena minun ei tarvitsi nousta ja siksi kysyi äidiltään miksi nousen seisomaan, vaikka en ole thai. Lohkaisin, että, siksi, että en halua saada kuulaa otsaani. Ei minulla ei ole mitään kuningasta vastaan, eikä se ole iso vaiva nousta, ”kunnioittakaa kuningasta” kehoittaa sanakin. Toisaalta tarviiko sitä nyt tehdä ihan jokaisen elokuvan alussa, mutta maassa maan tavalla. Toisaalta taas, sosiaalinen paine pakottaa usein tekemään muiden tavoin Suomessakin eri tilanteissa.

Eräät pitävät vapaan maan yhtenä peruspilarina myös kuolemanrangaistusta. Jossa sellainen on voimassa, ei ole täysin vapaa maa. Yleensä kuolemanrangaistukset ovat tyypillisiä ns. totalitäärimaissa, mutta onhan Yhdysvalloissakin joissakin osavaltioissa, silti  Yhdysvallat katsotaan vapaaksi maaksi. Thaimaassa on myös voimassa kuolemanrangaistus, mutta Thaimaa katsotaan vain osittain vapaaksi maaksi. Jotkut vaativat kuolemanrangaistusta Suomeenkin pahimmille rikollisille. Hk. olen sitä mieltä, että vain Jumalalla on oikeus ottaa pois henki toiselta ihmiseltä, olipa rikos miten paha tahansa. Joka murhaa murhaajan alentuu samalla tasolle kuin murhaajakin. Mielestäni kuolemanrangaistus on luolamiesten oikeutta, eikä kuulu sivistyneeseen ja kehittyneeseen kulttuuriin. Pisteet Suomelle.

Onko Suomen tiukat säännökset ja byrokratian kiemurat moninaisissa arkielämän tilanteissa vapautta? Välillä tuntuu, että kaikki on kiellettyä, isoveli valvoo kansalaisia niin rankalla kädellä. Se on ahdistavaa. Esim. sähkötöissä saisi virallisesti vain sulakkeen vaihtaa, eipä paljon muuta, vaikka olisi koulutusta ja tietotaitoa tehdä. Jos ei ole valtuutettu sähkömies, niin pitäisi maksaa tuhansia euroja jostakin korjauksesta tai asennuksesta, vaikka osaisi itse tehdä saman ilmaiseksi. Thaimaassa ei tämän tyypisissä asioissa niuhoteta ja se saa olon tuntumaan huomattavasti vapaammalta.

Suorastaan huvittaa terveystarkastajien kohkaaminen jostain kebablihasta. Tulisivat tänne katumarketteihin katsomaan, millä tavoin ruoka on tarjolla. Varmaan pyörtyisivät, ei tulisi salmonellasta saarnaamisesta mitään. Markettien myyjät rähjäisissä kojuissaan huiskivat kärpäsiä pois lihoista, jotka ovat esillä suojaamattomina ostajille. On kanaa, sikaa, nautaa, on sisä- ja ulkofilettä, on sorkkia ja kokonaisia sianpäitäkin tarjolla. On tosi kuuma, eikä ainoatakaan pakastepöytää. Kalatiskeillä on usein jääpaloja, mutta lihatiskeillä en ole niitäkään nähnyt. Lihoissa ei ole kääreitä, eikä viimeisiä päivämääriä, mutta kai ne on syötäviä ja salmonellakin ilmeisesti kuolee kuumuuteen. Hikoilevat ihmiset tungeksivat pöytien ympärillä, jotkut yskivät ja pärskivät. Myyjät käsittelevät lihoja paljailla kourillaan, välillä huljautellen niitä verisessä vedessä. Ollaan ostettu monta kertaa ja vielä henki pihisee. Paikallisten marketeissa hyvä file on suomalaiseen verrattuna halpaa, 3-5 euroa kilo.

Jos suomalaiset terveystarkastajat pääsisivät tänne määräilemään, niin thaimaalaiset kuolisivat nälkään. Suomalaisten tarkastajien intoilusta huolimatta suomalaisia on vain 5-6 miljoonaa, eikä väkiluku lisäänny kuin maahanmuuttajien avulla. Thaimaalaisia on 60 miljoonaa ”salmonellaruoasta” huolimatta.

Entäpä lapsien huostaanotot Suomessa pelkkien ilmiantojen perusteella? Se on kauhistuttavinta vapauden riistoa ns. ”vapaassa maassa”. Täällä tottelemattomia lapsia laitetaan ruotuun kunnon fyysisellä kurituksella, eikä kukaan puutu asiaan. Kontrasti on suuri, kun  sitä vertaa Suomen kantelupukkien ja lastensuojelijoiden ahdistavaan intoon sekaantua toisten elämään. Muka ”huolissaan” lapsista pilataan lasten ja vanhempien koko elämä pikkumaisten ilmiantojen perusteella, samalla, kun tositarpeessa oleviin esim. alkoholiperheissä kiinnostus ei riitä. Jos on ongelmia, niin Suomessa ei kannata mennä ainakaan ammattiauttajien puheille. Sitä ei mitään hyvää seuraa.

Jokainen voi päätellä itse, mikä on vapautta vapaassa maassa. Joillekin isovelin valvonta, holhoaminen, tiukka kontrolli ja kyttääminen on vapautta. Itse käsitän vapaudeksi sen, että voi kantaa vastuuta ja ajatella aivoillaan itsekin ilman, että aina on joku viranomainen holhoamassa. Tietenkään esim. viinahuuruissa taida paljon järki juosta, mutta, jos jotain sattuu, niin vastuu tulisi olla juojan, eikä yhteiskunnan, joka hyysää ja paapoo. Hiljattain täällä joku suomalainen alkoi räyhätä ja löi baarinpitäjää tuopilla päähän, niin että hänelle tuli sairaalareissu. Mies menetti vapautensa ja joutui ”Bangkok Hiltoniin”. Olisi ajatellut ennen juomistaan, että ei ole Suomessa, jossa humalaisten ei tarvitse vastata teoistaan. Omituista vapautta.

Pari päivää sitten talon muurin taakse pysähtyi moottoripyörämies. Olin sisällä, mutta näin ikkunan läpi miehen viittilöivän. Menin ulos, jolloin hän pyysi kohteliaasti saako kysyä muutaman kysymyksen. Mikä ettei ja kyseli muutamia detaljeja. Kävi ilmi, että mies oli portugalilainen ja halusi muuttaa Thaimaahan muutamiksi vuosiksi ollen kiinnostunut ostaa tältä asuinalueelta valmiin talon joltain ruotsalaiselta. Erikoiseksi tilanteen teki se, että 
hänellä oli kaulassaan isohko Daavidin tähti paksuhkossa kultaketjussa. Tähden keskustassa oli D -kirjain. En malttanut olla kysymättä merkitsikö se jotain erityistä. Mies kertoi pitkän tarinan siskonsa sukututkimuksista ja minulta meni hieman ohi oliko hänellä juutalaisia sukujuuria, mutta vastaus kysymykseeni oli lopulta hyvin yksinkertainen: koru kertoi hänen nimensä, David Star, heh. Joka tapauksessa kolmas Daavidin tähti – symboli osui kohdalleni lyhyellä aikavälillä.

Muutama päivä sitten toivat kolme n. 3-4 metriä korkeita ketunhäntä palmuja, jotka istutettiin pienelle pihapläntille. Sähkölangat vieressä vähän häiritsevät niitä, mutta sille ei voi mitään. Ostin myös yli 20 kpl lisää bougainvilleja entisten väliin, jotta ne muodostaisivat kasvaessaan tiheän kukka-aidan. Ystäväperhe on parhaillaan täällä kylässä ja jelpanneet kukkakuoppien kaivamisessa. Hyvää liikuntaa, sillä maa on todella kovaa. He toivat myös mukanaan kolme laukullista tavaraa Suomesta, lähinnä työkalujani ja astioita. Niiden lisäksi pari tiskiharjaa ja tarrahuopa-arkkia, joiden puutteesta huomasivat minun kirjoittaneen aiemmassa blogissa. Kiitos, tulivat tosi tarpeeseen. Tiskikone pitäisi ostaa jostakin pikimmiten.

Eilen olimme koko päivän biitsillä. Otin aurinkoa ja poltin nahkani, vaikka laitoin suojavoidetta ja yritin varoa.