24.10, keskiviikkona, kuume nousi 39.7:ään ja oli lähdettävä sairaalaan päivystykseen. Ajattelin, että tutkimusten jälkeen pääsen kotiin, en ollut varautunut jäämään. Tulehdusarvot olivat kuitenkin niin korkeat, että minut vietiin sädesairaalan vuodeosastolle antibioottitiputukseen. Kyseessä oli vaarallinen infektio, jonka ajateltiin johtuvan ikenessäni olevasta mätäpallukasta.

Seuraavana päivänä mätäpallukka poistettiin leukapolilla. Viikko piti syödä soseruokaa ja kurlata hampaat tietyllä nesteellä, jotta tikattu haava paranisi hyvin.

Pari ensimmäistä päivää olin kahden hengen huoneessa yksin, kunnes kaverikseni tuotiin toinen potilas. Kaveri vaihtui neljä kertaa, mutta itse pysyin samassa huoneessa.  »»»»

Vaikuttaa siltä, että noin viikko kabaksitakselin jälkeen ikävä kipu alkaa jäytää säännöllisesti klo 15-16 välillä. Kelloaika selittynee sillä, että kortisonin vaikutus ehkä loppuu niihin aikoihin. Otan joka aamu klo 7 kaksi pilleriä 5mg kortisonia.

Kun kipu iskee, se iskee lähinnä niskaan ja selkään, viime päivinä myös oikeanpuoleiseen reiteen. Varsinkin niskakipu on toisinaan voimakasta ja herkistää tunnemaailmani niin, että kyyneleitä pukkaa silmiin.

Kivun voi yleensä torpata 1000mg Panadolilla tai kortisonilla. Olin vähällä jo eilen sortua huumelaastariin, koska jo parin tunnin kuluttua Panadolin ottamisen jälkeen sen vaikutus lakkasi ja voimakas kipu iski niskaan.

Viime hetkellä päätin kuitenkin ottaa laastarin sijasta ylimääräisen kortisonin ja pitkän kuuman suihkun ja kipu hellitti. Iltakortisonin haittavaikutus tuntuu olevan voimakas päänseudun hikoilu, johon yleensä herään. Litimärillä tyynyillä ei ole kiva nukkua.  »»»»

Syöpäseikkailuni aikana minulta on poistettu viisi hammasta. Yhteen kohtaan hampaiden väliin on jäänyt parin hampaan levyinen ienrako. Muutamia viikkoja sitten, en muista tarkasti, mainittuun rakoon ilmestyi pehmeä ”kupla” tai pallukka ikään kuin kuuman polttama vesikello.

En siitä kertonut kenellekään, koska se oli pieni, ei haitannut ja odotin, että se menisi ohi itsestään. Kieli siihen tuppasi hakeutumaan, mutta välillä en edes tajunnut sen olemassaoloa, enkä seurannut aktiivisesti peilistäkään sen mahdollista kehitystä.

Se ei ollut kipeä. Ei estänyt hampaiden harjausta, eikä syöntiä, paitsi, jos jokin kova leivänmuru tms. lipsahti purtaessa painumaan voimalla pallukan päälle. Mutta ilman pallukkaakin esim. pähkinän puraiseminen pelkillä ikenillä tuntuu imakalle.  »»»»