Katselkaa kukkia kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Luukkaan evankeliumi 12:27

Kuka tuovat iloa elämään. Puhuin ennen aina puukukkien sorvaamisesta eläkkeellä. Negatiivisessa sävyssä. Nyt, kun olen eläkkeellä voisin puukukkiakin sorvailla. Ihan oikeasti, omaksi ilokseni. Minulla ei kuitenkaan ole täällä sorvia, eikä olisi tilaakaan.

Myös sopivan puun löytäminen voi olla vaikeaa. Ja kallista. Onneksi täällä on oikeitakin kukkia, niin ei tarvitse sorvata. Olen yrittänyt saada niitä kasvamaan siemenistä ja taimista, vaikka mikään viherpeukalo en olekaan.

Kastelulaite

Nuorempana meillä oli veljeni kanssa yhteinen harrastus kasvattaessamme viherkasveja kerrostalon vuokrahuoneistoissamme. Oli jos jonkinlaista mehikasvia. Veljeni kasvit kukoistivat, mutta minun tuppasivat kitumaan, vaikka suunnittelin niille automaattisen kastelulaitteenkin. Ei se kovin hyvin toiminut ja kasvoi levää.

Olen viritellyt automaattisen kastelulaitteen tännekin, mutta ulkokasveille. Yksinkertainen ja osoittautunut varmatoimiseksi. Ajastin avaa magneettiventtiilin kerran päivässä ja syöttää tietyn ajan vettä kasteluputkistoon. Putkiin on yhdistetty kasteltavien kasvien kohdalle säädettävät vedenannostelijat, jotka syöttävät niille vettä.

Toimii hyvin, paitsi että annostelijat tukkeutuvat toisinaan pitemmän aja päästä. Täällä on myynnissä kaikenlaisia putkia, sadettajia, tiputtajia ym. vedenruiskuttajia, joita voi käyttää kastelusysteemissä.

Suomessa viherkasvit ovat aika kalliita, mutta täällä esim. kuvissa näkyvistä  orkideoista halvimmat maksoivat 50 senttiä. Minulla on aina ongelma kuinka paljon vettä itse kullekin kasville pitäisi antaa. Netistä ongitut ohjeet ovat ristiriitaisia ja eri orkidealajit vaativat vettä eri tavalla, mikä sekin hankaloittaa hoitoa. Toistaiseksi kuitenkin parista kymmenestä orkideasta vain yksi on kuollut.

Mätänevä ketunhäntäpalmu

Pihassa on kolme ketunhäntäpalmua, jota sanotaan helppohoitoisimmaksi palmuksi. Tosin yksi palmuista mätäni melkein puoli kuoliaaksi, ennen kuin huomasin. Tai itseasiassa eräs paikallinen puutarhuri, tuodessaan multapusseja, sanoi, ettei runko ole normaalin värinen.

Mädänneen palmun runko tuntui pehmeältä ja  kun vähän painoin kuorta, niin sormi meni kuoresta läpi. Noin 12 senttinen runko oli niin heikko, että se kiertyi käsin kokeilemalla. Palmu ei ilmeisesti tykännyt siitä, että sadettaja ruiski rungon joka päivä märäksi ja alkoi lahota. Mahdollisesti myös naulojen reiät rungossa olivat pahasta. Nimittäin työntekijät, jotka toivat ja pystyttivät palmut, löivät tukipuut nauloilla suoraan palmujen runkoon kiinni!  

Puu oli jo lahonnut lähes ontoksi puolen metrin matkalta ja sisälle rakensi pesää ziljoona aavemuurahaista. Näistä epämiellyttävistä minimurkuista on tosi vaikeaa päästä eroon. Ruiskutin koloon muurahaismyrkkyä ja kiedoin puun ympärille ilmastointiteippiä lahon kohdan suojaksi ja toivoin, ettei tuuli puhalla puuta poikki.

Aluksi tuin rungon palmukepeillä ja rautalangalla. Myöhemmin ostin läpimitaltaan 20cm sinistä muoviputkea, jonka halkaisin ja väänsin rungon ympärille. Liimasin sauman muoviputkiliimalla  ja kiristin yhteen teräspannoilla. Sen jälkeen täytin putken ja rungon välisen tilan uretaanivaahdolla.

Ja ihme juttu, melkein ontto palmu alkoi vain työntää uutta oksaa!

30-vuotias kaktus

Israelista vuonna 1983 tuomani kaktus elää ja voi hyvin. Se on 10 senttisestä pistokkaasta kasvanut jo metrin korkuiseksi. Laitoin sen hieman tyhmästi huonoon paikkaan chilitaimien viereen. En tiennyt,  että kyseiset chilit kasvavat korkeaksi pensaaksi, enkä ajatellut, että ne tarvitsevat vettä paljon enemmän kuin kaktus. Liian märässä kaktus kasvatti pitkulaisia ja veteliä haaroja, joita joutui tukemaan kepillä. En mielelläni enää kuitenkaan  siirtäisi kaktusta muuanne, vaikka sitkeähenkinen kasvi onkin.