Huomenna maanantaina sitten starttaan matkaan, kolmannen kerran Taikamaahan. Thaimaa pääsee siten Israelin rinnalle maana, jossa olen käynyt kolmesti. Yhtäläisyyksiä on muitakin. Kumpikin maa on vienyt sydämeni – omalla tavallaan. Kummassakin maassa olen tavannut kohtaloni naisen.

Hesekielin kirjassa puhutaan virrasta, jossa oli vettä ensin nilkkoihin, sitten polviin ja sitten lanteisiin asti. Profeetta kahlasi vedessä kunnes vesi syveni ja muuttui vuolaaksi virraksi, siihen malliin, että jatkaminen oli mahdotonta. Ainakin olisi edellyttänyt heittäytymistä uimasilleen. Profeetta ei kuitenkaan niin tehnyt, tai sitten Henki ei sitä sallinut, vaan toi profeetan takaisin virran rantaan.

Voi olla hiukan kornia verrata omia kohtaloitaan Raamatun kertomuksiin, mutta olen heittäytynyt kohtaloni virran vietäväksi suuremmin vastaan pyristelemättä. Merkillistä, kun olen vähänkin pyristellyt, niin suuri ahdistus on heti iskenyt, eikä ole hellittänyt otettaan ennen kuin olen taas antanut virran kuljettaa haluamaansa suuntaan. Olisikohan se minun tapauksessani niin, että, kun kerran uhmakkaasti kahlasin liian syvälle, varoituksista välittämättä, niin sitä saan mitä tilaan, eikä Henki anna mahdollisuutta peruutuksiin?

Mitäpähän hyötyä näitä on pohtia. Menee niin kuin on mennäkseen. Katsotaan mikä uoman päässä odottaa. Ainakin Hesekielen virran vedellä oli positiivinen vaikutus, joutui sen varaan vahingossa tai tahallaan. Se oli elämän virta. Siitä vettä on hyvä siemailla hukkumaisillaan räpiköivänkin.

En tiedä mitä laitan huomenna päälleni, enkä ole ehtinyt pakatakaan mitään. Parin viikon aikana erääntyvät laskut yritin hoitaa ja pestä pyykkiä. Tänään on pakko pakata, tosin en paljon tavaraa ota mukaan. Matkapaperit ja lompsa eivät saa unohtua.

Pomin äidille ostin pienen tuliaisen. Oli vaikeaa keksiä. Suomalaisia brändejäkään ei ole enää paljon jäljellä. Kaikki on made in kiina. Minulla on trauma lahjojen ostosta. Yleensä lahjojeni saajat eivät pidä saamistaan lahjoista ja tekevät sen minulle selväksi. Siitä huolimatta iloista antajaa Jumala rakastaa. Joten lippu salkoon, minä!