Kirjoitan taas hieman jälkijunassa, koska aprillipäivä jo tuli ja meni. Aika kuluu nopeasti. Tänä vuonna vietimme seitsemättä aprillipäiväämme eli hääpäiväämme eli villahäitä. Joskus ”laastariliitoksikin” kutsuttu, oikeustalolla noin 5 minuuttia kestänyt toimitus, ei siis ole jäänyt pelkäksi aprillipilaksi.

Pitkästä aikaa vietimme hääpäivää Suomessa. Valitsimme pitopaikaksi Pizzeria Bella Roman, jossa on mainosten mukaan Jyväskylän parhaat pizzat. Jos siellä oikeasti ovat parhaat pizzat, niin millaisia ne ovat muualla sitten?

Kahvilan tunnelma ilman kahvia

Bella Roma sijaitsee vanhassa kivirakennuksessa, jonka holvikaarelliset ikkunat sopivat hyvin tunnelmaan – jos sitä vain olisi. Ravintolan nimi laittoi odottamaan enemmän kuin antoi. Sisällä ”Italia” loisti poissaolollaan. Sisustus muistutti enemmän kahvilaa kuin pizzeriaa. Tosin en ole kuunaan käynyt Roomassa, joten en tiedä minkälaisia siellä pizzeriat ovat. Ehkä ne ovat kuin kahviloita.

Ravintola on melko tilava. Pöytiä on eri kokoisia ja näköisiä, pyöreitä ja kulmikkaita, kahden hengen pöydistä suurempiin, joihin mahtuu pieni seuruekin samaan pöytään. Osassa tuoleja oli lyhyet nojat, jotka näyttivät epämukavilta pitkäselkäiselle. Joissakin pöydissä pitempinojaisia. Seinustalla oli myös pari sohvaa istuimena, jotka näyttivät kaikista mukavimmilta.

Tulessamme sisään asiakkaita oli melko paljon, ei kuitenkaan jonoksi asti. Kun katseemme kiersi tyhjiä pöytiä, niin tarjoilija tuli heti opastamaan meidät pöytään. Valitsimme kahden hengen sohvapöydän, jossa oli varaus,  mutta ehtisimme hyvin syömään ennen varuksen alkamista. Sohvalla oli mukava löhötä ja nojata päätä seinää vasten.

Leikkaa limppu itse

Tilasin neljällä vapaavalintaisella täytteellä varustetun pizzan: lohi, ananas, herkkusieni ja oliivi. Hinta 15.90€. Vaimoni tilasi listalta pizzan, jossa oli pekonia, kinkkua ja salamia. Hinta 15.50€. Juomaksi saimme kannullisen vettä. Pullomainen kannu näytti pienehköltä, alle litran, ehkä korkeintaan 7dl.

Pizzoja odotellessa haimme salaatin, joka oli muuten tavanomaista paitsi, että salaattiin saattoi lisätä lusikalla öljyyn sekoitettua mietoa chiliä. Ehkä paprikaa, koska se oli niin mietoa, ettei maistunut miltään. Salaattilautanen oli liian pieni. Siihen oli vaikea asetella salaattia niin, ettei sitä tippuisi yli.

Lisäksi oli tarjolla leipää. Sitä ei kuitenkaan oltu paloiteltu, vaan asiakkaan piti veitsellä itse leikata palansa kokonaisesta limpusta. Tai ottaa koko limppu. No, ehkei sentään. Yleensä ravintoloissa tarjottava leipä on paloiteltu tai leivottu sämpylöiksi. Kokonainen limppu veitsen kanssa, että ”leikatkaapa siitä itse, jos haluatte”, on epätavallista ja synnytti minulle mielikuvan laiskoista työntekijöistä. Lisäksi käytäntö on suomalaisittain epähygieenistä. Jokuhan voi leikatessaan pitää leivästä kiinni pesemättömin käsin, käyttämättä pyyhettä välissä.

Suolainen hinta ja pizza

Ehdimme syödä ja hakea salaattia toisenkin kerran ennen kuin pizzamme vihdoin tulivat. En seurannut kelloa, mutta arviolta 20-30 minuuttia pizzojen odottelu kesti. Pizzat olivat suuren pizzalautasen kokoisia, melko reiluja siis.

Paloittelua ei todellakaan taideta pahemmin harrastaa tässä ravintolassa. Vaimoni salami oli kuin suoraan meetvurstipötköstä siivutettu pizzan päälle. Kokonaisia pyöreitä lättyjä. Näinkö he tekevät Italiassa? Myös kinkku ja pekoni olivat suurina siivuina, niin, että pizzapohjaa ei juuri näkynyt niiden alta.

Minun pizzassani, puolestaan, herkkusieni oli aseteltu sienen halkaisijan kokoisena kookkaina siivuina. Sentään muut täytteeni olivat paloina, paitsi oliivit, jotka olivat kokonaisia. Jotain minioliiveja, noin puolet normaalin kokoisesta. En ole niin pieniä oliiveja aiemmin nähnytkään.

Tärkeintä on kuitenkin maku. Huh huh! Hirveän suolaista! Ei pelkästään minun, myös vaimoni pizzaan oli huitaistu tuhdisti suolaa! Harvoin olen syönyt yhtä suolaista pizzaa.

Ystävällisesti ei-oota

En löytänyt katseellani mistään ketsuppia, joten kävin kysymässä tarjoilijalta. ”Meillä ei ole ketsuppia koko talossa”. Ok, kiitoksia. Onneksi vaimoni löysi jostain tabaskoa, jolla maustaen söimme suolapizzamme. Vaimoni tosin söi vain kolmanneksen. Minä söin loput hänenkin pizzastaan. Suola janotti. Joimme kaiken veden kannusta.

Syönnin jälkeen menin hakemaan kahvia. Kahvipiste oli peitetty liinalla. Kun kysyin tarjoilijalta sisältyykö kahvia ateriaan, vastaus kuului: ”kahvia saa vain lounasaikaan”. Ok, kiitoksia.

Laskussa yllätti tuplahinta vedestä 2 x 1€. Epäselväksi jäi saako yksin tullut asiakas juoda eurolla koko kannullisen, mutta kahdelle se maksaa 2€ ja vissiin kolmelle 3€ jne. 

Positiivista Bella Romassa olivat ystävälliset tarjoilijat kuitenkin, vaikka parempaa pizzaa ja salaattia olen syönyt ja vaikka ei-oota tarjosivat kahvissa ja ketsupissa.

Seuraavaksi muualle.

Ystävällisyys ei kuitenkaan auta, jos itse pääasiassa mättää eli ruoassa. Meidän kokemuksen mukaan ”Jyväskylän parhaat pizzat” on vahvasti liioiteltua mainontaa. Ilmeisen onnistunutta mainontaa, koska asiakkaita oli paljon. Ehkä he pitävät reippaasti suolalla maustetuista ruoista. Edesmennyt isänikin (RIP) piti. Hänellä oli tapana usein ruokapöydässä sanoa, että ”ruoassa pitää olla kova suola”.

Poika, eli minä, annan kuitenkin ylihinnoitelluista extra suolaisista pizzoista ja ketsupin ja kahvin puutteesta kaksi ja puoli tähteä, joka merkitsee sitä, että ensikerralla pizzahimon yllättäessä valitsemme jonkun muun pizzaravintolan. Tai teemme itse kotona.

PS.

Tähän mennessä mielestäni paras ruokaravintola on ollut Muang Thai, jossa sushin ja muun maukkaan ruoan lisäksi saa juoda vettä ilmaiseksi niin paljon kuin jaksaa samankaltaisista pullokannuista kuin Bella Roman 1€ x henkilömäärä -kannut. Jälkiruokakahvi + suklaamakeiset kuuluvat myös Muang Thain buffeen hintaan.