”On juhla ja juhannusilta”, julkaisi Kekisuomalainen pilapiirtäjä Uuno Niemisen piirroksen, josta saattoi aistia perisuomalaista juhannusillan tunnelmaa.

Kuinkahan monta kymmentä vuotta sama piirros julkaistiinkaan lehdessä, mutta kauan sitä julkaistiin. Valitettavasti piirrosta ei löydy googlettamalla, mutta siinä roihusi juhannuskokko järven rannalla ja ukko soitti ”Pirun keuhkoja”. (Taas löytyy. Bloggausta päivitetty 23.6.2017)

Iloliemellä kyllästettynä lavatansseissa

Hanurinsoittajasta tulee mieleen juhannus ja lavatanssit. Nuorena niissäkin tuli joskus käytyä. Tanssia en osannut, kunhan heiluin musiikin tahdissa naisen vartaloa vasten. Aivot yleensä enemmän tai vähemmän iloliemellä kyllästytettynä. Tosin tuo intiaanien ”iloliemeksi” nimittämä neste aiheutti minussa kaikkea muuta kuin iloa.

Mitä korkeammalle nesteen pinta nousi kallossani, sitä enemmän synkistelin. Yleensä en muuttunut aggressiiviseksi, vain synkemmäksi, jollainen olin turhan paljon jo luonnostaankin. Yhtään mukavaa muistoa ei liity sen paremmin lavatansseihin kuin muihinkaan tilanteisiin, jossa ”iloliemi” oli kuvioissa.

Jumalan voimalla viisasten juomasta eroon

Jumalan voimasta ”viisasten juoman” litkiminen loppui totaalisesti ollessani vielä nuori ja olen erittäin kiitollinen siitä. Olen saanut olla täysraitis lähes 40 vuotta ja sen ajatteleminen tuottaa minulle suurta iloa. Monessa asiassa elämäni on mennyt päin peräseinäjokea, mutta sen täytyy olla ihme, ettei suurimmatkaan vastoinkäymiset ole saaneet minua tarttumaan pulloon, kuten niin monen muun suomalaisen on saanut.

Monilla viina kuuluu olennaisena osana juhannukseen ja muihinkin päiviin, vaikka ei olisi kummempia vastoinkäymisiäkään. Heitä näkee kaduilla ja festareilla lönköttelemässä jalat harallaan kuin jotain olisi housuissa. Varmaan tänäkin juhannuksena muutama sankari hukkuu ns. sepalus auki.

Turhauttavaa jutustelua

Tein ennen seurakunnassa ns. teetuvilla ym.  ja yksityisestikin raittiustyötä melko aktiivisesti. Jutteleminen  humalaisten kanssa oli aika turhauttavaa. Kuin vettä hangen selkään olisi heittänyt, vai pitäisikö sanoa Raamatun sanoin kuin ”helmiä heittänyt sioille”.

Nykyään yritän välttää kohtaamista humalaisen kanssa ja olla kiinnittämättä huomiota heihin, etteivät tulisi tyhjänpäiväisiä törisemään tai riitaa haastamaan. Yllättävän pitkään aikaan kukaan ei ole enää yrittänyt.

Raittiusliikkeet ovat nykyisin kadonneet, mutta kannan yksityistä raittiusliikettä sisimmässäni ja aina silloin tällöin saan viedä sanomaa eteenpäin. Mutta en kuitenkaan humalaisille. Heidän aivonsa ovat ”narikassa” ja vain skeidan jauhaminen tuntuu heitä siinä tilassa kiinnostavan.

Letunpaistoa ja telttajuhlilla käyntejä

Nuorempana vietin juhannusta usein perheeni ja sukulaisteni parissa syntymäkodissani. Lettujen paisto ulkona muurinpohjapannulla kuului vakiorituaaleihin. Joskus setäni tai isäni soittelivat hanuria.

Uskon myötä juhannuskuvioihini alkoi kuulua kristillisillä  juhannusjuhlilla käyntejä. Juhlilla saattoi tavata tuttuja, mutta loppujen lopuksi aika vähän sain juhlista irti, vaikka alkuaikoina paljon osallistuinkin. Teltassa en jaksanut istua epämukavilla tuoleilla kuin korkeintaan yhden tai parin saarnan verran.

Viime juhannuksena kävimme vaimoni kanssa Isossa kirjassa. Lähinnä halusin näyttää vaimolleni, miten kristillisissä piireissä vietetään juhannusta. Keli oli tosi kurja, enkä tavannut kuin yhden tutun perheen.

Eilen kävimme siis elokuvissa ja valvoimme myöhään. Elokuva oli scifikomedia nimeltään ”Paul”, josta kirjoittanen myöhemmin oman jutun. Mutta tänään on tämän vuoden juhannusaatto. Poikani on pappansa luona kesätöissä ja olemme kaksistaan. On vielä auki, mitä keksisimme täksi juhannukseksi.