Kansanedustaja James Hirvisaari on noussut ”kohuotsikoihin” pariinkin kertaan blogikirjoitteluiden myötä. Toinen oli Kikkarapäälle kuonoon, josta Hirvisaari haastettiin raastupaan, vaikka kirjoitus on rasismia ja väkivaltaa vastaan. Voimmeko päätellä, että ”kikkarapäiden” tekemät raiskaukset ovat hyväksyttäviä? Ei ainakaan innosta menemään väliin estämään rikosta, varsinkaan, jos tekijä on ”kikkarapää”, koska jo raiskauksia vastustavasta kirjoituksesta voi näköjään joutua tuomiolle.

”Kikkarapää” viitannee afrotaustaan, mutta tuskinpa hiustyylillä sinänsä on yhteistä nimittäjää raiskauksissa. Suurin osa tekijöistä on edelleen suomalaisia, vaikka viime vuosina hälyttävän suuri osa myös ulkomaalaistaustaisia. Aamulehden mukaan vuonna 2010 peräti 45%. Se on huomattavan paljon, jos sen vielä suhteuttaa ulkomaalaistaustaisten määrään Suomessa.

”Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan joka neljäs raiskauksesta epäilty on ulkomaalainen. Viime vuonna ulkomaalaisten osuus raiskauksista oli peräti 45,3 prosenttia. Aamulehti 7.12.2011″

Toinen blogaus, josta Hirvisaari tuomittiin, vaikka kirjoitus ei ollut edes hänen omansa, vaan hänen avustajansa Helena Erosen. Erosen ”ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin” on selvästi satiirinen. Ihmetyttää miten se on voitu ottaa niin tosissaan. Nysse on todistettu, että suomalaiset ovat sinisilmäisiä tosikkoja. Toisaalta, ehkä poliitikon pitääkin olla tosikko ja korrekti. Suurin osa rivikansanedustajista sellaisia ovatkin, näkymättömiä ”maan hiljaisia”, jotka ei koskaan ylitä uutiskynnystä. Ei he tunnu viihtyvän edes työpaikallaan. Ainakaan silloin, kun Hirvisaari puhuu. Hänen puheenvuorojaan on julkaistu useilla videoilla Hirvisaaren blogissa. Päinvastoin kuin kirjoituksissaan, videoilla Hirvisaari puhuu yllättävän värittömästi, paperista lukien, melkein mumisten. Hän näyttää puhuvan tyhjille tuoleille. Onko eduskuntasali aina yhtä tyhjä?

Viime eduskuntavaaleissa harkitsin vakavasti äänestää perussuomalaisia. Monet heistä edustaa samankaltaista ajattelua ja arvomaailmaa kuin itsekin. Kuitenkin muutama mediassa esille pompannut ”maahanmuuttajakriittinen” perussuomalainen koheltaja sai minut kääntämään takkini, koska olen naimisissa maahanmuuttajan kanssa. Aloin ajatella, eikö heillä muuta teemaa ole. Ja jos he pääsevät valta-asemaan, se voi tietää vaikeuksia vaimolleni tulevaisuudessa. Niin päädyin turvalliseen valintaan ja äänestin kristillisiä kuten useimmiten ennenkin.

Ei se minustakaan kuulosta hyvältä, jos ulkomaalaisia ryntää tänne massoittain täysihoitoon, kuullessaan ystäviltään ja sukulaisiltaan kuinka hyvä maa Suomi on, jossa annetaan ruokaa, asunto, auto, televisio ja kodinkoneet kaikille rotuun ja sukupuoleen katsomatta, ihan ilmaiseksi. Varmasti se kuulostaa köyhistä oloista lähteneiden korvissa kuin taivas olisi laskeutunut maan päälle. Suomen sosiaaliturva ei ole kuitenkaan maahanmuuttajien vika. Suomi ei käsittääkseni harrasta rasismia ja syrjintää, ainakaan virallisesti, vaan tarjoaa samasta padasta vellit kaikille Suomessa asuville, ihon väriin ja kansalaisuuteen katsomatta. Eikö se niin pidä ollakin? Ainakin periaate haisee yhtä hyvältä kuin erään ex. kohukansanedustajan asiallisen virkapuvun roiskeläpän alunen. Ainakin hänen kansaedustajan arvolle sopivaa asua täydentävän rintanapin teksti niin antoi ymmärtää.

Hirvisaari on joutunut kulkemaan kiirastulen läpi jo pariinkin kertaan kansanedustajan uransa alkumetreillä. Mielestäni perusteettomasti, vaikka en itse kauheasti sytykään maahanmuuttokriittisyydestä  poliittisena ideologiana. Ikään kuin Persuilla, josta nimityksestä Hirvisaari ei tykkää, ei muuta ajettavaa eduskunnassa olekaan. Mainitut kirjoitukset eivät kuitenkaan mielestäni ole mitään rikoksia, joten Hirvisaari on joutunut syyttömästi rangaistuksi. Minun silmissäni se heikentää suomalaisen oikeuslaitoksen uskottavuutta entisestään. Rangaistukset eivät ole oikeassa suhteessa tekojen vakavuuteen.

Miksei kummitusjunan konduktööri, Mattiesko Hytöstä, vedetä oikeuteen, kun hän herjaa toisia julkkiksia joka ”kolumnissaan”, syyttää heitä valehtelijoiksi, moittii heidän ulkonäköään ja miten milloinkin. Tai kalaeemeli Linkolaa, koska hänen mielestään vesijohtovedet pitäisi myrkyttää  ja lasten hankkiminen on ympäristörikos! Kai kummatkin vähintään yhtä vakavissaan ovat kirjoituksissaan kuin Hirvisaari ja Eronen?

Hirvisaaren nimi tuli minulle tutuksi kristillisten keskustelufoorumien alkuajoilta kauan sitten, kun keskusteluja käytiin ns. ”purkeissa”, ennen internetiä. Hän jäi hyvin mieleeni, paitsi tietysti siksi, että oli veturinkuljettaja kuten itsekin, kuin myös terävistä kannanotoistaan jo silloin. Hän oli aktiivinen kirjoittelija ja siinä lahjakas. Muistan Hirvisaaren kertoneen, että hän maalasi aina yhden sormen kyntensä siniseksi. Syytä en kylläkään muista. Siihen aikaan töissä vierailla varikoilla liikkuessani tulin usein vilkaisseeksi näkyykö kellään kuljettajalla sinistä kynttä. Myöhemmin asia unohtui. Koska Hirvisaaren kasvot eivät olleet minulle tutut, niin en häntä tietoisesti kuunaan työelämässä tavannut, vaikka varmaankin tietämättäni joskus niin tapahtuikin. Kun hänen kasvonsa tulivat tunnetuiksi eduskuntavaalien myötä, muistan hänen näköisensä miehen nähneeni pariinkin otteeseen Tampereen uusissa remontoiduissa miehistötiloissa.

Hirvisaari edusti foorumeilla mielestäni liberaalia kristillistä suuntausta, kun itse edustin Hirvisaaren ja varmaan monien muidenkin mielestä lakihenkistä. Kieltämättä olin siihen aikaan hyvin ehdoton kristillisissä mielipiteissäni. Eräs niistä oli ”tietäminen” omasta avioliitostani. ”Tiesin” 100% varmasti, etten koskaan eroa vaimostani. Muistaakseni juuri Hirvisaari oli asiasta eri mieltä, kuten hän oli lähes kaikista muistakin ajatuksistani, sanoen, etten voi sitä varmasti tietää. Valitettavasti hän oli oikeassa. Ainakin puolittain.

Mistään ei voi olla varma tässä elämässä. Vai voiko?