torstaina 20.12.2018 22:50

11-vuotiaalle amerikkalaistytölle annettiin vain kuukausia elinaikaa – aivokasvain katosikin yhtäkkiä itsestään. Iltalehti 19.12.2018

Ikionnelliset vanhemmat kokivat varsinaisen joulun ihmeen, kun heidän lapsensa aivokasvain olikin kadonnut.
Yhdysvaltain Austinissa asuva 11-vuotias Roxli Doss sai diagnoosin harvinaisesta, leikkauskelvottomasta aivokasvaimesta kesällä…

tiistaina 12.01.2010

Mihin tarvitsen naista?

Pyykinpesukoneeseeni tuli vika muutama päivä sitten. Se ei tyhjentänyt vettä, vaan vatkasi koko ajan samaa vettä ja jätti pyykit veteen ohjelman loputtua. Yleensä noin voi tapahtuu, jos suodatin on tukossa, mutta nyt ei johtunut siitä. Harmitti, kun tuli ylimääräistä työtä. Pyykinpesukonetta on myös painonsa vuoksi hankalaa huoltaa, jos sitä tarvitsee käännellä kuten usein on laita.

Muistelen, että olisin jo kerran aikaisemmin korjannut siitä saman vian. Vai oliko se toinen kone? Joku kone kumminkin. Joka tapauksessa vaikutti siltä, että tyhjennyspumpun moottori ei toiminut, koska, jos ohjelmakellon käänsi tyhjennys-kohtaan, niin mitään ei tapahtunut lukuunottamatta pientä jurinaa. Äkkipäätellen joko ohjelmakellossa tai pumpussa oli vikaa.

Pumppu oli hankalassa paikassa koneen alla, mutta olen minä hankalammissakin paikoissa rassannut. Irroitin pumpun sekä siihen tulevat  virtajohdot koneen ulkopuolelle ja kytkin virran ja laitoin ohjelmakellon tyhjennykselle. Totesin, että moottori jurisee, mutta siipipyörä ei pyöri.  Avasin pumpun ja näin, että pyörijän magneetin ontelo oli täynnä moskaa. Pumppu oli yksinkertainen magneettipumppu. Pyörijän magneetin ontelo oli eristetty käämiosasta, mutta vesi näyttää pääsevän magneettitilaan, ilmeisesti muovisten laakereiden voitelun vuoksi. Suunnittelukukkanen, koska myös moskaa pääsee sinne vähitellen veden mukana.  Puhdistamisen jälkeen pumppu alkoi pyöriä ja pesin koneella kolme koneellista pyykkiä ilman ongelmia.

Aloin miettiä, mihin oikeastaan naista tarvitsen, koska osaan pyykinpesun lisäksi korjata koneenkin, jos tarve vaatii. Osaan tehdä kaiken minkä naisetkin ja enemmänkin, kuten korjaukset.

  • En tarvitse naista pesemään pyykkiä, enkä tiskaamaan astioita.
  • En tarvitse naista lakaisemaan lattioita, enkä pyyhkimään pölyjä.
  • En tarvitse naista piiaksi ja kodinhoitajaksi.
  • En tarvitse naista mankeloimaan, enkä vetämään lakanoita
  • En tarvitse naista silittämään paitaani, enkä laittamaan minulle ruokaa.

Osaan tehdä kaiken "kodinhoidon" itse. Minua ei haittaa lievä epäjärjestys, eikä se, jos sotkut jää seuraavalle päivälle. Minulle riittää perussiisteys, talon ei tarvitse kiiltää. Saan sen kiiltämäänkin, jos niin haluan. Lakanani ei tarvitse olla venytettyjä, enkä kuole nälkään, vaikka en joka päivä ruokaa valmistaisikaan. Osaan kuitenkin tehdä sitäkin ja improvisoida uusia kokeiluja, mutta myös pelkkä voileipä kahvin kanssa riittää.

  • En tarvitse naista kontrolloimaan elämääni. 

Eräs ystävä halusi lemmikkieläimen. Siihen hänen vaimonsa "ei me oteta lemmikkiä".  Ei järkytys! Vaikka nainen ei itse pitäisi lemmikistä, niin miksei hän voi hyväksyä, jos mies sellaisen haluaa? Jos hän kerran miestään rakastaa. Ehkä kontrolloiva nainen rakastaa vain itseään. Monet naiset ovat hyvin itsekkäitä ja pyrkivät kontrolloimaan oman päänsä mukaan miehen elämää kaikessa. Jokseenkin varmasti tällaiset liitot hajoavat ennen pitkää. 

Mihin sitten tarvitsen naista?

  • Tarvitsen naisen poistamaan yksinäisyyteni.  Sitä tunnetta en voi poistaa itse.
  • Tarvitsen naisen seksiin ja läheisyyteen. Olen muuttanut hieman mieltäni seksin suhteen. Vaikka se on tärkeää, se ei ehkä ole tärkeintä. Pelkkää seksiä osaan harrastaa yksinkin, eikä ole suorituspaineitakaan silloin, mutta yhdistettyä vierihoitoa, läheisyyttä ja seksiä en voi kokea yksin.
  • Tarvitsen naisen "soulmateksi". Erilaisuudellakin pärjää aika pitkälle, mutta se ei välttämättä ole rikkautta avioliitossa, eikä kestä finaaliin saakka. Loogisesti ajatellen liiallinen erilaisuus aiheuttaa jatkuvaa jännitettä ja kiistoja, joten samanmielisen kanssa eläminen voi olla helpompaa.
  • Tarvitsen naisen leikkamaan niskatukkani. En halua mennä parturiin. Olen leikannut itse hiukseni kymmeniä vuosia, mutta en pysty rajaamaan niskaani yksin. Haluan naisen, joka rakastaa minua niin paljon, että  rajaa hiukseni mielellään.
  • Tarvitsen naisen, joka rakastaa minua ja jota minäkin rakastan.
Yleinen  Ihmissuhteet 
Kommentit

sunnuntaina 10.01.2010

Keski-iän kriisi?

Wikipedia esittää kolme ikähaarukkaa keski-iälle: 40-60, 45-60, 40-65. Joten elän nyt sitten suunnilleen keski-iän keskivaiheitta.

Keski-iän kriisi mulla taisi olla jo alle kolmekymppisenä. Mikäli se on sitä, että valittaa olevansa liian vanha. Valituissa Paloissa oli juttu miehen keski-iän kriisistä ja sen oireista. Niitä analysoimalla voinen selvittää onko, tai onko minulla joskus ollut, keski-iän kriisiä vai ei.  »»»»

Yleinen 
Kommentit

keskiviikkona 06.01.2010

Nyt kehun itseäni

Kauan sitten osallistuin silloisen seurakuntamme järjestämään avioliittoseminaariin, jonka vetivät Paula ja Heikki Ranssi. Kyse ei ollut kriisiseminaarista, vaan muuten vaan juttua avioliiton tiimoilta. Siellä mm. annettiin pariskunnille erilaisia tehtäviä mm. piti luetella toisen hyviä ominaisuuksia. Vain hyviä. Myöskin mitä hyviä ominaisuuksia näki itsessään. Oli myös tehtävä, jossa pisteitä sai "tuttu juttu" tyylisesti miten omat ja toisen näkemykset natsasivat. Tuloksia ei ollut pakko julkistaa, mutta monet tekivät niin. Meidän pisteet eivät olleet huonot, mutta muistan erään pariskunnan joiden oli. He erosivatkin jonkun ajan kuluttua. Muistan myös toisen pariskunnan, jonka hengellisesti aktiivinen mies ei sanonut vaimoaan suoraan kauniiksi, vaan käytti hengellistä kiertoilmaisua kuinka hänen vaimonsa näytti "kuin enkeliltä" tämän laulaessa kuorossa. Se ei ole sama kuin sanoa "olet kaunis". Tämäkin pariskunta erosi myöhemmin, vaikka molemmat olivat hyvin hengellisiä uskovaisia.

Ulkonäkökriteerit ovat mitä ovat itse kullekin säädylle, mutta kaikki naiset haluavat olla kauniita ja vähintäänkin oman miehensä silmissä. Nimenomaan he haluavat kuulla niin sanottavan. Kaikki naiset haluavat myös kuulla miehen sanovan, että rakastaa häntä. Raamattu puhuu rakkauden osoittamisesta teoilla, mutta "teoilla osoittaminen" ei ole naiselle läheskään yhtä tärkeää kuin sanoa ääneen "minä rakastan sinua". Minäkin erosin, mutta sanoin minä häntä kauniiksi ja että rakastin häntä. En usein, mutta sanoin kuitenkin.

Suomi on jotenkin rumaa kieltä runsaine ärrineen. "Minä rakastan sinua" ei helposti taivu jäyhän metsäsuomalaisen suuhun. Vaikka on totta, että naiset haluavat sen kuulla, se ei välttämättä ole tae onnesta. Isäni ei luultavasti milloinkaan sanonut ääneen rakastavansa äitiäni, mutta silti äitini suorastaan palvoi häntä. Mitä hän oikein näki hänessä? Ihmeelliset ovat Herran tiet. No, isäni ei ainakaan flirttaillut toisten naisten kanssa, vaikkakin kerran halasi erästä naista  laittamalla kätensä hänen takapuolelleen. Isäni ei ollut halailijatyyppiä, joten mennee vahingon piikkiin.

Palatakseni seminaariin ja tehtäviin siellä. Suomalaiseen kulttuuriin ei kuulu itsensä kehuminen. Raamattukin sanoo, että kehukoon sinua toinen, ei oma suu. Ehkä se siinä tarkoittaa leuhkimista. Minä tarkoitan hyvien puolien näkemistä itsessään. Siitä voi päätellä missä tilassa itsetunto on. Jos itsetunto on huono, on vaikea nähdä itsessä mitään hyviä puolia. Myös suomalainen kristillisyys vahvistaa huonoa itsetuntoa, pitäen ikään kuin hurskaampana, hyvänä ja tavoiteltavana asiana, laahustaa koleikkoista kaitaa tietä nenä maata kyntäen laulaen kuinka aivan huono ja heikko ja raadollinen ja aivan surkea on. Itseä vähätellään ja omat lahjat tukahdutetaan tyyliin "minussa ei asu mitään hyvää". Hengellisimmissä kirkoissa ei edes taputeta esiintyjälle, jos joku laulaa tai soittaa hienosti, koska "kunnia kuuluu vain Jumalalle".

Mutta nyt kehun itseäni. Minussa on paljonkin hyviä puolia. Olen täysin raitis, rehellinen, uskollinen, luotettava, huumorintajuinen, avoin, ei ole luurankoja kaapissa, en kähmi salassa. Olen suoranainen monilahjakkuus. Osaan sähkötöitä, putkitöitä, muurata, laatoittaa, rakentaa talon. Osaan korjata hajonneet kodinkoneet. Hallitsen elektroniikan ja tietokoneet. Osaan lentää lentokoneella, ajaa junalla, autolla, polkupyörällä, mopolla, moottoripyörällä, traktorilla, lumikelkalla. En ole tuppisuu, osaan small talkia, puhua syvällisiä ja pinnallisia, osaan vähän ruotsia, hepreaa, englantia, opiskelen thaita, joten kohta osaan sitäkin. Osaan soittaa kitaraa, maalata jopa tauluja öljyväreillä. Tosin viime maalauksestani on aikaa. Osaan valokuvata. Minulla on hyvä kunto. Viisikymppisenä kiipesin Kilimanjaron ylimmälle oksalle harjoittelematta ennakolta yhtään. Tosin siinä ei pelkästään kunto ratkaise, onnea myös tarvitaan, että elimistö sopeutuu vuoristoilmanalaan. Joka tapauksessa monet nuoret jää kevyesti taakse kunnon puolesta. Olen hyvä uimari, pystyn uimaan selälläni ja mahallani monta kilometriä yhtä soittoa.

Huh huh, mitä vielä? Huomaan, että eihän minussa huonoja puolia olekaan, heh, heh

Ihmissuhteet 
Kommentit

keskiviikkona 06.01.2010

Rasittaa kaikki!

Huomattavasti helpompaa olisi ollut muuttaa kesällä! Mikäli ei sataisi vettä. Rasittavaa sekin olisi. Mutta nyt on rasittavaa, kun koko ajan pakkasta. Varmaan pari kuukautta, siis aivan koko ajan muuttoa tehdessä, että tuntuisi oikein kurjalta!

Ja lunta tietenkin pitää sataa joka kerta sen verran, että jäätyy kiinni auton lasiin. Ilmankin autoni kettuilee jatkuvasti. Nyt se alkoi käymään kolmella sylinterillä äänestä päätellen, eikä anna täysiä tehoja. Että meninkin ostamaan ”luotettavalta” uskovaiselta.

Mutta tyhmä ja sinisilmäinen kun olen. Olisi pitänyt jättää ostamatta, kun näin millainen romu se oli, ja lisäksi sisältä ja päältä paskaisin auto mitä ikinä olen nähnyt! Mutta, ajattelin, ettei se niin huono voi olla, kun on ”luotettava” myyjä ja lisäksi halusin pitää lupaukseni. Se on minun vikani, sinisilmäisyys. Ja koettaa pitää sopimistani asioista kiinni, vaikka takkiin tulisikin.  »»»»

Yleinen  Muutto 
Kommentit(2)

tiistaina 05.01.2010

Itsepalvelukulttuuri

Joistakin maista voidaan sanoa, että ne ovat palvelukulttuureja. Thaimaa esimerkiksi. Suomikin on palvelukulttuuri. Ei kylläkään samalla tavalla kuin Thaimaa. Ei sinne päinkään. Suomi on itsepalvelukulttuuri. Suomalaiset maksavat siitä, että saavat palvella itseään joka paikassa. Sitä kutsutaan tässä kylmässä ja yksinäisten sarvikuonojen maassa ”palveluksi”.

Esimerkiksi monissa ravintoloissa ja ruokapaikoissa asiakkaat vievät kiltisti likaiset astiansa keittiökärryyn ja vieläpä lajittelevat jätteet ja ruokailuvälineet omiin paikkoihinsa, jolla tavalla harvemmat tekevät kotonaankaan! On taas muutama työntekijä vähemmän työelämässä, kun asiakkaat palvelevat itse itseään.

Palvelujen heikennys alkaa olla jo lakipisteessään. Bensa-asemat ovat olleet itsepalvelupisteitä jo vuosikymmeniä. Eilen minun piti pumpata itse autoni renkaaseen ilmaa jalkapumpulla, koska itsepalveluilmantäyttöpistettä ei löytynyt mistään! Sekin, mikä yhdeltä ABC -asemalta löytyi, oli epäkunnossa.  »»»»

Politiikka  Kulttuuri 
Kommentit