Wikipedian mukaan 5-6% suomalaisista potee masennusta. Hiljattain se yllätti minutkin. Syvä sellainen. Pieni perusmasis on tuttua, mutta syvempi on minulle harvinaista. Syvä masennus haittaa työelämää ja päivittäisiä rutiineja. Toisaalta, nyt, kun en enää ole työelämässä, niin päivittäisiin rutiineihini kohdistuva haitta on vähän niin ja näin, koska olen ”elämäntapamuusikko”. Sängyssä levyttäminen kuuluu arkielämääni normaalistikin.
Makasin pari vuorokautta putkeen. Ruokakaan maistunut. Ymmärrän masennuspotilaita, jotka sanovat, että ”ota itseäsi niskasta kiinni” kehotukset eivät auta. Ei ole voimaa ottaa itseään niskasta kiinni, eikä tehdä mitään muutakaan. Sitä en kuitenkaan ymmärrä miksi toiset suuttuvat, jos heille joku niin sanoo? Eikö se ole hyvä, että on ystäviä, jotka huomioivat ja yrittävät tsempata. Mitä muutakaan he voisivat tehdä? Ehkä masentunut ymmärtää kehotukset väärin ja masentuu entisestään. Tosin, minulla ei ole kokemusta mitä tunteita ”ota itseäsi niskasta kiinni” minussa herättäisi, koska kukaan ei minulle niin sano.
»»»»
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!