Tänään on yksi vuosi uutta avioliittoa takana ja 1. hääpäivämme. Vaimoni on kurssilla ja kun se päättyy, minä lähden töihin. Mitään kummempaa juhlimista ei siis ole tänään luvassa. Työni ryöstää minulta tämänkin merkkipäivän elämästäni, kuten se on tehnyt aiemminkin. Rakennemuutosten myötä viimeiset vuodet ja kuukaudet töissä ovat tulleet entistä raskaimmiksi ja tressaavimmiksi ja vapaata omiin menoihin on entistä vaikeampaa järjestää. Mlltei ainoa keino nykyään on kysellä työkavereilta suostuisiko joku vaihtamaan vuoroa, mikäli löytyy sopiva kohta. Läheskään aina ei löydy. Onneksi aamujuna alkaa parin viikon päästä jyskyttää kaksinumeroista lukua. Eläkepäivät lähestyvät. Pian helpottaa..

Ensimmäinen vuosi ”laastariliittoa”, jollaiseksi jotkut avioliittoni arvelivat, on siis takanapäin. Olihan se salama-avioliitto, tartuin ns. hetkeen, mutta jouduin käymään läpi salama-eronkin. Se sattui käsittämättömän kovasti.

Nykyään olen sitä mieltä, että liiton muodolla ei ole merkitystä. Oliko laastari tai muu liitto, onko seremonia tehty kirkossa Jumalan edessä vai oikeustalolla notaarin edessä. Tai missä tahansa. Noudatetaanko pitkää vai lyhyttä kaavaa, annetaanko lupauksia vai ei, onko molemmat samaa seurakuntaa vai  ”vieraita ikeitä”. Ei niillä ole merkitystä liiton onnistumisen kannalta.

Uskovaistenkin liitot hajoavat

Ei edes uskovaisuus takaa avioliiton onnistumista. Itseni lisäksi suomalaisten suursuosikki ja julkkisuskovainen, Johanna Tukiainen, toimikoon esimerkkinä. Oli säihkyvän romanttiset unelmahäät prinsessateemoineen ja Lapin eksoottisine puitteineen, mutta eipä ne onnea taanneet. Pari pisti eropaperit vetämään jo parin viikon kuluttua häistä. Kuulema Suomen ennätys.

Mistä johtuu, että uskovaistenkin liitot hajoaa? ”Saatana iskee erityisesti uskovaisten avioliittoihin” on tietysti helppo vastaus. Ainakin vapauttaa omasta vastuusta. En ollut  hyvä aviomies, mutta haluan kuitenkin yhä korostaa, etten pettänyt, ellei pääni sisällä pyörineitä seksifantasioita pettämiseksi lasketa. Jeesuksen mukaan ne lasketaan. Sydämessä tehty huorin on kuin käytännössä tehty, esim Matteus 5:28.

Joskus nuorempana väittelin kristillisillä foorumeilla ”liberaalien” kanssa avioliitosta ja -erosta. Väitin kiven kovaan, että  ”minulle niin ei tule käymään”. ”Liberaalit” olivat toista mieltä, he sanoivat, että etten voi sitä tietää.  Noloa myöntää, että liberaalit olivat oikeassa. Niin vain kävi minullekin.

Nyt on keskityttävä uuteen suhteeseen, päivä kerrallaan.  Aika näyttää miten onnistun. Yritän ainakin ottaa oppia vanhasta, välttäen samoja virheitä. Jos en onnistu, niin en mene enää kuunaan naimisiin. En ala edes seurustella. Ehkä huomenna, töitteni jälkeen, juhlistamme ensimmäistä hääpäiväämme jotenkin.