Sanottakoon heti alkuun, että en ole taikauskoinen. En usko horoskooppeihin, jäniksenkäpäliin, maasäteilyyn yms. humpuukiin. En yleensä lue horoskooppeja edes huvikseni, saati, että menisin ennustajalle. Niin tyhmä en sentään ole. Mihin moisen oraakkelin lätinöitä edes tarvitsisin, kun höpsis näyttää tien?

Minä en ole lähettänyt noita profeettoja, mutta silti he juoksevat. Minä en ole puhunut heille, mutta kuitenkin he ennustavat

Nykyään en usko helposti edes kristillisiin ”tiedon sanoihin”. Monilla uskovaisilla on kumma vimma muka Pyhässä Hengessä ”profetoida”. Vaikka joskus jokunen kultajyvä voi ”astian maun” seasta haaviin tarttuakin, niin paljon on ”tiedon sanoja”, joita ei anneta sen korkeammalta taholta kuin mikä on ennustajan hiusraja. Niiden kohdalleen osuminen on suunnilleen horoskooppien tasoa.

Minulle on esimerkiksi profetoitu kuinka ”loistava ja viisas mies” olen. Kyllähän tuommoinen hivelee itsetuntoa ja vähän aikaa voi uskotella itselleen sellainen olevansa. Todellisuuteen herääminen on karua.

Tyhmempää miestä kuin minä saa hakea. Toisaalta ”tyhmäkin kävisi viisaasta, jos olisi vaiti”. Mutta osaako tyhmä olla? ”Tyhmän halu ei ole ymmärrykseen, vaan tuomaan julki oma mielensä”. Kovasti kuitenkin yritän vaieta. Ja sitten tuon julki mieleni blogaamalla…

Olen neitsyt. Olin naimisissa jousimiehen kanssa ja nyt olen skorpionin. Onneksi en usko horoskooppeihin. Enkä kristillisiin seremonioihin. Viiden minuutin toimitus oikeustalolla voi olla yhtä hyvä kuin päivän kestävä hääjuhla rukoushuoneella. Liiton pitää kasassa vain asianomaiset itse, jos vain ymmärrystä ja tahtoa säilyy molemmilla korjata muurin halkeamat, aina, kun ja jos, tarve vaatii.