Ajattelin mennä Thaimaahan Pomia tapaamaan taas seuraavalla lomallani, mutta odottavan aika on pitkä ja sain aatteen: Mitä, jos Pom tulisikin Suomeen. Helpommin sanottu kuin tehty. Jos suomalainen haluaa matkustaa Thaimaahan, niin hän vain tilaa matkan ja hyppää koneeseen. Ei kysellä mitään, eikä viisumia tarvita, jos matka kestää max kuukauden. Sen sijaan thaimaalainen tarvitsee Suomeen ns. Schengen viisumin.

Mistä aloittaa? Googletus tuottaa tulokseksi sekalaisen sopan viisumitietoutta miten thaimaalainen pääsisi Suomeen, mutta Suomen Bangkokin Suurlähetystön sivulta löytynee selkeimmät ohjeet. Ihan kaikkea siellä ei kuitenkaan kerrota mitä käytännössä vaaditaan.

Schengen viisumihakemus

Ensinnäkin hakijan tulee täyttää Schengen viisumihakemus. Siinä kysytään mm. matkan tarkoitusta. Vaihtoehtoja on erilaisia kuten turistimatka ja yksityinen vierailu.

Yksityisen vierailun ja tavallisen turistimatkan ero lienee siinä, ettei ”vierailijan” välttämättä tarvitse todistaa, että häneltä itseltään löytyy pätäkkää 30 euroa€ per päivä vierailun keston ajaksi.

Käytännössä ”yksityinen vierailu” -optio tarjoaa vähävaraisellekin thaimaalaiselle mahdollisuuden saada viisumi, jos hänellä on joku, joka kutsuu hänet Suomeen, sitoutuen vastaamaan hänen kuluistaan.

”Yksityisen vierailun” vaatimukset ovat:

  1. Passi
  2. Alkuperäinen kutsukirje suomen kansalaiselta ja siitä kopio
  3. Vähintään 30000€ €:n matkavakuutus matkan ajaksi
  4. Todiste etukäteen maksetusta matkasta
  5. Värillinen passivalokuva
  6. Hakijan henkilökohtainen käynti ja haastattelu suurlähetystössä
  7. Vihkitodistus, jos hakija ja kutsuja ovat naimisissa
  8. Todistus kutsujan ja hakijan välisestä sukulaissuhteesta, jos kyseessä on sukulaisvierailu
  9. Kopio kutsujan passin henkilötietosivusta ja niistä sivuista, jotka osoittavat aikaisemmat matkat Thaimaahan
  10. Muut asiakirjat tarvittaessa
  11. 60 €€:n maksu, jota ei palauteta, vaikka päätös olisi kielteinen.

Pomilla ei ollut passia, joten aloitimme siitä. Ennen passia ei kannattanut miettiä muutakaan. Hän sai passinsa ongelmitta parissa päivässä, vaikka oli kuullut, että siinä menisi viikkoja, eikä välttämättä saa ollenkaan. Kuulopuheet osoittautuivat perättömiksi.

Passin jälkeen päätimme matkan ajankohdasta ja oliko hänellä mahdollisuuksia saada vapaata töistä. Oli mahdollista ja sopiva ajankohtakin löytyi, jolloin lentoja sai Finnairilta sopuhintaan. Tilasin liput Ebookersin kautta ja maksoin luottokortilla. Samalla laadin vapaamuotoisen kutsukirjeen. Suurlähetystön sivulta selviää mitä kutsussa pitää ilmetä:

  • Kutsujan ja kutsuttavan nimi, syntymäaika, osoite ja puhelinnumero.
  • Matkan tarkoitus
  • Matkan ajankohta ja kesto
  • Selvitys majoituksesta osoitteineen
  • Selvitys kutsujan ja kutsuttavan välisestä suhteesta
  • Päiväys ja allekirjoitus
  • Liitteeksi kopio kutsujan passin henkilötietosivusta
  • Liitteeksi Kopio passin sivuista, joista ilmenee Thaimaassa käynnit
  • Kopio varatusta matkasta

Mainitsin myös molempien ammatin ja työpaikan osoitteen, vaikka niitä ei vaatimuslistassa olekaan.

– Matkan tarkoitukseksi laitoin lyhyesti ”yksityisvierailu”.
– Kutsujan ja kutsuttavan väliseksi suhteeksi ”seurustelusuhde”.
– Sitouduin vastaamaan hakijan kaikista kustannuksista.
– Lisäksi kirjoitin lyhyen selvityksen miten tunnen hakijan.

Kirjoitin kutsun Openofficella, päiväsin ja lopuksi allekirjoitin kuulakynällä. Monet yritykset faksaa tärkeitäkin dokumentteja tai lähettää niitä sähköpostissa sellaisissa formaateissa, joista näkyy allekirjoitus alkuperäisen näköisenä, esim. pdf. Mutta Suomen suurlähetystölle se ei kelvannut. Ainoa mahdollisuus oli lähettää kirje.

Erinäisillä sivustoilla peloteltiin kuinka kirjeen perillemeno Thaimaahan on epävarmaa ja saattaa viipyä viikkoja, jos menee perille ollenkaan. Kirjoitin varalta kaksi kutsua. Postivirkailija suositteli edullisia pikakuoria. Ne oli punaisia noin A4 kokoisia kovia pahvikuoria.

Laitoin kutsukirjeet ja passikopiot, sekä kopiot e-lipuista ensin tavallisiin kuoriin, jotka tungin pikakuorten sisään. En kirjannut kirjeitä. Lähetin kirjeet kahteen eri osoitteeseen. Sitten vain jännittämään miten käy. Neljäntenä päivänä lähettämisestä Pom kertoi, että kummatkin kirjeet olivat tulleet perille.

Seuraavaksi Pom kävi suurlähetystön haastattelussa ja täytti hakemuksen tarvittavine liitteineen, jotka piti olla nyt kaikki koossa. Haastattelun suoritti thainainen thain kielellä kysellen suhteestamme miten olemme tavanneet, aiommeko naimisiin jne. Tämän jälkeen Pomille annettiin päivä maanantai 19.10, jolloin hän voi kysyä päätöstä.

Kohtuuton lisävaatimus!

Päätöspäivää edeltävän viikonlopun perjantaina Pom soittaa minulle ja sanoo, että suurlähetystöstä vaaditaan lähettämään heti faksaamalla tai sähköpostissa dokumentit avioerostani! Se oli kuin kylmä suihku niskaan! Suurlähetystöhän oli menossa muutaman tunnin päästä kiinni viikonlopuksi ja päätöspäivä oli heti maanantaina.

Aloin penkoa paperilaatikoitani kiireellä. Jotain dokumentteja minulla muistaakseni erostakin oli, mutta missä!

Aivan viime hetken lisädokumenttivaatimus tuntui kohtuuttomalle. Onneksi sattui olemaan vapaapäivä ja olin kotona. Jos olisin ollut töissä tai muuten poissa, en olisi voinut lähettää mitään dokumentteja vaaditussa salama-ajassa. Miksei kyseisiä dokumentteja pyydetty heti alussa?

Löysin käräjäoikeuden paperit, jotka skannasin nopeasti pdf-formaattiin ja lähetin Pomille sähköpostissa. Pom faksasi ne työpaikaltaan suurlähetystölle. Sieltä sanottiin, että ”tämä riittää”. Varmuuden vuoksi vielä kuitenkin kirjoitin kirjeen suurlähetystön sähköpostiosoitteeseen. En tiedä oliko merkitystä, mutta viikonlopun yli jännitettyäni sain Pomilta viestin, että viisumi oli myönnetty.

Kaikki sujui loppujen lopuksi hyvin. Mielestäni mitään perusteltuja syitä hakemuksen epäämiseen ei olisi ollutkaan.