Vieläkin kummastuttaa, miksi kukaan ei yrittänyt meitä pysymään yhdessä, ennen kuin oli liian myöhäistä. Vaikka koskaan ei ole liian myöhäistä, sanotaan. Kristillisissä piireissä usein saadaan profetioita, tiedon- tai kehotuksen sanoja ym. mutta meidän tapauksemme taisi tulla yllätyksenä kaikille.
Kukaan tuttu tai tuntematon ei saanut ilmoitusta, ei rukousta, ei mitään neuvottelua, ei mitään, josta ehkä olisi voinut olla meille apua. Pikemminkin päin vastoin, eräskin uskovainen vain syytti minua ja kannatti vaimoni eroa. Olin häntä kerran auttamassa ja pidin ystävänä, mutta ei hän ollutkaan. Toki olen ansainnut syytökset.
Olisi vain pitänyt olla itse aktiivisempi. Muistuu mieleeni tapaus vuosien takaa, kun muuan uskovainen naisihminen (toinen kuin edellä mainittu ”syyttäjä”) tuli meille kylään kriisitunnelmissa ja kertoi, että aikoo ottaa eron miehestään, jota ei enää rakasta, koska mies oli pitkään kohdellut häntä tylysti ja käytti liikaa viinaakin.
Juttelimme kauan ja yritin ”kunnon uskovaisena” saada heidät pysymään yhdessä. Rukoilimme ja kehotin häntä mieluummin muuttamaan hetkiseksi muuanne asumaan kuin laittamaan eroa vireille. Hän teki niin. Ja niin vain kävi, että mies muutti tapansa ja joitakin kuukausia myöhemmin heidän suhteensa lämpeni uudelleen ja he muuttivat takaisin yhteen ja ovat käsittääkseni onnellisesti yhdessä tänäkin päivänä.
Myöhemmin sama ihminen, jonka luulin olevan hyvä ystävä, alkoi juoruta minusta pahaa selkäni takana ja yritti manipuloida tyttärenikin minua vastaan. Naisen kiellosta huolimatta tyttäreni kuitenkin kertoi minulle mieltään ahdistavan asian.
Sitäkin olen monta kertaa kysellyt itseltäni, että, miksi? Jos olen auttanut joitakin ystäväkseni luulemiani, niin he myöhemmin ovat ”kiittäneet” minua kunnon potkulla takalistoon ja uskovat tehneensä siinä oikein. Mainitsemani tapaukset eivät ole ainoita. Ystävyydet luonnollisesti katkenneet siihen. Onneksi on vielä muutama oikea ystävä sentään jäljellä.
Olen mies?
Onneksi minusta on tullut mieskin, vaikka edesmennyt isäni oli toista mieltä. Ollessani lapsi isäni tapasi sanoa yhtenään, ettei minusta tule ”miestä minkään näköistä”. Isäni oli väärässä. Minulla on todiste vieressäni. Kuulema Thaimaassa naiset sanovat, että, jos ”farang” ei saa sieltä tyttöystävää, niin hän ei ole mikään mies. Kun matkustin taikamaahan sekavassa mielentilassa, niin heti ensimmäisenä päivänä tapasin naisen, josta tuli tyttöystäväni.
Vai onko sittenkään? Kerran isäni sanoi myös niin, että ”olisi niitä naisia ollut, mutta MIES ei tee niin”. Tarkoitti sitä, että MIES on uskollinen vaimolleen, eikä vilkuile vieraitten naisten perään. Isäni oli naimissa äitini kanssa 47 vuotta, kunnes kuolema heidät erotti v. 2001. Äitini ei ole koskaan toipunut siitä.
Sanottakoon vielä kerran, vastoin ehkä joidenkin luuloja: minulla ei ollut toista naista avioliittoni aikana. Kumottakoon mahdollinen myytti nyt. Levottomista jutuistani huolimatta olin yhden naisen mies.