Kuten päiväkirjassani mainitsin eilen sain kolmannen kabatsitakselihoidon. Kukaan edellisistä hoitajistani ei ollut osastolla, joten uusi hoitaja ilmoittautui. Toki olen nähnyt hänet osastolla aiemminkin ja hän on tilapäisesti hoitanutkin minua. Ainakin punasolutankkauksen yhteydessä illalla varsinaisen hoitajan työpäivän päätyttyä. Olin, muuten, silloin myös ainoa potilas päiväsairaalan syöpäosastolla.

Verikokeiden tulosten mukaan hemoglobiini oli kiikunkaakun rajalla 101. Lisää punasoluja yleensä annetaan, kun arvo painuu alle sadan. Joissakin muissa verikokeen arvoissa oli, kuten tavanomaista, pieniä heittoja vertailuarvoihin verrattuna, mutta hoitajan mukaan arvot olivat silti OK. Varsinkin tärkeä maksa-arvo oli jälleen laskenut reippaasti lähemmäksi normaalia vertailurajaa. Hoitajan mukaan kabatsitakseli näköjään vaikuttaa positiivisesti maksa-arvoihinikin.

Olen onnellinen, kun ei koske mihinkään

Olen tosi onnellinen saamastani lääkkeestä. Pystyn elämään lähes normaalia elämää. Toivon, että saan kabatsitakselihoitoa pitkään, jos ihmeparantuminen odotuttaa itseään. Jäytäminen loppui pian jo ensimmäisen tankkauksen jälkeen. Pahoja sivuvaikutuksiakaan ei ole ollut. En ainakaan osaa sanoa mitä ne voisivat olla. Toisen hoitokerran jälkeen mitään ummetustakaan ei ollut ja päänsärkyäkin tosi satunnaisesti. Hiuksetkaan eivät ole vielä tippuneet päästä ja siksi en ole pyytänyt peruukkilappua.

Työsuoritusteni aikana uupumusta on kyllä esiintynyt ja välillä olen huilannut, mutta se johtuu varmaan alhaisesta hemoglobiinista, päätellen siitä, että, edellisen hoitokerran aikana saamani veritankkaus antoi potkua tosi paljon.

PSA:ta ei nyt mitattu. Se tulee vasta 3 viikon päästä ja sen jälkeen lääkärin vastaanotto. Sanoin hoitajalle, etten enää paljon piittaa PSA:ta. Toki toivon, että se laskisi normaaliksi, mutta vaikka se olisi mitä, niin olen aina onnellinen, kun ei koske mihinkään! Viimeksi PSA:ni oli 1800.

Tämänkertainen hoitajani on ensimmäinen, joka on kertonut minulle nähneensä suuremman arvon kuin mitä minulla oli alussa. Hän ei muistanut arvoa, mutta se oli kuulema valtava. Hän kertoi myös, että on ollut tapauksia, joilla PSA on ollut huomattavasti koholla, mutta syöpää ei ole löydetty ja tapauksia joissa PSA on ollut normaali, mutta silti todettu syöpä. ”PSA ei kerro kaikkea”, kuten eräs lääkäreistäni kerran totesi minulle.

Hyvät tarjoilut syöpäosastolla

Kun ”valittelin” läpällä hoitajalle, ettei hoitopäivä sattunut huomiseksi, koska kuulema jotkut ovat saaneet kakkua syntymäpäivänään. Hoitaja naurahti, että mistä lie olen sellaista kuullut, ei se tapana ole, mutta kyllä he minulle kahvit olisivat tuoneet sänkyyn osaston kahvipisteestä. Normaalisti otan kahvia  ja pullaa itse tai aina mukana oleva vaimoni hakee minulle. Pisteessä on muutakin kuin kahvia ja pullaa kuten mehukeittoja, hedelmiä, mehua, suolakeksejä ja milloin mitäkin, hieman vaihtelee.

Olin nyt tarkoituksella ruoka-aikana paikalla ja keittiöpalvelu toi minulle kunnon ruokaa, leipää ja mehua. Tällä kertaa oli tarjolla pastaa. Hyvältä maistui taas. Vaimoni ihmetteli miksiköhän tällä osastolla on näin hyvä palvelu, että saa ruoankin. Ruoasta ei veloiteta erikseen sairaalamaksuissa. Vitsailin vaimolle, että ehkä he haluavat tarjota potilaille viimeisen aterian. Varmaankin sytostaattiosastolla on lisäkseni muitakin, joiden virallisesti ennustetaan sairauteensa kuolevan. Hk. kylläkin uskon, etten kuole sairauteeni.

Nyt lähden kaivon kimppuun. Olen kytkenyt pumpun ja veden tulemaan taloon ja vesi on jo juotavaksi kirkastunut, ei ole ainakaan väri- eikä makueroa kanisterilla muualta tuotuun juomaveteen verrattuna. Silti paljon on hommaa kaivon tiimoilta vielä jäljellä.