Käväisimme Thaimaassa hakemasi vaimoni pojan Suomeen vierailulle. Se oli tosi pyrähdys: Kahdeksan päivää miinus matkoihin käytetty aika. Käytännössä ”vapaaksi” jäi vain viisi päivää. Se hurahti hetkessä kaikenlaisten asioiden järjestelyihin.

Ensiksi talon siivous gekkojen kakasta ym. otti aikansa. Talo oli onneksemme säästynyt termiiteiltä, ainakaan mitään puunsyöntiin viittaavaa ei huomannut. Sen sijaan pieniä aavemuurahaisia oli sitäkin enemmän, lähinnä keittiössä. Tehneet pesänsäkin juomavesilaitteen säiliöön. Luulin aluksi niiden jättämää möhnää termiittien tekemiksi, mutta vaimoni äiti sanoi, etteivät ole termiittejä.

Toimme tullessa tyhjiä matkalaukkuja kolme. Niiden täyttäminen vei paljon aikaa.

Ilman stressiä emme selvinneet tälläkään kertaa

Olimme etukäteen tilanneet vaimoni siskon järjestämän työntekijän siistimään  viidakon talon ympäriltä. Hän tuli melkein silloin, kun lupasi, myöhästyi vain muutamalla tunnilla, mutta teki hyvän työn kuten edelliselläkin kerralla. Lisäksi hän myrkytti bougainvilleajen kannot ja termiittimyrkyllä talon ulkopuolen.

Ainoastaan bougainvilleajen raivausjätteistä eroon pääseminen osoittautui haasteelliseksi ja aiheutti meille stressiä. Kunnallinen ”jätetoimisto” ei suostunut kertomaan, minne työntekijämme voisivat oksat heittää! Jätehuollon eri pomot lupasivat montaa kertaa käydä hakemassa ne pois. Lupaukset eivät pitäneet.

Monien soittojen jälkeen, kylän päällikköä myöten, joku tuli katsomaan oksia ja pyysi niiden poisviennistä niin suolaista summaa, ettemme moiseen suostuneet. Kiskontaa ja kiristyksen makua oli ilmassa, koska poislähtömme oli ovella. Emme oksia siihenkään voineet jättää, jotakin niille täytyi tehdä.

Olisin hoitanut homman itse kädenkäänteessä, jos vain olisi ollut paikka tiedossa ja lava-auto käytettävissä. Viimeisenä keinona ennen lähtöä ajattelin kantaa oksat takaisin talon muurin sisäpuolelle ja jättää ne siihen hamaan tulevaisuuteen. Luulisin, että varttitunnin juttu, koska ne olivat valmiiksi niputettuja. Mutta sitten kuin ihmeen kaupalla aivan viime hetkellä asia järjestyikin sopuhintaan ja oksat katosivat.

The Cottage Suvarnabhumi 

Lentoa edeltävänä iltana ajoimme suht. lähellä lentokenttää olevaan The Cottage Suvarnabhumi  hotelliin, koska Finnairin paluukone lähti aamulla klo 10.00.

Ahtaan kadun varrella sijaitseva pienehkö hotelli oli ihan jees. Ei mitään luksusta, mutta riittävä yön yli nukkumiseen. Pieni huoneemme oli siisti, varusteltu ilmastoinnilla, parisängyllä ja ylimääräisellä sängyllä vaimoni poikaa varten. Kylpyhuone oli myös pieni, jossa vessan pytty ja lasieriössä lämmin suihku.

EBookersin kautta varattuna yön hinta maksoi noin 38€. Hintaan sisältyi ”tervetuliaisjuoma”, joka osoittautui puolen litran muovipullolliseksi vettä. ”1 pullo per henkilö”  alleviivasi vastaanotto.

Lisäksi hintaan sisältyi ilmainen vienti lentoasemalle pikkubussilla. Palvelu pelasi erinomaisesti. Tällä kertaa eBookersin hinta päti, eikä mitään ihme extroja pyydetty kuten Ranskassa hotellista poistuessamme, vaikka eBookersin mukaan kaikki hotellimaksut piti sisältyä hintaan.

Suvarnabhum

Kyselymme hiusvaahtopullosta, voiko sen kuljettaa ruumassa, aiheutti Suvarnabhumin päässä laukkujen esiskannauksen, mutta, kun mitään hälytystä ei tullut, laukut hyväksyttiin, eikä tarvinnut ruveta niitä availemaan.

Vaikka olimme nyssäköidemme kanssa kuin kassialmoja, kukaan ei niistä rutissut paitsi lähtöportilla yhdestä repusta, joka näytti thaivirkailijasta liian paksulta. Hihnoja kiristämällä repun sai pienemmäksi, eikä sitä tarvinnut lähteä ruumaan kiikuttamaan.

Plussaa Finnairille palvelusta

Koska meillä oli vaimoni poika mukana valitsimme suoran lennon Finnairilta. Hintakin oli kohdallaan.

Lento sujui suunnilleen ongelmitta, paitsi isokokoinen mies edessäni laski penkin selkänojan heti alas, eikä nostanut sitä edes ruokailun alkaessa ilman lentoemännän erikseen kehotusta.

Parempaa tuuria ei ollut vaimollani eikä hänen pojallaankaan. Pojan edessä istui ehkä noin 10- vuotias tyttö, joka koko matkan piti nojaa ala-asennossaan. Mies vaimoni edessä, ilmeisesti tytön isä, teki samoin.

Ei kun ”hyvä” vain kiertämään taaksepäin dominon lailla. Harva haluaa ahtaassa kolossa istua noja suorana, jos edessä olevan kuontalo on 20 cm päässä naamasta. Puhumattakaan elokuvien katselusta, josta ei tule mitään niin läheltä. Nämä ovat niitä köyhyyden kiroja.

Palvelu pelasi. Ruoka oli ok, jopa phat-thaita tarjottiin paluumatkalla. Kahden ruokailun välissä oli  jatkuvasti vähintään vesi tai mehutarjoilua.

Kun viivyin vessassa tavallista pitempään, lentoemäntä koputti oveen.

Minua pieretti kauheasti kuten usein koneessa. Silloin joudun pitämään pitkähkön istunnon vessassa, että saan”pumpattua” suolikaasun kunnolla pois, jotta matkanteko olisi helpompaa.

Kun tulin ulos vessasta, en kuitenkaan kertonut syytä viipymiseeni huolestuneelle lentoemännälle, sanoin vain: ”Ei mitään hätää”.

Terrorismin pelko hiipinyt Suomeen!

Helsinki-Vantaan passintarkastuksessa vein vaimoni ja pojan ”kansalaisten” linjalle ja sanoin viranomaiselle, että takanani ovat vaimoni ja hänen poikansa. Vaimolla on oleskelulupa ja pojalla viisumi. Jäin tarkastuspisteen lähettyville, josko he tarvitsevat apuani.

Samoin kuin Suvarnabhumissa viranomainen tutki pojan passin tarkkaan. Haluttiin olla varmoja, että paluulippu oli varmasti kunnossa. Vaimoni pärjäsi tosi hyvin ”kielitestissä”, kun viranomainen kysyi puhuuko hän suomea ja kun vaimoni vastasi ”vähän”, niin kyseli häneltä milloin poika palaa takaisin ym. Vaimoni vastasi kysymyksiin ihan ok, ei tarvinnut minun mennä tulkiksi.

Pojan viisuminhaku on oma stoorinsa paperisulkeisineen, mutta ihmetyttää, kun vertaa sitä ”pakolaisiin”, jotka vain kävelevät maahan, eikä paperittomuuskaan tunnu olevan ongelma. Outoa.

Outoa oli sekin, mitä Helsinki-Vantaan lentoasemalla kuulutettiin: ”älkää jättäkö laukkua yksin ilman valvontaa!

En ole kuullut sitä aiemmin Suomessa. Heti tuli mieleeni terrorismin pelko Israelissa, jossa samanlainen ohjeistus oli tyypillistä jo yli 35 vuotta sitten. Kerran satuin olemaan Jerusalemin  linja-auto asemalla, kun tällainen yksinäinen laukku huomattiin. Kuulutus pyysi asiakkaita poistumaan ihmisiä asemalta kunnes laukku oli tarkastettu, ettei siinä ollut pommia!