Sain hiljattain Helsingin poliisilta kirjeen, joka sisälsi rikesakkomääräyksen 170€, syytteellä: ”ei noudattanut liikennemerkillä osoitettua nopeusrajoitusta (50km/h)”. Autoni oli kiitänyt tutkaan huimat 61km/h nopeudella.

Rikospaikka ”Naistensaari”, jolla sakko tuli, sijaitsee n. 300m pätkällä tietä taajamamerkkien välissä Vaajakoskella. Nopeusmerkkejä ei ole, vaan sakkokirjeessä ”Liikennemerkillä osoitettu nopeusrajoitus” tarkoittaa taajamamerkkiä, sekä muutamaa asfalttiin maalattua suttuista numeroa 50, joista vain osa on luettavassa kunnossa.

Moottoritieltä taajamapätkälle tultaessa, vähän ennen taajamamerkkiä, on nopeusmerkki 60km/h. Sen jälkeen liikenneympyrä. Ympyrän jälkeen Naistensaareen päin ajettaessa näkyy taajamamerkin selkämys, jonka jälkeen on taas pätkä 60kmh, joka muuttuu 50km/h välittömästi ennen toista liikenneympyrää.

Mainio ansa!

Naissaaressa harvempi noudattaa taajamamerkillä osoitettua rajoitusta, eikä erityisemmin muitakaan. Lukuun ottamatta mutkaa liikenneympyrän kohdalla, johon on pakko hiljentää. Tolppapoliisia ei ole, joten kannattaa tulla kauempaakin sakottamaan.

Todennäköisesti kyseessä on ollut poliisin kamera-auto, koska kirjeessä mainittiin, että tapahtuma on kuvattu. Kuvaa ei kuitenkaan oltu liitetty kirjeeseen. Miksi ei?

Kamera-auto

  • Kuvat lähetetään Helsinkiin, jossa ne käsitellään.
  • Kamera-autot suorittavat valvontaa myös kansalaisten pyytämillä paikoilla.
  • Autoja käytetään nykyisin vain nopeusvalvontaan.
  • Uusimmalla kamerakalustolla otetut kuvat ovat niin tarkkoja, että niiden perusteella voisi jakaa sakkoja kännykän käytöstä, turvavöiden käyttämättä jättämisestä, auton verojen maksamatta jättämisestä tai katsastusten laiminlyömisestä.Lähde

Kun avasin kirjeen, niin ensimmäisenä tuli mieleen, että onpa Helsingin poliisilla pitkät työmatkat! Eipä siinä mittää, mutta iskeä noin 30% sakolla tuloista peruspäivärahalla sinnittelevää työttömää turpaan on kohtuutonta. Näitä lakeja laativia 6000 tonnia kuussa ansaitsevia sakko kohtelee hellästi silkkihansikkain vain 3% edestä.

Laki ei ole sama kaikille

Kuski en ollut minä. Ei hän ajanut ylinopeutta tahallaan, mutta siinä kohdalla sattui hetkellisesti menemään. Huonoa tuuria vain! En tehnyt valitusta, enkä halunnutkaan, vaan otin syyn niskoilleni. Kova prosentti se on minullekin, joka maksan verojakin enemmän eläkkeestäni kuin töissä saamastani palkasta!  Eläkkeeni, muuten, pieneni taas vähän veronkorotuksen myötä tämän vuoden alussa. Kiitosta vaan herroille.

Kova rangaistus tyhjästä kismittää. Päätimme vaimon kanssa yrittää vastedes olla tarkkana, ettei toiste pamputettaisi. Seurauksena on ollut se, että perässä roikkuu aina joku kärkkymässä ohituspaikkoja, joita huonokuntoisella, mutkaisella ja mäkisellä 9-tien osuudella on vähän.

Kumman usein tappituntumalle työntyvät useimmin Mersu, Bemari tai Audi. Kalliita autoja, varakkaita kuskeja, joille 170€ rikesakko ei merkitse mitään.

En aja alinopeutta. Vaikka ajaisin muutama kilometri yli auton mittarinäyttämän, niin hetkessä syntyy jono perään. Sehän sopii veturinkuljettaja evp:lle. Olen vetänyt letkaa perässäni ennenkin. Voin aistia monen autoilijan otsalihasten pullistuvan. Mutta en köröttele. Noudatan vain lain kirjainta, ettei huono tuuri osuisi taas kohdalleni.

Turvallista? Silloin tällöin joku suhahtaa ohi. On toivottavasti ainakin itselleni, joka noudatan lakia. Vai onko sittenkään? Huomiota ympäristöstä vie nopeusmittarin jatkuva tarkkailu, ettei vain äidy auto liian kovaa kulkemaan. Lisäksi asfalttikin on täynnä monttuja, joita pitäisi ehtiä niitäkin huomioimaan ja väistelemään.

Viivalleen ajaminenkaan ei välttämättä auta. Se on enemmän tuurista kiinni. Poliisin piilokamera voi yllättää joka paikassa. Voin vetää letkaa perässäni kunnollisesti 50km ja sitten mittarin tarkkailemisen herpaannuttua sekunniksikin auto pääsee kuin varkain kiihtymään yli sallitun, niin sakko rapsahtaa, jos on huono tuuri.

Valittajaa uhataan!

Jos sakosta valittaa, niin rikkomus muuttuukin rikoksen esitutkinnaksi. Näin sanotaan saamassani kirjeessä. ”Rikos” kuulostaa paljon uhkaavammalta kuin ”rikkomus” tai ”rike”. Vähävaraisella ei ole varaa valittaa!

Yli 40v. ajokortin haltijana olen tehnyt näitä ”liikennerikoksia” ehkä reilun puolenkymmentä, joista osasta on sakotettu, osasta olen saanut huomautuksia. Suurin osa pysäköintivirheitä. Mutta tällä kertaa ensikertalainen ajoi haaviin. Jos hänen pitäisi itse maksaa maksu, niin rangaistus olisi todellakin noin 30% hänen nettotuloistaan. Tasa-arvoa? Kohtuullista? Kova rangaistus ensikertalaiselle!

Kritisoin valuuttamääräisiä sakkoja. Ne ovat epäoikeudenmukaisia, rikkaiden päättäjien köyhiin kohdistamaa kyykyttämistä. Keski- ja suurituloisilla 170 euron rikesakko ei tunnu missään. Köyhää rangaistaan kovemmin täsmälleen samasta rikoksesta.

Kaikki sakot, rikesakot mukaan lukien, tulisi suhteuttaa nettotulojen mukaan, varallisuus ja pääomatulot mukaan lukien.  Silloin rangaistus kohtelisi kaikkia yhdenvertaisesti.

Onneksi saan vielä taikaseinästä yli 4000€:n edestä lääkkeitä joka kuukausi. Se lievittää tuskaa.

Lainkuuliaisuudella on hintansa

Jonkun gallupin mukaan ”perässä roikkuminen” ärsyttää autoilijoita eniten. Kun olin nuori se ei ärsyttänyt, koska perässäni ei roikkunut kukaan. Ajoin sellaista vauhtia.

Nyt, kun yritän ajaa viivalleen ja pitää turvaväliä, niin perässä roikkujia riittää!  Toki annan tietä, jos mahdollista. Useinkaan ei ole. Turvaväliinikin luikahtaa aina joku, jos vain saa mahdollisuuden ohitukseen mutkaisella tiellä.

Entä, jos joudun tekemään äkki-jarrutuksen, hallitsevatko he autonsa niin, etteivät täräytä perään? Se riski täytyy kuitenkin ottaa. Lainkuuliaisuudella on hintansa!  Minulla ei todellakaan ole varaa maksella sakkoja. Taitaa kolmesta rikesakosta lähteä jo korttikin. 

Viivalleen ajaminen ei ole helppoa. Rajoitusmerkit vaihtuvat tiheään ja  ”bountyhunter” voi kytätä seuraavan mutkan takana. 

Rikkaat päättäjät ovat väläytelleet sakkoja yhden kilometrin ylityksistäkin. Ei mitään järkeä. Kyse ei ole turvallisuudesta, vaan tekosyystä kerätä rahaa valtion kassaan.