Mediasta poimittujen tiedonmurusten mukaan Mikael Jungnerilla todettiin laajalle levinnyt aggressiivinen eturauhassyöpä v. 2005 ( Iltasanomat), jolloin hän oli vasta 40 vuotias. Se on erikoista, koska eturauhassyöpään sairastutaan Suomessa yleensä huomattavasti vanhempana, keskimäärin noin 70 vuoden iässä.
Muun muassa Hymy-lehden mukaan Jungnerin PSA oli 3700. Lääkärit sanoivat, että hänellä on korkeintaan puolivuotta elinaikaa (Me naiset). Jungnerin ensimmäinen lääkäri heitti hoitosuunnitelmansa roisin sanakääntein: ”Ensin sulta leikataan munat ja sitten sä kuolet” (Iltasanomat, YLE).
Jungnerin sairauden alku ja loppu
Helsingin sanomien mukaan Jungnerin oireet alkoivat syksyllä 2004: ruokahaluttomuutta, epämääräisiä kipuja, jatkuvaa palelua ja väsymystä. Ikään kuin sivujuonteena Hesari mainitsee kuinka elokuussa 2004 Jungner sai suonenrepeämisestä johtuneen ”totaalisen sydäninfarktin” ja hänet vietiin kiireellisesti ambulanssilla sairaalaan.
Jutusta ei käy ilmi liittyikö suonenrepeämisen aiheuttama sydäninfarkti eturauhassyöpään vai oliko se erillinen tapahtuma.
Maaliskuussa 2005 Jungnerin kivut alkoivat olla sietämättömiä. Lonkasta otetut luunäytteet osoittivat, että ”kasvainta oli kaikkialla”. Eturauhassyöpädiagnoosin jälkeen Jungner vietiin Marian sairaalaan, jossa hänelle annettiin morfiinia ”niin paljon kuin sydämen arveltiin kestävän”. Samalla aloitettiin hormonilääkitys. Jungnerin olo alkoi kohentua, mutta ”silti häntä pidettiin toivottomana tapauksena”. Lääkärit lupasivat elinaikaa vain muutamia kuukausia. perheelle puhuttiin viikoista” (HS)
HYKS:ssä hän sai omalääkärikseen Timo Joensuun, joka lähti Jungnerin mukaan USA:n Arizonaan ”tapaamaan maailman parhaita eturauhassyöpälääkäreitä”. Siellä lääkäri ”päätti pistää kaikki paukut kehiin kerralla”.
Parantavat paukut
YLE:n ja Hesarin juttujen mukaan Jungner sai yhtä aikaa hormonihoitoa + maksimiannoksen sädehoitoa, (jota ei yleensä käytetä lainkaan levinneeseen eturauhassyöpään) + sytostaattihoitoa + radioaktiivista Samarium lääkettä + osteoporoosiin tarkoitettua luulääkettä.
Edellä mainittu kombinaatio näytti parantaneen Jungnerin syövän. Tosin YLE:n ohjelmassa v. 2009 esiintynyt Joensuu ei, Jungnerin verinäytteitä tarkistaessaan, sano, että hän on parantunut eturauhassyövästä, vaan, että se on ”pysynyt kontrollissa”.
Jungner pitää ensiarvoisen tärkeänä henkilökohtaista lääkärisuhdettaan. ”Erikoista oli lääkärisuhde ja lääkärin paneutuminen, jolloin päästiin hyvin henkilökohtaiseen ja räätälöityyn hoitomalliin. Jos joka käynnillä on eri lääkäri, niin ei olisi mitään mahdollisuutta lähteä improvisoimaan”
Mikähän lienee nykytilanne Jungnerin tapauksessa? Sanovatko lääkärit edelleen 12 vuoden jälkeen, että Jungerin syöpä on ”pysynyt kontrollissa”? Ehkä tohtoreiden on vaikea ”hyväksyä” paranemista, koska tämänhetkisen lääketieteellisen käsityksen mukaan metastasoitunut eturauhassyöpä on parantumaton.
Huhuja liikkuu
Netissä liikkuu kaikenlaista juttua Jungerin syövästä. Hymylehti väitti 13.9.2010, että ”toimitusjohtajan syöpä talttui alle kuukaudessa, joten kysymys on suoranaisesta ihmeparantumisesta”.
Alle kuukausi on ilmeisesti tuulesta temmattu, koska Jungner itse puhuu ”muutamasta kuukaudesta”, jonka jälkeen syöpä oli ”kanttuvei”. Jungnerin mukaan (ilmeisesti ”kanttuvein” jälkeen) hoitoa vielä jatkettiin ”vuosi – puolitoista”, jonka jälkeen ”ajettiin kaikki hoidot alas, ainoa mikä jäi oli luulääke, jota käytetään osteoporoosi hoitoon, joka pitää luuston vahvana ja huolehtii siitä, ettei luustoon jää tilaa mahdollisesti uusiutuvalle syövälle kasvaa.”
Kiinnostaisi tietää minkä nimisiä lääkkeitä Jungner on syönyt. Nimeltä mainitaan vain Samarium. Onkohan soodajutut saaneet siitä alkunsa? Nimihän muistuttaa närästyslääke Samarinia, joka kuulema sisältää natriumkarbonaattia eli ruokasoodaa. Nimittäin useilla keskustelupalstoilla (hollilla.com, tiede.fi) levitetään huhua, että Jungnerin syöpä parantui natriumbikarbonaatilla eli ruokasoodalla! Jungner itse kiistää väitteet jyrkästi (Iltasanomat, Uusisuomi).
Jungner vs. minä
Jungnerin sairauden alkuisku oli ilmeisesti äkillinen sydäninfarkti. Minun äkillinen kylkikipu.
Jungnerin oireet olivat ruokahaluttomuus, epämääräiset kivut, jatkuvaa palelua ja väsymystä. Minun oireeni olivat samanlaiset paitsi, että kuumeilin ja hikoilin (palelu). Ruokahalu oli tallella. Söin melkein normaalisti. Silti laihduin.
Jungner oli 40, kun eturauhassyöpä todettiin. Minä 60.
Jungnerin PSA oli 3700. Minun ensimmäisessä verikokeessa 3800. Noin viikkoa myöhemmin, ennen urologille menoani, PSA:ni oli noussut 4600:n!
Jungnerilta otettiin koepaloja lonkasta. Minulta eturauhasesta ja alaselästä. Meillä kummallakin todettiin lähes kaikkialle luihin levinnyt eturauhassyöpä.
Jungner sai alussa kipuihinsa morfiinia. Minä söin vain tavanomaisia kipulääkkeitä, ibuprofeenia ja parasetamolia.
En vanno olisiko huumorintajuni riittänyt, jos lääkärini olisi ollut samanlainen ”koiranleuka” kuin Jungnerin ensimmäinen. Kaikki tapaamani lääkärit ovat olleet asiallisia. Kukaan ei ole puhunut roiseja, eikä ruvennut ennustajaeukoksi. Kun urologilta kysyin tilannettani, niin hän suostui ennustamaan vain statistiikkaa, jota löytyy netistäkin. Viiden vuoden kuluttua 30% sairastuneista on elossa. ”Munien leikkaamista”, hienovaraisella tavallakaan, kukaan ei ole edes ehdottanut. Hyvä niin.
Jungneria pidettiin toivottomana tapauksena. Minua on pidetty erikoistapauksena.
Jungerillla on/oli omalääkäri ja räätälöity hoitosuunnitelma. Minulla lääkärit ja hoitajat ovat vaihtuneet melko usein. En tiedä onko hoitosuunnitelmani päätetty palavereissa vai eri lääkäreiden improvisoimaa.
Jungeria hoitivat maailman parhaat eturauhassyöpälääkärit USA:ssa. Minua on hoitanut suomalainen terveydenhoitohenkilökunta parhaansa mukaan julkisessa sairaalassa ja terveyskeskuksessa.
Jungner on elänyt 12 vuotta sairauden toteamisen jälkeen. Minä noin vuoden.
Jungnerin parantanut koktaili oli hormonihoito + sädehoito + sytostaattihoito + Samarium + osteoporoosiin tarkoitettu luulääke.
Minua parantava koktaili on Jeesus + Firmagon + XGeva + Doketakseli + Zytiga + Prednisolon + Calsipos D + sellerijuoma + ruokasooda, heh, olen sitä ottanut huvikseni nyt kuutena päivänä teelusikallisen tuoreeseen sellerijuomaan sekoitettuna.
Tänään menen aamupäivällä verikokeeseen.
Ehkä Firmagon on eräänlainen ”munien leikkaus” sekin, mutta Jungnerin tapauksessa ymmärsin, että kyseessä olisi ollut kirurginen operaatio. Jungner ei halunnut sitä. Hänelle annettiin hormonihoitoa, mutta mistään en löytänyt oliko se Firmagonia vai jotain muuta. Osteoporoosiin tarkoitetun luulääkkeen nimeä en tiedä myöskään.
Kummallista Jungnerin tapauksessa on se, miksi hänet parantanutta menetelmää ei ole selvästi julkistettu ja otettu kaikkien sairaaloiden käyttöön, niin, että me muutkin voisimme hyötyä siitä!?
Joo, halut ovat menneet, mutta otan kuitenkin seksittömyyden positiivisesti. Vapauttavaa, jos vertaa aina piinaavaan himoon.
Ihokarvat Firmagon on vienyt. Nuorempana minulla oli pitkä musta kokoparta ja muitakin karvoja mukavasti. Mutta enpä minä karvojakaan ikävöi. Ei ne mustia olleet pitkään aikaan ennen sairauttakaan.
Kun sain ensimmäisen pistokseni Firmagonia kysyin hoitajalta kuinka kauan sitä pitää ottaa, niin hoitaja sanoi, että ”lopun elämääsi”. Ehkä hän ajatteli, että loppu elämäni jää lyhyeksi…
Sopiiko kysyä miksi olet käyttänyt vain yhden annoksen Firmagonia? Vaihdettiinko se Enantoniin julkisessa vai yksityisessä sairaalassa? Ja vielä yksi kysymys, jos haluat vastata, kuinka kauan olet sairastanut eturauhassyöpää?