Rikkirevittävän irakilaisperheen äidin kyynelkanavat tulehtuivat itkemisestä. Nyt nenänpielessä on muutaman sentin mittainen leikkausarpi. – Se leikattiin ja sinne laitettiin putki, jonka takia kyyneleet valuvat nyt nenästä, hän kertoo.  (Iltalehti)

Onpa juttu! Lapsille joskus laitetaan putket tulehtuneisiin korviin, mutta en ole kuullut, että itkevien silmiinkin niitä laitetaan, jotta kyyneleet pääsevät valumaan nenästä!

En usko, että tulehdus on tullut pelkästä itkemisestä. Silmien hieromisesta likaisin käsin voi tulehduksen mahdollisesti saada, mutta silloin sen voi saada ilman itkemistäkin.

Itselläni avioero aiheutti kuukausia rankkaa itkemistä lähes päivittäin niin, että rintaan koski. Satunnaista itkeskelyä kesti yli kaksi vuotta. En usko, että itkuni olisi ollut vähemmän tuskaista kuin jutun naisella, mutta kyynelkanavani eivät tulehtuneet. Ilmeisesti kuivasin silmäni puhtaisiin käsiin tai puhtaaseen liinaan.

”Lastensuojelu” itkettää

Yliampuvasta Iltalehden jutusta tuli kuitenkin mieleen kuinkahan monen suomalaisen ”kyynelkanavat ovat tulehtuneet”, kun heidän perheensä on rikkirevitty esim. ”lastensuojelijoiden” toimesta?

YouTubessa leviää videoita, joissa kauhistuneena kirkuvia ja vastaan rimpuilevia lapsia erotetaan väkipakolla vanhemmistaan ja sisaruksistaan, raahataan  autoon ja viedään pois kodista kohti tuntematonta!

Tiedän tapauksen, jossa lastensuojelijat tulivat jopa synnytysosastolle riistämään vauvan äidiltään. Kun sitten äiti itki, häneltä kysyttiin hurskastellen: ”mitä sinä itket?”

Jos se ei ollut hurskastelua, niin kyselijän täytyi olla harvinaisen tyhmä, jos ei ymmärtänyt miksi äiti itki, kun vauva oli juuri riistetty pois sylistä ja otettu huostaan. Synnytysosastolta! Kuulema ”imetyskään ei ole tärkeää”. 

Monien suomalaisten kokemat perhetragediat tuntuvat oikeusmurhilta, mutta kerätäänkö heidän puolesta adresseja viranomaisten päätöksiä vastaan? Puuttuvatko ministerit heidän asiaansa? Kommentoiko presidentti heidän ahdinkoaan? Eivätpä taida.

Paitsi lastensuojelutapauksissa, monissa riitaisissa avioeroissakin tilanne on sama. Toinen osapuoli voi tehdä lapsen tapaamisen vaikeaksi, eikä kukaan kirjoita Iltapäivälehtiin sydäntä särkeviä tarinoita lapsistaan erotetuista kuinka ”Sämä unohtaa isänsä ja Klara ei opi tuntemaan äitiään”

Vedotaan sääliin

Nettitietojen mukaan kyseinen irakilainen mies oli tullut Suomeen turvapaikanhakijana jo 7 vuotta sitten. Vaimo tuli Suomeen myöhemmin, ei kuitenkaan turvapaikan hakijana, vaan halusi perheen yhdistämistä. Lapset ovat syntyneet vasta äskettäin.

Voidaan päätellä, että äiti ei henkensä edestä paennut Irakista Suomeen. Voidaan myös päätellä, että tilanne Irakissa on rauhoittunut sen jälkeen, kun miehelle myönnettiin turvapaikka, eikä mieskään siten enää tarvitse pakolaisstatusta, mikäli hänellä vielä sellainen on.

Kun naisen oleskelulupahakemukseen perheen yhdistämisen perusteella tuli hylsy, niin hän anoi turvapaikkaa. Kun siitäkin tuli hylsy, alettiin itkeä kuin itämaiset itkijänaiset kuinka Suomi kohtelee kaltoin.

Tällä tavoin suomalaisten sääliin ja ehkä syyllisyyden tuntoihin vetoamalla yritetään työntää jalkaa oven väliin. Vieläpä maassa, jossa lakia noudatetaan pilkun tarkasti niin, että jalaton henkilö, mennessään pyörätuolin avulla viranomaisilta invapaikkalupaa pyytämään, ei saa invapaikkaa, ellei hänellä ole mukanaan lääkärin allekirjoittamaa todistusta siitä, että hänellä ei ole jalkoja.

Miksi turvapaikan hakijat ovat pääsääntöisesti miehiä?

Miksi irakilaiset miehet pakenevat maastaan pelastaen oman nahkansa, mutta jättävät perheensä, tyttöystävänsä, vaimonsa ja lapsensa raiskattaviksi, kidutettaviksi ja tapettaviksi ”terrori-iskujen riepottelemaan Irakiin”? Kuten Iltalehti värikkäästi maalailee.

Taitavat irakilaiset miehet olla varsinaisia vellihousuja? Tai sitten  mitään todellista vaaraa ole ollutkaan, vaan Pohjan Perille houkuttelee muut motiivit. Vaikkapa huhut siitä, että Suomi jakaa suurella kauhalla kaikille ilmaista puuroa. Joka ei sitten kaikille hätää kärsiville kelpaakaan.

Puhumattakaan kiitosmielestä avunantajaa kohtaan. Ei, mieluummin he uhkaavat palata  ”terrori-iskujen riepottelemaan Irakiin” kuin jäädä ilmaisten, mutta pahojen, puuropatojen ääreen. Tämä, jos mikä, kertoo sen, että turvapaikan tarvetta ei kaikilla oikeasti ole ollutkaan.

Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata

Lapsetkaan eivät automaattisesti saa turvapaikkaa

Äiti Gashaw Khaleel Hamad ja Suomessa syntynyt 3-vuotias Sämä-tytär käännytetään takaisin  

Iltalehden mukaan käännytettävä 3 -vuotias on syntynyt Suomessa. Joidenkin nettitietojen perusteella 3 -vuotias olisi syntynyt Irakissa. Mutta, mitä sitten, vaikka olisi syntynyt Suomessa?

Totuus on se, että ulkomaalaisille Suomessa syntynyt lapsi ei automaattisesti ole suomalainen, joka saisi automaattisesti myös jäädä Suomeen. Aivan kuten suomalaiselle matkailijapariskunnalle esim. USA:ssa syntyneestä lapsesta ei tule automaattisesti amerikkalaista.

Maahanmuuttoviraston mukaan Suomessa syntynyt lapsi saa automaattisesti Suomen kansalaisuuden, jos äiti on Suomen kansalainen. Jos isä on Suomen kansalainen, lapsi voi saada Suomen kansalaisuuden tietyin ehdoin.

Jos molemmat, isä ja äiti, eivät ole Suomen kansalaisia, kuten mainitussa tapauksessa ilmeisesti on asianlaita, niin Suomessa syntynyt lapsi ei ole suomalainen, eikä siten automaattisesti oikeutettu jäämään Suomeen.

Yksinkertainen ratkaisu

Yksinkertainen ratkaisu perheenyhdistämisen kannalta: Jos mies ei pysty elättämään perhettään ulkomailla, tässä tapauksessa Suomessa, niin mies muuttaa vaimonsa ja lastensa kanssa kotimaahansa.

Vai onko niin, että mies jättäisi vaimonsa ja lapsensa oman onnensa nojaan ja jäisi Suomeen vaikka yksin, koska yksin Suomeen tulikin, haluamatta muuttaa yhdessä perheensä kanssa Irakiin? Jos näin on, niin, ei anna kovin kaksista kuvaa välittävästä aviomiehestä.

Jutun perhe ei liene muslimeja, koska vaimo ei kuvissa käytä edes huivia! Se voi aiheuttaa ongelmia islamilaisessa maassa. Mutta, jos vaimo kuitenkin on pystynyt elämään siellä jo vuosia ilman vaaraa, niin vielä paremmin pitäisi miehen pystyä!  Rikkaan öljymaan kuvittelisi  pitävän huolen kansalaisistaan paremmin kuin veloissaan rypevä Suomi.

Jos  viranomaiset päätyvät kuitenkin adressien, median ym. painostuksen edessä alkuperäisestä poikkeavaan ratkaisuun, tällöin vaatimus perheenyhdistäjän taloudellisesta vastuusta elättää perheensä menettää merkityksensä, eikä sitä pitäisi vaatia muiltakaan.

PS.

Viimeisimpien uutisten mukaan tapahtui se tavanomainen tarina. Ulkomaalaiset onnistuivat valitusteitse peruuttamaan jo tehdyn karkotuspäätöksen ja vedättämään oleskeluaan ties kuinka pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Joten unohdetaan vaatimukset ulkomaalaisten taloudellisesta vastuusta yhdistettäessä heidän perheitään ja otetaan puuttuva rahoitus vaikka suomalaisilta kansaneläkeläisiltä. On kai heillä vielä jotakin jäljellä?