VaijerinpyörittäjäPariviikkoa hurahtanut tuosta vaan, niin ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Paluu Suomeen oli väsyttävä. Pitkä bussi-lento-juna-matkan jälkeen poikani tuli asemalle vastaan autollani, joka oli ollut hänen käytössään poissa ollessani.

Kävimme hakemassa tietokoneeni poikani asunnolta ja jatkoimme matkaa kotimökille. Kun viimein kurvasimme pihaan ja nousimme autosta, hyinen tuuli tervehti meitä voimallisesti. Naapuri oli kaatanut loputkin puut taloa sivuavasta metsästä, jolloin muodostui kilometrien pituinen ”tuulitunneli” idästä länteen, mökin jäädessä tunnelin keskelle.

Pari päivää meni nukkuessa ja hoidettavat asiat ruuhkautuivat ja pääsiäinen pukkasi päälle. Oli mm. toimitettava poliisille vaimoni oleskelulupahakemus. Vuoden alussa paikallinen poliisi oli muuttunut suureksi ”Sisä-Suomen poliisilaitokseksi”, jonne asioimaan pääsee pääsääntöisesti vain ajan varaamalla. Vapaita aikoja ei kuitenkaan löytynyt riittävän ajoissa, ennen kuin vaimoni voimassaoleva lupa vanhenisi. Päätimme mennä jonottamaan poliisiasemalle perinteiseen tapaan heti aamusta, pääsiäisiäisen jälkeen.

Ensin poliisiasemalle

Kun pääsiäisen jälkeinen ensimmäinen arkiaamu koitti ja piti lähteä asioita em. hoitamaan, niin auto ei startannutkaan! Akku oli tyhjentynyt yön aikana. Onneksi minulta löytyi akkulaturi ja noin kolmen vartin latauksen jälkeen auto käynnistyi.

Olimme jääneet hieman aikataulusta jälkeen ja poliisiasema oli jo täynnä porukkaa. Neuvontapisteen virkailijakin ihmetteli väen paljoutta ja kysyi odottajilta: ”Onko teillä kaikilla tosiaan kiireellinen asia? Ellei ole, niin varataan teille aika”. Odotettuamme vuoroamme puolitoista tuntia pääsimme vihdoin jättämään vaimoni hakupaperit.

Talven jäljiltä autoni nopeusmittari oli lakannut toimimasta, paitsi joskus satunnaisesti pätkittäin. Minulla ei ollut aikaa rassata sitä, parempi katsastaa ensin auto ja korjata myöhemmin, varsinkin, kun nopeusmittarivian ei pitäisi aiheuttaa hylkäystä.

Sitten katsastukseen. Hylsy tuli

Autoni katsastus oli jo pari viikkoa myöhässä, joten menimme poliisiasemalta suoraan katsastusasemalle. Katsastusmies ei kuitenkaan hoksannut nopeusmittaria, tai sitten se tuurilla toimi katsastuksen aikana, mutta hylkäsi auton takajarrujen epätasaisuuden vuoksi. Sain kuukauden aikaa korjata. Lisäksi sain huomautuksen ympäristöhaitasta: liian öljyinen moottori.

Yritin ensiksi korjata nopeusmittarin itse. Yritys oli vähemmän hauskaa kylmän tuulen puhaltaessa niskaan. Asettelin pressua eteen, että saisi edes vähän tuulensuojaa. Autoa rassatessa tulee monta kertaa mieleen ikävä entisen taloni tilavaa ja lämpöistä autotallia.

Olen ikään kuin palannut ajassa taaksepäin, aikaan, jolloin nuorena miehenä, samaisen mökin pihassa, ryömin autoni alla, joskus räntäsateessa palellen, samalla haaveillen omasta talosta, jossa olisi kunnollinen autotalli. Haaveeni sittemmin toteutui, mutta nyt se on menneen talven lumia.

Enää en haaveile mistään, joten ryömimään vain vanha mies! Kaikkea ei kuitenkaan pysty ryömimällä tekemään, vaan auto pitäisi saada nostettua kunnolla ylemmäksi tai ajaa korkealle pukille. Kumpaakaan minulla ei ole.

Volvossani on vanhanaikainen vaijerilla toimiva nopeusmittari. Vaijerin mittarin puoleinen pää irtoaa suhteellisen helposti itseltäkin työntämällä käsi mittarille jalkatilassa olevan luukun kautta. Tosin luukku on turhan ahdas isokätiselle, mutta sain kuitenkin pyöräytettyä vaijerin lukitusmutterin irti. Vaijerin moottoripuoleinen pää oli niin hankalassa paikassa, että sitä oli mahdotonta irrottaa, ellei pääse kunnolla alustan alle. Oli pakko viedä auto kyläkorjaamoon. Onneksi omalta kylältä löytyi korjaamo, josta olen jo aiemminkin saanut apua hankaliin tilanteisiin. Korjaamolla on myös auton nostolaite.

Auto korjaamolle, kotiin ja taas korjaamolle

Vaijerin moottorin puoleinen pää oli kiinni muovisella sokalla. Asentaja sai sen auton altapäin irti melko helposti, mutta valitettavasti vika ei ollut vaijerissa, vaan vaijerin pyörittäjässä, jonka pesän kannen aukaisu oli hullun vaikeaa. Ensin piti autosta irrottaa tavaraa tieltä pois. Puolentoista tunnin uurastuksen jälkeen korjaaja sai pesän auki. Sisällä oleva ratas oli jostain syystä kulunut toispuoleiseksi ja siksi vaijeri ei pyörinyt kuin joskus satunnaisesti.

Varaosaa ei kuitenkaan löytynyt kaupoista yli 20 vuotta vanhaan autoon. Harmillista. Toistaiseksi on siis ajettava näppituntumalla ilman nopeustietoa. Kännykän GPS nopeusmittaria voi käyttää apuna, mutta viralliseksi mittarin korvikkeeksi tämä pilkunviilaajien maa sitä tuskin hyväksyy. Toivon mukaan jostakin, vaikka autohajottamolta, tuurilla löytyisi. Samanlainen ratas saattaisi löytyä muistakin automerkeistä, kun vain tietäisi. Esim. Mazdan vetoakselin tiiviste on täsmälleen samankokoinen kuin Volvoni vastaava.

Palasin korjaamolta kotiin. Kun myöhemmin kotona aioin korjata jarruja, joista katsastusmies oli hylännyt autoni, ja minun piti siirtää autoa, akku olikin taas tyhjä! Koska laturillakin se varautui huonosti, soitin veljelleni, että, jos käy täälläpäin, toisi tullessaan minulle uuden akun.

Veli tulikin jo seuraavana päivänä uuden akun kanssa. Nyt virtaa riitti, mutta auto piti startatessa hirveää ääntä, kuin olisi hakannut johonkin peltiin ja välillä kumahti kuin vaskikello. Välillä taas ei startannut ollenkaan, uudesta akusta huolimatta. Kun nyin akkujohtoa, niin startti selvästi reagoi nykimiseen, mutta päästeli samalla metallipajan ääniä. Kävi mielessä, että starttimoottori saattaa olla rikki, ei pysy otteella, vaan hakkaa hammaspyörään.

Soitin korjaamolle ja kerroin tilanteen. Onneksi takkuamisesta huolimatta auto käynnistyi ja saatoin ajaa sen korjaamolle. Aikansa tutkittuaan asentaja huomasi irronneen johdon, jota ei nähnyt muuten kuin auton alta katsottuna. Kun johto kiinnitettiin, niin, auto starttasi ongelmitta.

Korjaus meni takuun piikkiin, koska todennäköisesti johto oli vahingossa irronnut korjaamolla vaijerin pyörijää avatessa. Pelkästään ”huulilla” ollut johto startatessa sitten tärisi saaden välillä kosketuksen ja välillä ei, aiheuttaen starttimoottorin hakkaamisen hammasrattaaseen. Seurauksena pajavasaran ääniä, jotka tuntuivat siltä kuin auto leviäisi siihen paikkaan.

Jarrut kuntoon

Jarrut korjasin itse kotona. Arvasin jo kokemuksesta, että  toisen takarummun sylinteri on jumissa. Sehän se. Korjasin jarrusylinterin tilapäisesti ns. pielavetisellä. Kunhan kolea keli toivon mukaan lämpenee, niin on vaihdettava ainakin sylinterin männän suojakumit uuteen. Samalla voin vaihtaa jarrupalatkin, jotka olivat melko kuluneet molemmissa rummuissa.

Ostin osat Motonetistä. Pelkkiä männän suojakumeja ei saanut, vaan piti ostaa koko sylinteri. Vaihdoin myös jarruletkun, vaikka sitä ei olisi vielä tarvinnut tehdä. Siinä näkyi kuitenkin lieviä murtumia. Minulla oli letku valmiina parin vuoden takaa, jolloin autoni hylättiin toisen jarruletkun murtumien vuoksi. Tuolloin katsastaja kehotti vaihtamaan molemmat, mutten viitsinyt silloin vaihtaa kuin yhden.

Korjauksen jälkeen jarrut täytyi vielä ilmata. Vaimoni avusti painamalla ja päästämällä jarrupoljinta, samalla, kun avasin ja suljin ilmausnippaa. Kun se oli tehty putsasin moottorin pahimmasta öljymoskasta, joka ei ollut mikään helppo tehtävä, varsinkin kun Biltemasta ostettu vesiletkun pistooli hajosi heti, eikä toista ollut. Sain erinäisillä liuottimilla, vedellä ja harjalla pahimmat öljyt pois moottorista, mutta aikaa siinä kului. Lopuksi vielä pesin ja vahasin auton.

Seuraavana päivänä menimme jälkikatsastukseen ja nyt meni läpi kevyesti. Kun vielä löytäisi jostain sopuhintaan nopeusmittarin pyörijän rattaan.