On vuoden viimeinen päivä. Jos nyt en ala pian kirjoittaa, niin joudun muuttamaan otsikon ”vuoden ensimmäiseksi”.

21.12. Finnairilla Suomeen

Edellisen blogaukseni pikavisiitti on takana päin. Tulimme Thaimaasta Suomeen Finnairin koneella. Ennen lentoa tein lähtöselvityksen netissä, vaikka siitä ei Thaimaan päässä ole muuta hyötyä kuin, että voi valita mahdollisesti sopivamman istumapaikan, minkä yhtiö on varannut.

Pakko ne paikat on ainakin tarkistaa, koska menomatkalla Thaimaahan Finnair oli varannut meille paikat ikävästi eri riveiltä, eikä vierekkäin. Onneksi ne sai muutettua.

Finnairille pyyhkeitä

Finnairin nettilähtöselvityksen käyttöliittymä on harvinaisen epäystävällinen pariskunnille, jotka haluavat istua vierekkäin. Se ei käsittele heitä parina, vaikka varauskoodi on sama kummallekin.

En siis voi laittaa molempien tietoja ja varata istumapaikkoja samalla istumalla, vaan lähtöselvitysmenettely täytyy aloittaa alusta kummallekin erikseen. Se  on epäkäytännöllistä ja hidasta. Periaatteessa sillä aikaa, kun sooloilee askeleittain etenevissä lomakkeissa valitsemassa ja vahvistamassa varauksensa, joku muu voi varata tyhjän paikan puolison vierestä,

Muilla yhtiöllä, joita olen käyttänyt, lähtöselvityksen on voinut tehdä netissä helposti samalla kertaa kummallekin, koska ohjelma osaa tulkita kahdelle tilatun matkan osanottajat pariksi.

Onnistuin kuitenkin lopulta vahvistamaan lähtöselvityksen vierekkäisille paikoille. Sen jälkeen tuli mieleeni, jos kuitenkin valitsisin hieman enemmän edestä paikat ja aloitin selvityksen uudelleen valitsemalla ”vaihda” option. Kun valitsin toisen paikan ja aioin vahvistaa sen, niin läpsähtikin ilmoitus, että en ole maksanut matkaani! Säikähdin ja suljin kiireesti sivuston saattamatta ”vaihtoani” päätökseen asti.

Kun sitten menimme kentälle ja viemään laukkuja ja esitimme printatut lähtöselvityspaperit virkailijalle, niin seurasi lisää sekaannusta. Hän mukaansa olin tilannut ”comfort” -paikat, joista peritään lisämaksu.

Minä siihen, että en vahvistanut sitä varausta ja että, se oli virhe koko valinta. No, ne printatut olivat virallisesti vahvistetut, eikä virkailija sen enempää asiaa puinut. Ihmettelen vaan, miksi virheellinen ”varaus” oli siellä näkyvillä ikään kuin minulle ylimääräisenä varattu, vaikka en vienyt prosessia edes loppuun!

”Hyvä” kiertämään

Matka meni muuten ihan mukavasti, jos nyt turistiluokassa tuntikausien könötys milloinkaan mukavaa on. Ruokakin menetteli. Mutta tietysti jonkun metsäsuomalaisen juntin täytyi istua juuri minun edessäni ja koko matkan ajan pitää selkänoja kallistettuna maksimiinsa.

Pakko oli laittaa ”hyvä” kiertämään ja kallistaa omakin nojani maksimiin takana istuvan harmiksi. En halunnut istua nenä kiinni toisen niskassa ja myös elokuvien katselu on mahdotonta vain tuuman päässä ruudusta. Ruutua sentään pystyi kääntämään, toisin kuin Finnairin  uutuudessa, Airbus 350:ssä.

Helsingissä passin tarkastuksessa sääntösuomi iski, kun tarkastaja halusi nähdä passin värin ja vaati, että passi otetaan sen takia pois kansista, että tarkastajat heti näkisivät passin varsinaisten kansien värin. Sanoin hänelle ihmetellen, että ensimmäisen kerran ikinä tällaista pyydetään. Ei Suomessa, eikä muualla.

Nimittäin minulla ja vaimollani ollut jo useamman vuoden passeissa koristeelliset suojakannet, jollaisia myydään Thaimaassa. Kansissa on myös muovitaskut, joihin on ollut hyvä laittaa tärkeitä lappuja.

Mutta ei sitten pidetä passissa kansia, vaikka en ymmärräkään, koska lopputulos on sama: suomitarkastajat näkevät punaista jo kaukaa oli europassissa punaiset kannet tai ei. Vitsivitsi.

Kyseinen pilkunviilaaja oli muuten aika ystävällinen ja kohtelias, jollaisia suomalaiset lentoaseman virkailijat pääsääntöisesti ovat, toisin kuin thaimaalaiset hapannaamat. Kummallinen kontrasti, muuten. Suomalaisiahan pidetään juroina ja thaimaalaisia hymyilevinä, mutta lentoasemilla tilanne on päinvastoin.

Käsijarru jumissa

Laukkumme ilmestyivät hihnalle ensimmäisten joukossa. Raahasimme täpötäydet kapsäkit parkkihalliin. Nissan hyrähti käyntiin kevyesti. Kivaa! Olin matkasta väsynyt ja halusin ajaa mahdollisimman pian kotiin.

No, ainahan sitä voi haaveilla. Auto ei liikkunut mihinkään! Käsijarru oli jäätynyt kiinni. Noin puolen tunnut nykimisen ja koputtelun jälkeen aloin olla epätoivoinen ja sanoin vaimolleni: ellei Jumalan nyt auta, niin en tiedä mitä tekisin.

Meni rattiin vielä kerran yrittämään. Muutama sekunti ja klonks! Jarrut irtosivat! Kiitos Herralle! Vaimo totesi, että hänkin alkaa kohta uskoa.

Olimme kotona n. klo 22. Hoitosuunnitelman mukaan otin heti kortisoni pillereitä 5 kpl kerralla, koska minulle heti seuraavana päivänä aika varattuna sairaalaan kemoterapiaan. Sitten nukkumaan.

22.12 Ensimmäisen kerran kemoterapiassa

Aamulla ennen sairaalaan lähtöä otin taas kortisoneja 5 kpl.  Sairaalassa tarjottiin joulutorttukahvit vaimollenikin. Kahvittelun jälkeen hoitaja antoi jonkun pahoinvointilääkepistoksen ja laittoi tipan suoneeni.

Käteeni ja jalkoihini hoitaja laittoi jääkylmät geelilapaset ja töppöset. Siksi, että  ne ehkäisevät mahdollisia kynsivaurioita, joita elimistööni virtaava solumyrkky voi aiheuttaa. Muitakin sivuvaikutuksia on joillekin tullut jo 10:n minuutin tiputuksen jälkeen.

Doketakselin tiputus kesti yllättävän kauan, yli tunnin. Vaimoni piti minulle koko ajan seuraa. Olin hyvällä tuulella, enkä tuntenut mitään erikoista. Samalla rupeamalla sain myös estrogeeni- ja Xgeva ruiskeen. Xgeva olkavarteen ja estrogeeni kahta puolta napaani. Jos ruiskuttaa koko satsin yhdelle puolelle, niin minulle syntyy pistoskohtaan kanamunankokoinen aristava pallukka, joka säilyy siinä lähes seuraavaan pistokertaan saakka. Annoksen jakaminen kahteen kohtaan aiheuttaa korkeintaan hyvin lievän reaktion, jos sitäkään.

Jouluostoksilla

Sairaalan jälkeen menimme ostamaan lähinnä jouluruokaa. Vaimolle ostin joululahjaksi hopeaketjun, jonka hän sai itse valita. Kunnolliset kultaketjut menivät yli budjetin. Hullun kalliita, eikä niissä ole kultaakaan kuin 58.5%, joka vastaa 14 karaattia.

Sain kuulla, että Suomesta on vaikea löytää myynnissä 18 karaattia (75%),  joka oli ennen yleistä. Kuin kysyin syytä, niin se oli kullan kalleus. Kallista täytyy olla, kun vähänkin ohutta paksumpi 14 karaatin rihkamakin näkyy maksavan helposti 500 euroa! Kultakuumeisten kannattaa ostaa korunsa mieluummin Thaimaasta, jossa ne ovat 96.5%:a, vastaa noin 23 karaattia. Miinuksena se, että tulet luultavasti huijatuksi, ellei sinulla ole kulta-asiantuntijaa mukanasi ostosreissulla.

23.12. Joulun viettoa perinteisesti

Pitkästä aikaa melkein perinteinen joulu. Nuorin poikani tuli meille ja taatto taatto läksi innoissaan joulukuusen, kuusen hankintaan poikansa kanssa. Löysimmekin metsästä ihan OK kuusen, jonka poikani koristeli.

Sen jälkeen paistoin kinkun, jonka olin ottanut edellispäivänä sulamaan. Kinkkui paistui hieman ylikypsäksi, mutta ei liikaa kuitenkaan. Sinappihuntu ylle. Pika kuorrutus uunissa. Lopuksi työnsin muutamia kokonaisia neilikoita lihaan sinne tänne  ja kuivattuja hedelmiä ympärille. Ihan hyvä.

Vaimoni teki joulutorttuja valmiista levyistä.

24.12.

Pääsimme kunnolla aloittamaan joulun vieton, kun nuorin poikani kävi hakemassa iltapäivällä vanhimman poikani perheineen meille. He olivat laittaneet myös kystä kyllä monenlaista mm. kalkkunaa, joten ei pääse ainakaan nälkä yllättämään.

Joulunahan saa syödä yölläkin.

Kävin hakemassa äitini vanhustentalolta ajatellen, että hänkin varmaan ilahtuu päästessään käymään kotona pitkästä aikaa ja seuratessaan meidän touhujamme. Mutta äiti oli kovin hiljainen ja poissaoleva. Voin vain arvailla mitä hänen mielessään liikkui. Varmaankin mietti menneitä, kaipasi isääni ja kotiaan, joka minun sisustamanani sekään ei enää ole kuin ennen.

Stereot soittivat joulumusiikkia, söimme ja jutustelimme mukavia. Aattoilta pitkä on ainakin lapsille, tai ainakin yhdelle lapselle, joka moneen kertaan kyseli milloin jaetaan lahjat.

Ajattelin lukea jouluevankeliuminkin jossakin välissä, niin kuin minulla ennen vanhaan oli usein jouluna tapana, ruokailun yhteydessä. Mutta jostain syystä lukeminen jäi kaiken touhun keskellä. Ehkä ensi vuonna sitten.

Joka tapauksessa oli mukava ja melkein perinteinen joulu pitkästä aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Illalla lämmitimme vielä joulusaunan. Istuin poikieni kanssa lämmössä tovin, jos toisenkin, välillä vilvoitellen, kunnes emme enää jaksaneet enempää saunomista.

25.12. Kolmannen päivän koskut

Jalkoihini alkoi koskea voimakkaasti, niin, etten yöllä saanut nukuttua. Kipu tuntui polven ja nilkan välimaastossa. Parasetamoli ja ibuprofeeni ei juuri tuskaa lievittänyt. Kipu jatkui pitkin päivää, tunsin väsymystä ja voimattomuutta.

Monien mielestä en näytä sairaalta, jollaiselta oletettavasti kuoleman sairaan pitäisi näyttää. Nyt taisi näkyä jotain vähän naamastakin. Systostaatin sivuvaikutuksia luin netistä: ”Kolmannen päivän koskut”, joku minua kokeneempi osasi kertoa.

Tyttäreni lapsineen ja miehineen liittyi joukkoon tummaan siihen asti, kunnes iltakin tummui ja porukka alkoi pikkuhiljaa palailla kukin koteihinsa. Kun tyttärenikin oli lähtenyt, otin särkylääkettä ja menin heti sänkyyn.

Kivut jatkuivat seuraavanakin päivänä, mutta ei enää sitä seuraavana, jolloin sain paremmin jo nukuttuakin. Onneksi sivuvaikutus jäi pariin päivään pieniä satunnaisia ”puraisuja” lukuun ottamatta, mutta niitä on ollut jo ennen sytostaattejakin.