The 100.  Se tavallinen tarinan allku: Tapahtui ydinsota ja maa saastui radioaktiivisuudesta asumiskelvottomaksi. Ihmiskunta tuhoutui lukuunottamatta joitakin tuhansia ihmisiä, jotka pääsivät jollakin vippaskonstilla pelastautumaan maata kiertävälle valtavalle avararuusasemalle. Onnekkaat lienevät kaikki amerikkalaisia, koska englanninkieli on jokaisella hyvin hanskassa.

Melkein sata vuotta on jo maata kierretty avaruusasemalla ja nyt alkaa hapentuottosysteemi takkuamaan. Tarttis tehdä jotakin. Aseman johtaja haluaisi alkaa heittää ihmisiä ulos pakkaseen, jotta pienemmälle porukalle ja tietysti hänelle itselleen, riittäisi ilma pitemmäksi aikaa. Muutamia muita kiinnostaa enemmän pelastaa kaikki asemalla olevat. 

Niinpä he päättävät lähettää 100 nuorisorikollista maahan testaamaan, josko maassa pystyisi jo elämään. Jos pystyy, niin koko aseman väki tulee perässä. Rikollisille kiinnitetään high-tech ranneke, joka lähettää nonstoppina tietoa asemalle nuorten elintoiminnoista. Jos ranneke ilmoittaa, että rikollinen on kuollut, niin maa on yhä saastunut. Jos he eivät kuole kohtuullisessa ajassa, niin maa on elinkelpoinen. Hich-tech ranneke pystyy siis seuraamaan ihmisen elintoimintoja, mutta ei mittaamaan radioaktiivisuutta. Mittaustekniikka asemallakin renaa, koska ei niinkin lähellä maata olevalta kiertoradalta pystytä analysoimaan voiko siellä asua, vaan pitää manuaalisesti lähettää testi-ihmisiä: kuoleeko, vai eikö kuole – mittauslaite ranteessaan. Satelliittipuhelintakaan ei kukaan aseman tuhansista valituista honannut ottaa mukaansa.

Grimm. Keskuudessamme elää örkkejä, ”vesseneitä”, joita Grimmin suvulla on ollut tapana lahdata. Pehmeämpiä arvoja kannattava Grimmin jälkeläinen työskentelee poliisina ja näkee sellaista, mitä muut ihmiset eivät näe. Näyttelijätyö on keskinkertaista, mutta tarina paranee juonen edessä. Örkkien lisäksi sarja vilisee iPodeja ja omenaläppäreitä, eikä varmastikaan vahingossa. Ilmeisesti sarja perustuu hatarasti  Grimmin veljesten satuihin Olen niistä lapsena lukenut ainakin Wikipedian luettelemat klassikot: Hannu ja Kerttu, Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo ja Punahilkka.

Deception. Löytyy ruumis. Kuolemassa on jotain hämärää, joka pitää selvittää. Yksi näyttelijöistä on Aliaksen Sydneyn isä. Tuskin oli ehtinyt alkaakaan, kun sarja jo lopetettiin

Transporter: The series. Kun Kusti polkee, niin posti kulkee. Tässä sarjassa kusti polkee Audin pedaalia. Paketit saavat kyytiä. Tavalla, jos toisellakin..riippuu sukupuolesta. Vauhdikas sarja, jonka idea lienee peräisin Transporter elokuvista.

Utopia. Uusi mystis. Surrealistinen ja raaka. Kuvauksen värikylläisyyttä on korostettu, jolla ilmeisesti haetaan sarjakuvamaista tunnelmaa, syystä, että tarinan henkilöt elävät ikäänkuin sarjakuvakäsikirjoituksen vankeina. Näyttelijätyö on mielestäni erinomaista.

Zero Hour. Toinen uusi mystis. Löytyy 2. maailmansodan aikainen erikoinen kello ja pian alkaa ”Ilmestyskirja avautua”, kun salaseurat ottavat mittaa toisistaan. Aineksia sarjaan yritetään repiä Raamatusta, mikä kyseisen Kirjan tuntijoita lähinnä naurattaa. Tai itkettää, menee se niin metsään. Ei ehkä kovin pitkäikäinen sarja. Näyttelijätyökään ei ole kehuttavaa.

The Following. Jo edellisen sarjan perusteella voisi päätellä, että alkaa vissiin ideat loppua TV-sarjojen tekijöiltä, vai pitäisikö sanoa päinvastoin: Ei ideat lopu. Tämä poliisisarja on sieltä sairaammasta päästä: Mestarinsa johdolla psykopaatit perustavat kultin, jonka tunnusmerkkinä on mm. kaivaa uhreilta silmät päästä ja muuten vain tappaa huvikseen.

FBI yrittää päästä murhaajien jäljille. Apuun kutsuttua entistä liittovaltion agenttia esittää kauhuelokuvistakin tuttu Kevin Bacon. Epärealistinen ja välillä tragikoominen sarja, joka antaa poliisista onnettoman kuvan. Esim. kun potentiaaliselle uhrille asetetaan poliisisuojelu, niin psykopaatit pääsevät silti uhriin käsiksi helposti ja useita kertoja. Loppuun kulutettuja kliseitä, kuten loputonta hiippailua ja ärsyttävää tumpelointia käytetään surutta luomaan jännitystä, kun aina livahtamaan pääsevää vaarallista sarjamurhaajaa ja hänen seuraajiaan jahdataan. Silti kiinnostavaa seurattavaa, juuri Kevin Baconin takia.

Revolution. Yhtäkkiä maailmasta katkeaa sähköt,  siis aivan totaalisesti. Kaupungit pimenevät, eikä mikään sähkölaite toimi. Maailma vaipuu keskiaikaan ja anarkiaan. Hallitukset kaatuvat ja sotilasjuntta ottaa vallan natsityyliin julmine johtajineen. Tavikset pelkäävät, heitä tapetaan ja otetaan vangeiksi. Aseet ovat kiellettyjä. Jousipyssyillä varustatunut piskuinen joukko nousee kapinaan..  heillä on amuletti, joiden sisällä on salaperäinen laite, joka satunnaisesti prosessoi sellaisen voimakentän, että noin 5 metrin säteellä kaikki sähkölaitteet alkavat toimia.. Pian amuletti-virtalähde unohtuu tyystin, kun kuvioon astuu tulikärpäsiä muistuttavat nanorobotit. Edetessään sarja muuttuu yhä väkivaltaisemmaksi. Päähenkilöitä pidätetään ja rusikoidaan tuontuostakin.

Hieman epäuskottavaa, että sähköt koko maailmasta katkeaisivat. Tosin Tekniikan Maailmassa kerrottiin vuosia sitten kuinka suurvallat kehittelevät pommia, joka aiheuttaa räjähtäessään superelektromagneettisen pulssin. Se puolestaan indusoi sähköjohtoihin sellaisen latauksen, että kaikki johdotkin sulavat, sytyttäen tulipaloja, voimalaitokset tuhoutuvat, sähköt katkeavat. elektroniset laitteet kuten tietokoneet muisteineen tuhoutuvat lamauttaen kohdealueen totaalisesti. Tuhoalue vaipuu ikäänkuin keksiaikaan. Vaikka pommin vaikutusalue voi olla laaja, niin tuskin kuitenkaan koko maailmaa kattava, kuten sarjassa.

Sarjan toteutus on teatterinomaista. Näyttelijätyö vaihtelee keskinkertaisesta surkeaan, varsinkin Charlie, joka vetää vertoja ”yhden ilmeen” Steven Seagalillekin. Siitä huolimatta sen verran kiinostava juonenkulku, että tulee seurattua.

Justified. Nykyajan lännen seriffi selvittelee välejään rikollisten kanssa stetson päässä ja ase lonkalla. Hän ei halua käyttää asetta, mutta käsi ei aina tunnu olevan samaa mieltä ja hän vetäisee aseen kotelostaan yhtä nopeasti kuin Clint Eastwood dollaritrilogiassa.. 
Ihan kiinnostavaa ja hyvää näyttelijätyötä.

Once upon a time. Sadut ovatkin totta, mutta pahan kuningattaren kirous estää kaupungin asukkaita näkemästä sitä. Lukuunottamatta pientä poikaa..
Kaikkea käsikirjoittajat keksivätkin, mutta jäin koukkuun tähän sarjaan.

Cult. Jotkut ottavat TV-sarjat liian tosissaan. Showta vetää Prison Breakista tuttu ”T-Bag”. Kulttiin hurahtanutta veljeänsä etsii Vampyyripäiväkirjojen ”Alarick”. Lupaavan tuntuinen uusi mysteerisarja. Näyttelijätyökin mukiinmenevää. Sarja kuitenkin lopetettiin ennen kuin kunnolla alkoi.

Prison Break.  Tekniikan ihmelapsi päättää vapauttaa veljensä vankilasta ja sitä varten tatuoi vankilan piirustukset ihoonsa ja sitten rötöstelee sen verran, että pääsee samaan vankilaan. Monien käänteiden jälkeen aletaan metsästää vanhan rosvon aarretta. Monta ei porukasta jää jäljelle. ”T-Bag” näyttelee roolinsa inhottavan hyvin.

Revenge. Kostoa, salailua, epäilyjä, petoksia, epäluuloja, valheita, juoruja, väärinkäsityksiä, juonittelua, kiristystä, lahjontaa, mustasukkaisuutta, epäluottamusta, pettämistä, salakuuntelua, salakatselua ja kiva homokaveri – kuinkas muutenkaan. Joka elokuvassa ja sarjassa täytyy nykyään olla vähintään yksi homo. Nämä kun pistää samaan pataan ja sekoittaa, niin syntyy REVENGE!

Mielestäni keskivertoa parempaa näyttelijätyötä. Iskän tyttö lähtee lähtee kostoretkelle puhdistaakseen syyttömänä tuomitun isänsä maineen. Sitä varten hän menee opiskelemaan karatea ym. taistelutaitoja Japaniin saakka. Puhdistusretkellään hän kuitenkin käyttää enemmän päätään kuin nyrkkejään.

Jokseenkin tyypillinen kosto-salaisuus-juonittelu-jännitys-draama höystettynä jaanailu-romantiikalla, jossa rakastavaiset ennustettavasti viimeisessä jaksossa saanevat toisensa. Epärealistinen. Ihmetyttää missä välissä nuori naispäähenkilö, joka on viettänyt varhaislapsuutensa suljettuna hoitolaitokseen ja teini-iän nuorisovankilassa, on kerennyt opetella korkean sivistystason, tietotekniset taidot, japaninkielen ja jopa mustanvyön tason karatessa? Hahhahhaa!

Breaking Bad. Ikääntyvä, syöpää sairastava, kemian opettaja ja elämäänsä turhautunut familyman, ottaa salanimen Heisenberg ja päättää ennen noutajaa kerätä kunnon pesämunan vammaiselle pojalleen. Ikävä kyllä rikollisin keinoin: keittämällä huippulaatuista meta-amfetamiinia. Ihan pikkuisen vain, tarkka summakin on selvillä, joka riittäisi pojan kouluttamiseksi ja tulevaisuuden turvaksi. Mopo karkaa kuitenkin käsistä..

Supernatural. Supernatural on löyhästi kristillisyyteen kuuluvista aineksista keitetty soppa, johon kuuluu Jumala, enkelit, demonit, paholainen, taivas ja helvetti. Ja kiirastuli, joka on napattu katolilaisuudesta. Aineksista syntyy kieliposkella tehtyä ”yliluonnolllista” hömppää, jolla ei ole oikean kristillisyyden kanssa  mitään tekemistä. Esim. käytetään noitakeinoja, joilla demoneita pidetään aisoissa, Jeesus puuttuu kuvioista kokonaan ja enkelit ovat yhtä pahoja kuin demonitkin, joita Winchesterin veljekset surmaavat armotta erikoisella puukolla. Harvemmin veljeksille tulee mieleen, että pahikset loisivat ihmisen ruumiissa ja tappaessaan demonin, he samalla tappavat ihmisenkin, johon demoni on possessoitunut. Mainittakoon, että aidossa kristillisyydessä enkelit ja demonit ovat ikuisuusolentoja, joita ei voit tappaa, eikä hallita millään spraymaalilla piiretyillä viisikannoilla ym. symboleilla, sirotesuolalla, vihkivedellä tai jopa saippuavedellä, joka tehoaa tässä tv-sarjassa ”leviathaneihin”.

Continuum.  Tulevaisuuden poliisi, jota kutsutaan ”suojelijaksi”, hyppää terroristien perään aikakoneen synnyttämään kenttään ja joutuu menneisyyteen, josta alkaa saman tien ikävöidä takaisin omaan aikaansa ja perheensä luokse. Siihen tarvitaan kuitenkin aikakone, joka pitää löytää jostain. Apua etsinnässä tarjoaa kokovartalopuku, superkestävästä kankaasta tehty älyvaate, jota agentti pitää aina päällään kuin mormonit garmenttia. Puvun avulla ”suojelija” voi muuttua jopa näkymättömäksi.

Vikings.  Englantia puhuvat viikingit tekevät ryöstöretkiä ja taistelevat vallasta kirvein ja seipäin, niin että veri roiskuu.

Pod Prikritie.  (Peiterooli). Poliisi soluttautuu bulgarilaisen mafian jäseneksi kerätäkseen todisteita, joiden avulla päätekijät saadaan oikeuden eteen tuomittavaksi rikoksistaan. Mutta tehtävä, jossa sama henkilö esittää rosvoa ja poliisia, ei ole helppo. Ihmisuhteet mutkistavat tilannetta entisestään. Yllättävän hyvin näytelty, jännittävä bulgarilaissarja, ei ihme, että on saanut lähes yhdeksikön IMDB:ssä. Sarja on bulgariankielinen, eikä valitettavasti käännöstekstejä ole kaikkiin jaksoihin.

Resurrection. Mielenkiintoinen uusi mystis, jossa ihmetellään muutamien, vuosia sitten kuolleiden, ihmisten kuolleista heräämistä. Ensimmäinen herääjä on pieni poika, joka löytää itsnsä riisipellosta, Kiinasta. Sieltä josta hänet toimitetaan Yhdysvaltoihin. Kotikin löytyy. Vahemmat ovat jo ehtineet pappa ja mummoikään, mutta poika tunnistaa heidät heti. Pian samaan kirkonkylään ilmaantuu lisää asukkaiden edesmenneitä läheisiä. He ovat samannäköisiä ja -oloisia kuin olivat kuollessaan, mutta kuitenkin jotenkin erilaisia…kuin alkuperäisten kopioita. Veikkaan alieneita..
 
Red road.  Amerikan valkoihoisten ja nykyajan intiaanien välillä on jännitteitä, jotka pulpahtavat pintaan, kun valkoihoisen seriffin mielenterveysongelmista kärsivä vaimo ajaa vahingossa intiianipojan päälle. Seriffi päättää suojella vaimoaan salaamalla asian ja hävittää todisteet rikostutkijoilta. Joku kuitenkin tietää ja alkaa kiristää seriffiä, sillä seurauksella, että virkavallan edustaja alkaa valehdella työtovereilleen ja katsoa rikollisten touhuja läpi sormiensa.

Sarjassa ei pahemmin hymyillä, vaan näytellään vakavalla naamalla. Melko hyvin kuitenkin. Vähen erilaisempa draamaa. Enpä tiedä missä muussa sarjassa Amerikan aboriginaalit esiintyisivät pääosissa. En ole googlettanut ovatko näyttelijät oikeasti intiaaneja, mutta kyllä heissä samaa näköä on.

The Fades.  Teinihorrorkomedia. Kai? Joillakin ihmisillä on kyky nähdä kuolleita, jotka ovat jääneet maanpäälle välitilaan lopullisesti. Ja muuttuvat kostonhimoisiksi hirviöiksi haluten tuhota ihmisikunnan. Kun örkit vilahtelevat näille erityisille, kuolleita näkeville, ihmisille tyhjillä metroasemilla ja sitten yrittävät silpoa heidät, syntyy kauhua. Ja kun päiväsaikaan teinit heittävät läppää, syntyy komediaa. Kyllähän tätäkin katsoo.

Intelligence.  Lostin Sawyerin (Josh Holloway) aivoihin laitetaan hi-tech siruimplantti ja hänestä tulee kävelevä mediaserveri, joka on langattomasti interaktiivisessa yhteydessä nettiin ja lähes kaikkiin mahdollisiin tietokantoihin. Niiden avulla hän loihtii hetkessä rikostapahtumat visuaaliseksi 3D -aistimukseksi, jossa kolmiulotteisessa maailmassa hän kävelee kuin kotonaan ja pääsee kurkistamaan esim. ihmisten kasvoja, vaikka he olisivat selin. Sawyer työskentelee valtion erittäin salaisessa palveluksessa CSI:n Catherine Willowsin (Marg Helgenberger)  alaisuudessa. Avukseen hän saa ärsyttävän naisagentin, jonka tehtävänä on toimia Sawyerin arvokkaan aivoimplantin suojelijana. Ja hymyillä leveästi, varusteenaan keskimääräistä kehnommat näyttelijänlahjat. Joskin muu varustelu on ok. Mättökohtaukset ovat koomista katsotttavaa, koska tästä maitotytöstä  ei saa tehtyä kovanahkaista bodyguardia, vaikka olisi  siruimplantti päässä.

CSI. Rikostutkintaryhmän mottona ilmeisesti: DNA ratkaisee kaikki rikokset, nopeasti ja helposti. Seurasin sarjaa siihen asti kun William Petersen alias Gil Grimson katosi sarjasta. Sarjat menee lähes aina pilalle, kun päänäyttelijä lähtee ja tilalle tulee joku muu.

CSI jaksot olivat usein melko rutiininomaista rikoksen selvittelyä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Esim. ”pienoismalli murhaaja” -tarina oli hyvä ja karmivin se, kun pahis laittoi Nick Stokesin ”tosiTV:hen” lasiarkkussa haudattuna. Lisäksi arkun alla oli pommiansa. Jos pelastajat löytävät Nickin ajoissa ja nostavat arkkua, niin pommi räjähtäisi.

Henkilöiden yksityiselämään puututtiin turhan vähän. Jonkin verran kuitenkin, esim. kehitelltiin satunnaisesti vipinää Gillin ja  Jorjan välille. Siitä oikein tule mitään. Gil, joka ei todellakaan ole mikään Clark Gable, ihastuu eräässä jaksossa prostituoituun, jolta saa tunteilleen vastakaikuakin. Gil on kuitenkin ammattiepäilijä ja erään rikostutkinnan yhdeydessä möläyttää ilmoille naiseen kohdistuvat epäilynsä. Prostituoitu on kuitenkin syytön rikokseen ja  loukkaantuu syvästi Gillin epäilyistä. Mukavasti orastanut romassi kuolee salamannopeasti.

Stargate SG1.  Jopa Albert Einstainiakin viisaammat ”muinaiset” olivat keksineet keinon matkustaa kaukaisille planeetoille hetkessä, moninkertaisella valonopeudella. Käsittääkseni suhteellisuusteorian mukaan yksinkertainenkin valonnopeus on mahdotonta saavuttaa. Mutta muinaiset tajusivat yhdistää planeetat madonreikätunnelilla, jonka päissä oli ympyränmuotoiset, erikoismetallista tehdyt portit. Kun porttiin ohjelmoi toisella planeetalla sijaitsevan portin koordinaatit, niin porttien välille syntyi ”madonreikä”, jonka läpi saattoi hetkessä hujahtaa vaikka tuhansien valovuosien päässä olevaan kohteeseen. Tarvitsee vain viedä portit manuaalisesti paikoilleen ja pikatie on valmis.

Portteja muinaiset olivatkin ripottelleet pitkin universumia, jopa toisiin galakseihin asti.  Melkoiset avaruuslaukset täytynyt olla muinaisilla, kun he portteja roudasivat. Projekti voinut viedä aikaa. No, ei Kiinan muuriakaan rakennettu päivässä. Tosin, tietenkin muinaisten avaruulaivoissa oli jo poimuajo käytössä eikä suhteellisuusteoriaa ollut muinaiseen aikaan olemassakaan jarruttamassa älyn käyttöä.

Myös planeetta maassa muinaiset ovat piipahtaneet asentamassa ”tähtiportin”, jonka armeijan erikoisosasto sijoittaa salaiseen paikkaan kallioluolaan ja valjastaa tutkimuskäyttöön. Kolmen miehen ja yhden naisen ryhmä lähtee tutkimaan mitä kummallisimpia universumin planeettoja ja niiden asukkaita. Ryhmän vetäjänä toimii ihmemies Richard ”MacGyver” Anderson. Sarjaa tehtiin 10 tuotantokautta.

Stargate Atlantis.  Ihmemiehen hiuksien alkaessa harmaantua, aloittaa Atlantis tutkimukset  uuden ryhmän kanssa Pegasus galaksilla. Kannibalisimia harjoittavista aaveista (wraith) huolimatta sarja on alkuperäistä tylsempi. 

Stargate Universe. Tylsyys tiivistyy. Viimeisimmassa tähtiporttitarinassa miljoonien valovuosien päässä maasta, eksyneeseen avaruusalukseen loukkuun jäänyt porukka etsii keinoa palata takaisin miljoonien valovuosien päähän maahan. Siinäpä onkin ongelma. On löydettävä jostain tähtiportti, koska muulla tavoin palaamalla voi kaksosparadoksi yllättää hauskalla jäynällä.
Universea kesti enää vain kaksi tuotantokautta.

Alias. Ihmiset ovat kieroja kuin korkkiruuvi, paitsi Sydney ja änkyttävä nörtti, Marshall. Rambaldin ihmeellinen vekotin kiehtoo niin suuresti osapuolia, että se on saatava, vaikka pitäisi tappaa kaikki.

Andromeda. ”Universumi on vaarallinen paikka”. Sen saivat todeta kerran jos toisenkin Andromeda-aluksen kapteeni ja miehistö. Sarjan teatterinäytelmänomaisista jaksoissa suuri osa ajasta höpötetään Andromeda-aluksen ohjaamossa. Sarjassa on tosi paljon, välillä pitkäpiimäistäkin, dialogia, mutta vähän äksöniä.

Hyvin useissa 2000 luvun sarjoissa on tietokonenero, niin tässäkin. Usein tietokoneneroksi valitaan näyttelijä, joka näyttää ja kuulostaa vähä-älyiseltä, mainittakoon esim. Alias ja Stargate Atlantis. Andromedan nörtti on samaa kaliberia. Andromera-aluksen aivoina toimii feminiininen tekoäly, jota ei heti uskoisi kyseisen pösilön koodaamaksi. Heppu on kuitenkin niin taitava, että valmistaa tekoälylle ihmisruumiinkin, johon tekoäly voi halutessaan siirtyä. Katsoin kuitenkin sarjan loppuun, vaikka ”tekoäly” Lexa Doigin saadessa tosielämässä vauvan Stargaten Daniel Jacksonin (Michael Shanks ) kanssa (ovat aviopari), ”kuoli” pois sarjasta ja tilalle tuli uusi tekoäly. Samalla sarja muuttui tyhmäksi, kuten yleensä käy näyttelijän vaihtuessa.

MacGyver. Sarjaa esitettiin Suomessa nimellä ”Ihmemies”, siihen aikaan kuin olin itse nuorimies.  Näköjään viimeinen tuotantokausi ollut 1992, eli Ihmemiehen seikkailut loppuivat samoihin  aikaan kun muutimme rakentamaani taloon. En nyt niin kovin nuori enää ollut siinä vaiheessa. Salainen agentti MacGyver ”ihmemies” oli tunnettu siitä, että hän selviytyi ilman Sveitsin armeijan linkkuveistä mitä ihmeellisimmistä ongelmista. Sarjassa MacGyverin etunimi ”Agnus” paljastettiin vasta viimeisellä tuotantokaudella.

Yöjuttu. Ammattikouluaikoinani esitetty. Teini-ikäisenä mustavalkotöllöstä katsottuna muutamat yöjutut vähän pelottivatkin. Jo sarjan juontaja, Rod Serlin, joka aina jakson alussa esitteli tulevan tarinan, oli olemukseltaan kuin kalmiston kummitus. Monet tarinat olivat hyvin näyteltyjä ja tunnemaailmaltaan hyytäviä, vaikka mitään nykyhorroriin verrattavia veriorgioita ei niissä esitettykään.

Bonanza on legendaarinen lännensarja, jota seurasin paljon. Yksinhuoltajaisä Ben Cartwright oli pojilleen Adamille, Hossille ja ”lännen nopein vasenkätinen vetäjä”- Pikku Joelle (Michael Landon) niin täydellinen isä, että kateeksi käy. Ei niin vaikeaa ongelmaa, jota Ben ei olisi pystynyt rauhanomaisesti ratkaisemaan. Sarjaa esitettiin 14 tuotantokautta. Adam, pojista vanhin, katosi sarjasta jossain puolenvälin tienoilla ilman selitystä.

Pieni talo Preerialla kertoo Amerikan uudisasukkaista. Edellä mainittu Michael Landon näytteli siinä yhtä täydellistä isää lapsilleen kuin aiemmin ”isänsä” Bonanzassa. Täydellistä aviomiestä myös. Pojasta polvi paranee, ei voi muuta sanoa.

Enkeli Maantiellä. Aina paranee. Landon taisi olla täydellisyyden tavoittelija rooleja valitessaan. Liekö enne, sillä Landon kuoli haimasyöpään vain 54 vuotiaana. Lastenlaulu Mustasta Saarasta ei pidä paikkaansa ainakaan Enkeli Maantiellä -sarjan mukaan, sillä eräs enkelistä oli tummaihoinen. Ohhoh, pikakuukletuksella en löytänyt linkkiä Mustan Saaran sanoihin, mutta Youtuben kommenteista löytyy jotain. Lieköhän sensuroitu rasistisena? Tosiasiassa Mustan Saaran valkeaksi tuleminen ei tarkoita ihonväriä.

High Chaparral. Manolito on jäänyt tästä sarjasta lähinnä mieleen.
Virginalainen. Salaperäisen lännenmiehen seikkailuja.

Louvren kummitus. Kotiini hankittiin mustavalko TV, kun olin kansakouluikäinen. Isäni ei antanut minun jännittävimpiä sarjoja katsoa. Lovren kummitus oli eräs monista kielletyistä. Harmitti aina kun toiset koulussa kyselivät katsoitko sen ja sen. Näin siitä kuitenkin joskus vilaukselta pätkiä ovenraosta mennessäni yläkertaan isäni komennosta. En tiedä kumpaako pelkäsin enemmän, isääni vai haamua, jonka ovenraosta näin TV ruudussa. Sittemmin katsoin sarjan kokonaan elokuvana. Eipä se kummoinen ollut, joten en mitään menettänyt, turhia lapsen kummituspelkoja korkeintaan.

Muuten siihen aikaan TV -ohjelmissa oli selkeät ikärajat, minkä ikäisiltä ne oli kiellettyjä. Kielletty alle 18-vuotiailta esim. Sittemmin ikärajoista luovuttiin ja tilalle tuli lievempi ”ei suositella lapsille”. Nykyään taitavat kaikki ohjelmat olla kokoperheen ohjelmia.

Lahjomattomat.  Tämä oli myös isäni kieltolistalla. Onnistuin kuitenkin joskus salaa katsopmaan. Sarja kertoi Chicagon kuuluisasta poliisista Ellliot Nessistä ja gangsteri Al Caponesta. Konepistoolit lauloivat.

Ivanhoe. Päiväsaikaan pyörivä ritarisarja, ilmeisesti esitettiin uusintana kansakouluaikanani, koska sarja IMDB:n mukaan sarja alkoi jo vuonna 1958, enkä silloin ollut vielä koulussa. Melko harvoin takia ehdin sitä kuitenkin katsoa.

Batman ja Robin. Kulttiparodioista seuratuimpiani. Se esitettiin aina kahden jakson pareina, siten, että  ensimmäisessä jaksossa supersankarit joutuivat kiperään kiipeliin ja toisessa jaksossa selvisivät siitä Batmanin ylivertaisen nerokkuuden ansiosta, tyyliin: ”laskin, että ensimmäinen pisara happoa tipahtaa köyteen, jolla minut on sidottu”. Robin esitti yksinkertaista assistenttia, joka ihaili Batmanin kykyjä, hanskakäsiään yhteen läiskien, mutta harvemmin ylsi itse älykkääseen pohdintaan. Nyrkin heiluttajana kylläkin pärjäsi Batmanin apuna. Iskujen äänet ilmaistiin huvittavasti sarjakuvamaisessa puhekuplassa.  Äitini teki minulle jopa Batman naamion ja viitan joiden kanssa leikin mielikuvitusleikkejä ja kiipeilin puissa omatekoisen batman-bumerangin avulla.

Salainen agentti 86 oli puolestaan parodia agenttitarinoista. Päähenkilö Maxwell Smart muistetaan nerokkaasta kenkäpuhelimestaan, jonka pohjassa oli pyöritettävä numeronvalitsin. Ja tietysti kauniista työparistaan,
99:stä (Barbara Feldon), nuoren miehen märkä uni, jonka kanssa hän taisteli rikollisjärjestö ”Kaaosta” vastaan.

Pyhimys. Seikkailusarjoista suosikkejani oli tämä jamesbondmainen Simon Templar, jota esitti myöhemmin myös James Bondin roolissa loistanut Roger Moore.

Veijareita ja Pyhimyksiä. Pyhimyksen aikoihin tai vähän sen jälkeen Moore esiintyi myös tässä toisessa äksönkomediasarjassa yhdessä Tony Curtiksen kanssa.

Napoleon Solo. Agenttistoori, josta en enää paljokaan muista, muuta kuin että jännä oli, eikä sitä komediaksi lapsena mieltänyt.

Näkymätön mies. Kaveri muuttuu näkymättömäksi altistuen vahingossa kuumentuneen ydinreaktorin säteilylle. Sarjasta olisi voinut saada paremmankin, mutta siihen aikaan lienee ollut aika vaikeaa kuvata näkymätöntä, heh.

Triffidit. Ihmiset katsovat taivaalla näkyvää valoilmiötä ja tulevat sokeiksi. Oudot, liikkumaan pystyvät ja koputtavaa ääntä pitävät kasvit alkavat pistää sokeita ihmisiä poskeensa. Teatterimainen esitys.

Safiiri ja Teräs. Ajassa matkustavat folioasuiset humanoidit korjaavat universumin ongelmia. Teatteriesityksen kaltainen typerä sarja.

Herrasmiesvaras Arsene Lupin, (lausutaan lupään) oli ranskalainen sarja. Eräänlainen veijaritarina kohteliaasta ja naisia kiehtovasta varkaasta. Toisinaan Arsene Luupää, joksi häntä suomalaisittain kutsuimme, pölli hurmaamiltaan naisilta kaula- ynnä muita koruja.

Happy Days. 60-luvun nuorista kertova hömppä-komedia. Fonzie esitti kovaa jätkää ja oli sen ajan naisten seksisymboli. Nykyään sankarit Fonzie (Henry Winkler) että Richie (Ron Howard) ovat vähemmän seksikkäitä vanhoja käppänöitä. Tai mistä sitä tietää naisten mieltymyksistä. Saihan Matti Vanhanenkin Suomen seksikkäimmän miehen tittelin ministerikaudellaan. Myös viereisen kuvan hurmuri saa kuulema suomalaiset naiset kuumaksi. Meni vähän offtopikiksi, heh. Isona Richiestä  tuli kuuluisa ohjaaja. Myös Fonzie on näyttelemisen lisäksi kunnostautunut ohjaajana ja tuottajana.

Katsomistani eläinsarjoista muistuu mieleen:
Lassie (skotlanninpaimenkoira, lassie eli collie)
Rintintin (Saksanpaimenkoira)
Musta Ori, ”Fury” (hevonen)
Skippy (Kenguru)
Flipper (Delfiini), jossa vielä tuntematon Jessica Alba näytteli varhaisteiniä. Oli sitä luonnostaankin. Katsoin Wikipediasta, hän oli sarjan alkaessa 14 vuotias.
Belle ja Sebastian. Poika ja berhandilaiskoira alpeilla. Kiva lasten(?) seikkailusarja  ennen muinoin.