11-vuotiaal
le amerikkalaistytölle annettiin vain kuukausia elinaikaa – aivokasvain katosikin yhtäkkiä itsestään. Iltalehti 19.12.2018
Ikionnelliset vanhemmat kokivat varsinaisen joulun ihmeen, kun heidän lapsensa aivokasvain olikin kadonnut.
Yhdysvaltain Austinissa asuva 11-vuotias Roxli Doss sai diagnoosin harvinaisesta, leikkauskelvottomasta aivokasvaimesta kesällä…
Mies ampui Kuopion torilla naisen kuoliaaksi ja haavoitti kahta vakavasti. Viisikymppinen verilöylyn tekijä oli tekonsa hetkellä vahvassa humalassa, mutta myönsi ampumiset. Teolle ei löytynyt motiivia. Mies vietti mallikasta perhe-elämää, eikä koskaan aikaisemmin ollut väkivaltainen. Tekoon ei liittynyt myöskään perheriitaa.
– Hän on itsekin niin järkyttynyt teostaan, ettei ole pystynyt kertomaan sille mitään järkevää syytä, rikoskomisario Mikko Miettinen Kuopion poliisista kertoo Iltalehdelle.
Se tapahtui taas! Tuhannen ja yhdennen kerran. Kutsun sitä ilmiöksi. Pyöräillessäni tänään kotiin, pyörätie oli muuten tyhjä kulkijoista, paitsi edessäni käveli kaksi naista taluttaen kahta koiraa. He valtasivat suurimman osan pyörätien leveydestä.
Valmistauduin ohitukseen ja olin juuri kävelijöiden rinnalla, kun yhtäkkiä suhahti kuin tyhjästä, täsmälleen rinnalle, vielä vastaantuleva pyöräilijä! Neljä ihmistä ja kaksi koiraa rinnakkain, oli hiukka ahdasta. Ohitukseni jälkeen ei sitten taas ketään kulkijaa pitkään aikaan. »»»»
Kun olin lapsi, itkinpä tai nauroin, niin isälläni oli ikävä tapa sanoa kuinka minusta ”ei tule miestä minkään näköistä”. En tiedä miksi hän niin sanoi. Kuulun niihin suomalaisiin miehiin, jotka itkevät harvoin. Suomalainen mies ei itke, eikä naura. ”Mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjän naurajasta”. Paitsi humalassa. Silloin on räkäkin nokassa. Tai yksinäisyydessä, kun kukaan ei ole näkemässä. Sananlaskun mukaan . Ainakin vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten miehen itkeminen julkisesti oli häpeällistä. Akkamaista. Lapsille sanottiin herkästi: ”ei saa itkeä” ja koulussa ”itkuiikkaa” pilkattiin.
Kun tänään päivitin serverini kernelin uusimpaan versioon ja yritin uudelleen käynnistää koneen, niin se herjasi: ”shutdown: not found”. Kylmäboottasin, jonka jälkeen se valitti: ”target filsesystem doesn’t have /sbin/init” ja meni ”busybox” varajärjestelmätilaan. /sbin hakemistoa selaamalla näin, että init -ohjelma oli omituisesti kadonnut. Samoin kuin shutdown ja luultavasti muitakin. Käynnistin koneen Ubuntu 8.04 LTS alternative rompulta korjaustilaan, mutta en senkään avulla saanut serveriä pelaamaan. Netti onneksi kuitenkin toimi.
»»»»
Aiempina vuosina Linuxin käyttöön siirtymistäni eniten hidastivat jakeluversioiden huonot asennusohjelmat, verrattuna Windowsin vastaaviin. Ärsyttävintä niissä oli lähes poikkeuksetta tapahtunut asennuksen jumittuminen jossakin etenemisvaiheessa.
Linux on nyt ollut minulla serverikäytössä jotain viisi vuotta (aluksi Mandrake, sitten Ubuntu LTS), mutta vakituiseen työpöytäkäyttööni Linux pääsi vasta viime vuonna, kun löytyi riittävän kehittynyt jakeluversio, joka asentui uudenkarhealle raudalleni 100% nikottelematta. Se tuntui suorastaan ihmeelle aikaisempiin Linuxin asennuskokemuksiini verrattuna.
Kyseisen ihmeen tarjosi OpenSuse 11.0. »»»»
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!