torstaina 20.12.2018 22:50

11-vuotiaalle amerikkalaistytölle annettiin vain kuukausia elinaikaa – aivokasvain katosikin yhtäkkiä itsestään. Iltalehti 19.12.2018

Ikionnelliset vanhemmat kokivat varsinaisen joulun ihmeen, kun heidän lapsensa aivokasvain olikin kadonnut.
Yhdysvaltain Austinissa asuva 11-vuotias Roxli Doss sai diagnoosin harvinaisesta, leikkauskelvottomasta aivokasvaimesta kesällä…

maanantaina 21.06.2010

Inhimmilliset työajat?

Eräs tuttu on valppautta vaativassa epäsäännöllisessä työssä. Hänen 3:n viikon työlistansa on oheisenlainen. Kolmen viikon välein lista vaihtuu, ajat ovat erilaiset, mutta olennaltaan lista on samankaltainen. Voi olla, että lista täyttää työehtosopimuksen edellytykset, mutta inhimmilisyydestä voidaan ola monta mieltä. Listaa katsellessa herää kysymys: pystyykö ihminen nukkumaan kuin napista painaen tai olla virkeä mihin aikaan tahansa?

Nyt eletään yrityksissä sitä aikaa, jolloin ihmisestä otetaan kaikki irti, yhä suurempien voittojen toivossa. Jos se ei kelpaa, niin sinua ei tarvita, tilallesi löytyy aina toinen.

Su   20.00-
Ma   -4.30   16.00 – 24.00
Ti    13.00 – 22.00
Ke 
To 
Pe   5.00 – 16.00
La   4.00 – 13.00
Su
Ma  19.00-
Ti    -3.30   20.00-
Ke   -9.30
To   4.30 – 12.30
Pe   5.01 – 15.00
La
Su
Ma  6.30 – 17.00
Ti    4.30 – 12.30
Ke  17.00-
To   -4.30   16.30 – 22.00
Pe
La
Su

Politiikka 
Kommentit

perjantaina 18.06.2010

Tyhmä mies hiekalle rakensi

Äitini on sitkeä sissi. Kun isäni kuoli, hän oli vähällä luovuttaa – ei sairauksiensa murtamana – vaan rakkaansa menetyksen aiheuttaman tuskan vuoksi. Hän toivoi itselleen kuolemaa, että saisi olla miehensä kanssa. Mutta päätti jatkaa taistelua.

Nyt, 10 vuotta myöhemmin isäni kuolemasta, 80. elinvuotenaan näyttää joskus siltä, että äitini ei aina oikein jaksaisi taistella, kun muisti rakoilee ja fyysistä ja henkistä kipua on liian paljon.

Myös minun kohtaloni on ollut äidilleni erittäin raskasta kestettävää. Äitini piti vaimostani erittäin paljon. Eroissa käy usein niin, että suhteet toisen osapuolen äiteihin ja muihinkin sukulaisiin ja yhteisiin tuttuihin ja ystäviin katkeaa. On vain hyväksyttävä, että mikään ei ole kuin ennen. On luovuttava entisestä, halusi tai ei.  »»»»

Thaimaa  Ihmissuhteet  Avioero  Historia 
Kommentit

sunnuntaina 13.06.2010

Ihmisten arpapelit ja muut eksytykset

En kovin usein lottoa, mutta eilen lottosin, koska jaossa oli jättipotti. Vaimoni pelasi yhden rivin ja minä neljä. Onnetar antoi kaksi oikein ja molemmat numerot vaimoni riviin. Minun riveissäni oli yhteensä 22 erilaista numeroa, joka on 56% kaikista numeroista. Eikä yhtään oikein! Yhden rivin arvoin arvontageneraattorilla, eikä siinäkään yhtään oikein! Varsinainen tuurihaukka tässä!

Muistuu mieleeni aika, kun muutin varsinaisesti elämäni ensimmäiseen vakinaiseen vuokra-asuntoon. Pian muuttoni jälkeen käytin silloisen seurakuntani pari iäkkäämpää siskoa kylässä. He rukoilivat puolestani ja muistan kuinka he kiittivät Jumalaa siitä, miten Hän oli minua siunannut niin kivalla asunnolla.

Siihen aikaan en vielä ollut ollut kovin kauan uskossa ja probleemani oli – kuten aina on ollut – ajatella ja järkeillä asioita liikaakin. Uskovaisen ei pitäisi järkeillä, vaan kävellä vettä pitkin uskoen, että Jumala kantaa, välittämättä ympärillä ujeltavasta tuulesta ja laineista.

 »»»»

Kristinusko  Ihmissuhteet  Raha 
Kommentit

lauantaina 12.06.2010

Onnea äidille!

Äitini täytti eilen 11.6.2010 kunnioitettavat 80 vuotta. Erityisestikin, koska hän on sairastellut erilaisia vaikeita tauteja koko elämänsä, tuberkuloosia myöten. Siihen aikaan äitini joutui olemaan hyvin pitkään sairaalassa, eikä isälläni ollut lasten kanssa mahdollisuuksia käydä häntä katsomassa kovinkaan usein. Kun äitini vihdoin pääsi kotiin, äitini kertoi, että en tuntenut häntä enää äidiksi. Itse en sitä muista, mutta olin ollut mm. kovasti vastaan, että vieras "täti" änkesi isäni viereen.

Tuberkuloosi parani, mutta sitä ennen ja sen jälkeen äitini on saanut taistella lukuisia sairauksia vastaan kuten sydäntauti, verenpainetauti, struuma, sokeritauti, naisten taudit toistuvine tulehduksineen jne. Valtava on se lääkkeiden määrä mitä hän on elämänsä aikana syönyt tai piikillä häneen pistetty. Moneen kertaan hän on maannut sairaalassa, ollut lukuisissa leikkauksissa ja operaatioissa. Moni olisi moisesta masentunut ja luultavasti kuollut ennen  aikojaan. Mutta äitini ei ole ollut masennukseen taipuvainen, eikä toivotellut itselleen kuolemaa ja se varmastikin on auttanut häntä  jaksamaan. Paitsi silloin, kun isäni kuoli, hän lysähti lattialle ja itkien sanoi, että haluaa lähteä myös. Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin kohottautui ja sanoi, "ei sitenkään, haluan elää vielä". Ehkäpä hän muisteli isäni viime hetken evästyksiä hänelle: "Minä lähden nyt, mutta sinun on jäätävä vielä tänne". Isästäni en muista, että hän olisi isommin sairastellut. Ainakaan mitään vakavampaa. Kunnes yllättäen eturauhassyöpä todettiin ja hän menehtyi noin vuoden sisällä siitä, vain 74 vuotiaana. Isäni kuolemasta tulee 10 vuotta. Ei uskoisi. Aika rientää vinhaa vauhtia.  

Vaikka äitini vointi aina on mennyt vähän kerrallaan astetta huonommaksi, hän sanoo: "kunhan saisi näinkin olla, niin hänen on ihan hyvä". Siitäkin huolimatta, että aina koskee. Tuskin kukaan, joka ei itse ole kokenut samaa, voi ymmärtää millaista on elää jatkuvan kivun alaisena. En ymmärrä minäkään, mutta tuntuu vaikealta, kun hän toisinaan voihkaisee ja itkee kivusta. Äitini elämänhalu, välillä lähes toivottomuudenkin keskellä, on auttanut itseänikin jaksamaan silloin, kun olen ollut masentanut, josta en voi kenellekään puhua, koska enhän minä ole masentunut.. Ja puhumisesta mitään hyötyä olisikaan, pikemmin päinvastoin. Vaikeneminen on kultaa.

Äitini sairastelun vuoksi lääkärit ja sairaalassa käynnit ovat varjostaneet minua aina näihin päiviin saakka, kun olen käynyt häntä katsomassa tai aikaisempina vuosina vienyt häntä autolla lääkäristä toiseen. Kumma kyllä, itse olen onnistunut välttelemään lääkäreitä kokolailla hyvin. En ole montakaan päivää yli 30 vuoden aikana ollut sairauden takia pois töistä. Koputettakoon puuta, mutta enpä haluaisi kokea isäni kohtaloakaan. Toivon pääseväni tempaukseen, niin että ei tarvitse kuolla ollenkaan. Uskokoon ken tahtoo, mutta siellä sanotaan "toivo ei saata häpeään". Hyvä olla elämässä aina toivoa.   

80. vuosi tuo äidilleni suuren muutoksen hänen elämäänsä. Jälleen vähemmän iloisen, koska hän ei todennäköisesti pysty enää yksin elämään kotimökissään, jonne kunnan puolesta palvelut eivät ulotu. Siksi hänen pitää, surullista kyllä, muuttaa sieltä pois lähemmäksi palveluita. Joka tapauksessa, koettelemuksistaan huolimatta, toivotan äidilleni lämpimästi onnea koetuksista huolimatta ja edelleen elämänhalua ja paljon elon vuosia lisää.

Yleinen 
Kommentit

lauantaina 05.06.2010

Papin aamesta ja vähän muustakin

Pitänyt niin kiirettä, etten ole ehtinyt blogia päivittää kuukauteen! Eihän ennen ollut näin. Vai oliko? Tulee mieleen Saarnaajan kirjasta sanat "Älä sano: – Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset? Sillä sitä et viisaudesta kysy". Saarnaaja antaa ymmärtää, että entiset ajat ei ole sen paremmat tai huonommat kuin nykyisetkään. Silti vaan tuntuu, että ennen ainakin jäi vapaa-aikaa enemmän, vaikka kaikkia tekniikan tuomia helpotuksia ajan säästämiseksi ei ollut käytettävissä.  Toisaalta tekniikan tuomat helpotukset ovat esim. Evieneet monilta työpaikan ja niille, jotka ovat työelämässä siitä ei ole ollut hyötyä, päin vastoin, tehokkuus on päivän sana. Työntekijästä otetaan kaikki irti. Omassa ammatissanikin fiilis ei johdu pelkästään vanhenemisestani, tahti on selvästi kiristynyt ja työilmapiiri koventunut.

Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa, sanoo aina niin optimistinen Tex Willer. Itse en ole vielä päässyt irti entisestä elämästäni, koska sitä tulee edelleen ajateltua päivittäin.  Ensimmäinen avioliittoni solmittiin perinteisin menoin baptistikirkossa sankan "todistajien pilven" läsnäollessa. Oli tunnelmaa ja ohjelmaa ja hääkakkua yhdessä leikkasimme. Sukulaisia ja juhlavieraita oli paikalla toista sataa. Juhlinta kesti monta tuntia. Tosin pienestä protokollan epäselvyydestä johtuen "karkasimme" kirkosta ennen aikojamme, jättäen juhlavieraat jatkamaan juhlia keskenään ja kummastelemaan mihin juhlakalut oikein katosivat. Toinen avioliittoni solmittiin karuissa puitteissa oikeustalolla ja niin lyhyellä kaavalla kuin mahdollista. Pakolliset kaksi todistajaakin tulivat saman talon puolesta. Toimitus kesti noin 5 minuuttia. Se sopi hyvin molemmille.

"Papin aamenesta" olen nykyään sitä mieltä, että eipä sillä ole suurta merkitystä missä ja millä tavoin liittonsa virallistaa. Jos kellä on varaa ja halua naimisiin mennä. Taloudellisesti kannattavampaa olisi sinnitellä yksin. Outoa, että yhteiskunta taloudellisesti tukee yksinelämistä, sosiaalista syrjäytymistä ja erakoitumista. Minulta otettiin pois muutaman kympin yksinhuoltajalisä siksi etten halunnut elää yksin, vaikka taloudellinen rasitukseni avioliiton myötä kasvoi huomattavasti. Ja vaikka myös asumiskustannukseni kasvoivat paljon,  niin hakemuksissa niistä hyväksytään minun osuudekseni vain puolet, vaikka puolison tulot olisivat nolla!

Ensimmäistä puolisoa etsiessäni pyysin Jumalalta, että hän johdattaisi minulle "sen oikean", jonka kanssa sitten jakaisin elämäni loppuun asti. Luulin sellaisen löytäneenikin. Eräs tärkeimmistä kriteereistäni tytölle oli se, että hän olisi uskovainen kuten itsekin ja jonka kanssa pystyisin rukoilemaan ja tekemään myös "Herran työtä yhdessä". Kunnon uskovaisena en myöskään halunnut "antautua kantamaan vierasta iestä yhdessä jumalattoman kanssa".

Nyt olen sitä mieltä, että eipä taida "ikeellä" olla käytännön merkitystä. Ies kuin ies, kotoinen tai vieras. Fundamentalistisissa piireissä, joihin itsenikin katsoin ennen lukeutuvaksi,  mainitsemaani Raamatun kohtaahan sovelletaan siten, että uskovaisen ei pitäisi mennä naimisiin ei-uskovaisen kanssa, koska hän olisi se "vieras ies". Sanonta viittaa peltotöihin, ettei niistä tulee mitään, jos samaa aatraa pannaan "samaan ikeeseen" vetämään aasi ja härkä, olennaltaan erilaiset eläimet. Ilmeisesti käytännössä kokeiltu. Hengellisessä mielessä "Jumalan peltotöissä" katsotaan seuraavan vastaavalla tavalla hankaluuksia eri tavalla uskovien ihmisten kesten. Mitä ei kylläkään ole vaikea uskoa. Toisen kerran naimisiin meneminen ei ole funtamentalistisissa piireissä edes vaihtoehto. Minä tein vielä senkin synnin, että menin. Vieläpä eriuskoisen kanssa. Mutta elämä jatkuu, kunnes hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon..

Yleinen  Ihmissuhteet 
Kommentit