11-vuotiaal
le amerikkalaistytölle annettiin vain kuukausia elinaikaa – aivokasvain katosikin yhtäkkiä itsestään. Iltalehti 19.12.2018
Ikionnelliset vanhemmat kokivat varsinaisen joulun ihmeen, kun heidän lapsensa aivokasvain olikin kadonnut.
Yhdysvaltain Austinissa asuva 11-vuotias Roxli Doss sai diagnoosin harvinaisesta, leikkauskelvottomasta aivokasvaimesta kesällä…
Vietin isänpäivää töiden merkeissä, kuinkas muutenkaan. Toivottelimme poikani kanssa puhelimitse isänpäivää puolin ja toisin. Eilen sain tyttäreltäni kivan kortin ja kirjan "Isä on paras", jossa on eläinten kuvia ja lauseita isästä. Liikutuin niitä lukiessa, en oikein katsonut olevani ihan kaikkien lauseiden arvoinen. Olen kiitollinen saamastani pienestä huomiosta ja hyvistä väleistä lasteni kanssa.
Kirjoitan tätä hotellilla väsyneenä. Kaikin puolin vaikea päivä. Junani oli 2 tuntia myöhässä ja tauko jää lyhyeksi. Hukkasin piponi ja keli on kolea ja märkä. Unohdin myös kännykkälaturini veturiin.
Tänään olisi ollut 1. avioliittoni 27. kihlapäivä.
Minulla oli tapana sanoa, etten ymmärrä niitä, jotka kirveen kanssa jahtaavat entisiä puolisojaan, eivätkä anna heidän olla rauhassa. Uudet kumppanit eivät yleensä siedä, jos entiset pitävät kovin tiiviisti yhteyttä. Yritän lopettaa blogissani vatkaamisen tästä aiheesta. Ei tilanne siitä miksikään muutu. »»»»
Tulipa taas kerran todettua se valitettava totuus, ettei suomalaisia yrittäjiä kiinnosta pitää kiinni asiakkaistaan. Olen noin parinkymmennen vuoden ajan ollut säännöllisen epäsäännöllinen MikroBitin tilaaja. Sinänsä lehteä kohtaan minulla ei ole moittimista, mutta kritisoin lehteä myyvää firmaa vähintäänkin kyseenalaisista keinoista "palvella" asiakkaita. Olen tilannut lehteä eri tavoilla. Ehkä viimevuosina useimmin puhelinmyyjältä, mikäli ollut hyvä myyjä ja hyvä tarjous. Vuositilauksinakin minulla on kyseistä lehteä arkistoituna kansioihin melkoiset määrät. MikroBitti kuuluu nykyisin Sanoma Magazinesin valikoimiin. Mutta enää en tilaa. Puhelinmyyjät älkööt vaivautuko. En tilaa mitään lehteä, jonka peruuttaminen on tehty hankalaksi ja maksulliseksi.
Miksi elämä tuntu nykyään niin kiireiseltä? Miksi tuntuu, ettei ehdi tehdä mitään? Puhumattakaan, että ehtisi harrastaa. ”Pitäisi tehdä” – listani on pitkä. Sain sentään eilen vihdoin vaihdettua talvirenkaat polkupyörääni, joten voin hyvillä keleillä ajaa talvellakin töihin, eikä vaimoni tarvitse viedä. Ensimmäisen vaimoni tavoin hän on vienyt ja hakenut, kun on ollut tarve, vaikka ei ole helppoa nousta ylös esim. aamuyöstä klo kolme. Tuntuu, että nuorempana oli enemmän aikaa kaikkeen.
Luin mm. erittäin paljon kirjoja. Eräässä vaiheessa innostuin Kalle Päätalon romaaneista. Luin ”Ihmisiä telineillä” ja muutamia muita hänen alkuaikojen tuotannostaan. Koillismaasarjan kokonaan ja Iijokisarjan melkein. Kallen isä piti Kallen kirjoitusharrastusta joutavana ”höpöstelynä”. Oma isäni puolestaan piti minun harrastuksiani ”markun askareina”.
Kallen höpöstelyt tuottivat hänelle myöhemmin mukavan elintason. Minun ”höpöstelyni” eivät ole tuottaneet mitään, mutta on kuitenkin ollut aikaa ja innostusta harrastaa monenlaisia asioita.
Voisin aloittaa vaikka koiran omistamisesta ja sen kanssa touhuilusta. Hankin saksanpaimenkoiran isäni vastuksesta huolimatta. »»»»
Seurakuntia kehotetaan tukemaan pakolaisten uskonnollista identiteettiä ja käymään vuoropuhelua heidän kanssaan, Heikka sanoo kannanotossaan.
IL Lauantai 30.10.2010 klo 14.26
Onko tuo ymmärrettävä niin, että seurakuntien olisi tuettava esim. islamilaisten, hindujen, buddhalaisten jne. maahanmuuttajien omia uskonnollisia identiteettejä? Jos on, niin onpa kirkko etääntynyt hämmästyttävän kauaksi tehtävästään, kirkon "perussanomasta". Hämmästyttävintä se, etteivät kirkon edustajat näytä enää tietävän mikä se on. Jos joku tietää, kuten Päivi Räsänen, niin kirkko on heti kuorossa irtisanoutumassa hänen näkemyksistään!
Kirkosta todella näyttää tulleen se, minä sitä joissakin piireissä on pidetty jo iät ja ajat: "Suuri Babylon", jota myös "porttokirkoksi" kutsutaan. Mikäpä sopisikaan porttokirkon identiteettiin paremmin kuin tukea kaikkien omia uskonnollisia identiteettejä. Tai vihkiä homoja. Sinne vaan tervemenoa homot leikkimään kirkkoleikkejä ja "siunattaviksi". Heterothan vähemmän enää edes tarvitsevat "papin aamenta" yhdessä elääkseen.
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!