Elämä on niin kiireistä, etten ole blogiakaan ehtinyt päivittää.  On ollut paperien perässä juoksemista ja talon kanssa touhuamista. Huomenna pitäisi lähteä ajamaan taas Bangkokiin. Tai vaimohan se ajaa, en ole itse viitsinyt edes yrittää vielä, kun on vasemman puoleinen liikennekin.
Toisekseen suomalainen ajokortti ei virallisesti kelpaa, vaikka kulkuvälineitä turisteille vuokrataankin turhia nipottamatta. Paras kuitenkin pitää mukana kansainvälinen ajokortti.

Toisaalta ei ole suurta tarvettakaan itse ajaa. Suomessakin vaimoni taitaa nykyään enemmän ajaa ja minä istun kyydissä. Minulla on Suomessa käytetty automaatti Volvo. Vaimolla on Thaimaassa käytetty automaatti Mazda. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten vaimo surffailee Mazdalla helposti joka paikkaan 10 miljoonan asukkaan suurkaupungin liikennekaaoksessa, mutta Suomessa Volvolla pikkukylän yksi katu ja pari liikenneympyrää pistää hänen suuntavaistonsa hetkessä sekaisin!

Taloprojektissa tavallinen pulliainen, jolla ei ole ylettömästi lyödä rahaa tiskiin, joutuu hyväksymään aasialaisen kulttuurin mukaisen rakentamistyylin, joka eroaa suomalaisesta suunnilleen kuin yö ja päivä. Hyvää on se, että rakentaminen on joustavaa, eikä ympärillä pyöri tuhannen tarkastajaa ja hyväksyjää papereineen ja silti itse on vastuussa, jos tulee hometalo. Huonoa se, että thaimaalainen ja suomalainen laatukäsite ei ole ihan suoraan verrannollinen. Ja jos haluaa taloon muutoksia, niin niiden "piirustukset" ovat lähinnä rakentajan päässä tai parhaimmillaan luonnoksia paperilappusella, jolloin väärinymmäryksiä syntyy helposti. Se on harmillista, mutta positiivista se, että thaimaalaiset ovat valmiita korjaamaan puutteet ilman lisäkuluja. Kuitenkin, ilman vaimoaani olisin ollut kieltä taitamattomana vaikeuksissa projektin suhteen, varsinkin pääsemättä itse paikalle.
 »»»»