Suomessa julkinen uskonnon harjoittaminen koetaan häpeällisenä ja nolona. Sitä pidetään yksityisasiana, josta mieluummin vaietaan. Jopa monille ns. tunnustaville uskovaisille asiasta kertominen on kova paikka. Suomalaiset häpeävät uskoaan.

Toisin on muualla maailmassa kuten Aasiassa. Thaimaassa  henkien taloja ja Buddhan patsaita näkee joka talon nurkalla ja katujen kulmilla, eikä niitä ujostella rukoilla ja palvoa.

Ihmiset rukoilevat kämmenet vastakkain Buddhan tai valaistuneen munkin patsaan tai kuvan edessä. Myös vaimoni äiti nousee joka aamu aikaisin viemään henkien talon eteen ruokauhrin.

Henkien talo

Tänään jostain syystä hän laittoi sapuskat myös olohuoneessa olevalle pöydälle, Buddhan pikku patsaan ja sen yhteydessä olevan alttariviritelmän alle. Koska pidin samalla pöydällä aiemmin kahvinkeitintäni, ajattelin lieneekö safka tarkoitettu minulle.

Onneksi en alkanut syömään. Ehkä hän laittoi uhriruoan lähtömme vuoksi, ajatellen sen tuovan siunausta matkallemme. Jos niin oli, niin se oli kauniisti ajateltu, vaikkakin esim. vesileipien heittely tuottaisi varmaan yhtäläisen siunauksen.

Tietenkin minun on kunnioitettava paikallisia tapoja, vaikka en itse niihin usko, enkä edes voi uskoa, koska tunnen Hänet – ainakin vähän – johon uskon ja tiedän tien taivaaseen. Vaimoni alkaa tottua tilannesarkasmiini, eikä pahastu, koska ei ole syvästi uskonnollinen, vaikka joskus rukoileekin patsaita ja sytyttää niille suitsukkeita.

Ei tarkoitukseni ole loukata, korkeintaan yrittää avata silmiä. Tietenkään en äidille tai kenellekään muulle voi samalla tavalla sanoa. Kielimuurikin on edessä. Keittäessäni aamukahvia kysyin vaimoltani häiriintyykö henkien ateriointi pahasti, jos laitan keittimen saman pöydän ääreen, koska pistorasia oli siinä.

Kysyin myös, että sopiiko parin kuvan ottaminen safkasta samalla todeten, että ei niillä taida olla nälkä.. Atria nimittäin näytti täysin koskemattomalta…
Maalaisjärjelläkin ajatellen, onko mieltä syöttää henkiä ruoalla ja juomalla, joka ei niille kuunaan kelpaa? Tapansa kullakin.

Kutsun henkien taloa ”pieneksi taloksi”, little house, ja vaimoni hiljan kysyi mitä ajattelet, jos hankkisimme sellaisen talomme eteen. Vastasin, että onhan meillä vapaita huoneita isossakin talossa, ei niiden tarvitse ahtautua pieneen mökkiin.. Sitä paitsi on liian myöhäistä. Buddhalaisuuden mukaan henkien talo pitäisi rakentaa ensimmäiseksi, ennen asuintalon rakentamista.

Uskonko henkiin?

Uskonko itse henkiin? Kyllä, mutta en samalla tavoin kuin buddhalaiset. Uskon henkiolentoihin, hyviin taivaan enkeleihin, ja pahoihin, jotka tekivät ihmisen tavoin syntiä ja se muutti heidät demoneiksi.

Ihmisillä on mahdollista armosta, uskon kautta Jeesukseen, palata kadotettuun paratiisiin, mutta langenneilla enkeleillä ei ole toivoa. Epäilemättä usko henkien talojen ”asukkeihin” on riivaajien uskoa. Hyvät enkelit eivät edes ota vastaan itseensä kohdistuvaa palvontaa, he korottavat Jeesusta ja palvovat itsekin Häntä.

Aikoinaan olin enemmän tai vähemmän uskonnollisuuden kahleissa. Vanhempi veljeni osaltaan auttoi avaamaan silmäni. Kun hän hankki pihaansa puutarhatonttuja, minä varoitin häntä, että niihin sitoutuu pimeitä voimia. Veljeni vastasi: Kuule veli, se on ihan mitä itse kukin uskoo niihin sitoutuvan. Joku voi nähdä niissä pimeitä voimia ja demoneita, mutta minulle ne on pelkkiä puutarhan koristeita. Näin se on.

Ihmiselle, joka uskoo Buddhaan, pieni kullanvärinen patsas edustaa jotain suurta ja ihmeellistä palvonnan kohdetta. Ihmiselle, joka ei usko se on vain eksoottinen matkamuisto tai erinomainen paperinpaino.

Todellisuudessa pikku taloissa ei asu kuin korkeintaan hyttysiä. Ihmiselle, joka uskoo henkiin, niissä asuu henkiä. Mutta menepä sanomaan sille, joka vuosikymmenet nousee aamulla viemään ”hengille” ruokaa, joita ne eivät koskaan syö: ”kuinka turhaa ja ajan haaskausta vaivannäkösi on”. Ei sitä voi sanoa.

Kateelliset veljet heittivät Joosefin kaivoon. Veljet katuivat ja siitä seurasi Jumalan suunnitelma B. Kuningas Daavid hässi hänelle uskollisen sotapäällikkönsä vaimoa ja murhautti sotapäällikön. Kauhea rikos, mutta kuningas katui ja siitäkin seurasi Jumalan suunnitelma B.

Kerran kun olimme liikenteessä ja vaimoni 7 vuotias poika oli mukana. Hän kysyi jotain äidiltään thaiksi. Vaimoni käänsi sen minulle. ”Miksi menit farangin kanssa naimisiin?”. ”Niin, miksi? Minäkin osoitin kiinnostusta. Pitkään mietittyään vaimoni vastasi: ”Koska se oli Jumalan tahto”. Odottamaton vastaus!

Kysyin ”uskotko Sinä Jumalaan? Siis yhteen Jumalaan, joka on luonut taivaan ja maan, kaiken?”, yritin selventää. Vaimoni vastasi ”uskon”. Hmm.. olehan nyt Jouko Neulanen hiljaa siinä muhammetteinesi..(Neulanen saarnasi eräässä puheessaan kuinka uskoa on monenlaista. Jotkut sanovat ”kyllä minä uskon Jumalaan…ja minä uskon Muhamediin!” jne.

Joka tapauksessa ei se Jumalan alkuperäinen tahto ollut, siitä olen satavarma. Jumalan suunnitelma B?