Melkein 3kk siitä, kun viimeksi olen blogannut. Isäni oli oikeassa, eläkeläisellä ei käy aika pitkäksi. Ei tahdo olla aikaa edes kunnon mietiskelyyn kuten ennen vanhaan. Hyvä niin. Eipähän ehdi turhia murehtia kaiken touhuamisen keskellä. Silti – tuskinpa murheilta pystyy kukaan tyystin välttymään. Jos pystyisi, eläisimme Paratiisissa.

Valitettavasti asia on pikemminkin päin vastoin. Tellus, jossa elämme on itseasiassa rangaistussiirtola, jossa odotamme kuolemantuomiota. Joidenkin tuomio tulee aiemmin, joidenkin myöhemmin. Sitä odotellessamme pellot kasvavat ohdakkeita ja orjantappuroita. Koi syö, ruoste raiskaa ja varkaat murtautuvat sisään. Kukkanen kuihtuu ja lehdet lakastuvat. Viha ja väkivalta rehottavat kuin rikkaruohot kasvimaalla. Ihmiset vanhenevat kuin vaate ja muuttuvat tomuksi.

Alkuihmiset, joiden geenejä kaikki kannamme elivät alunperin Paratiisissa, mutta rangaistuksena syntiinlankeemuksesta alkuihmiset karkotettiin Maahan, joka yksintein turmeltui ja tuli täyteen väkivaltaa.

Ettei siinä jo olisi tarpeeksi, niin samaan läävään avaruudesta heitettiin langenneet humanoiditkin, mukaan lukien heidän johtajansa, jolla – nykyään ehkä ei niin rakkaalla lapsella – on monta nimeä:  Vihtahousu, Vanha Kehno, Käärme jne.  »»»»