Aika vilahtanut taas nopeasti ja enää vain pari päivää lomaa jäljellä. Tressi paluusta arkeen alkaa painaa päälle. Toisaalta loman viettokin tuntunut välillä niin hektiseltä, että ei ole ehtinyt paljon rentoutua. Noin puolet ajasta on kulunut vaimoni perheenjäsenten seurassa ja toinen puoli suunnilleen talon etsinnässä.

Hinnat ovat nousseet paikoin yllättävän paljon viime käynnistäni ja on ennustettavissa, että ne nousevat lisää lähivuosien aikana. Tietysti bahtin kurssi tällä hetkellä suhteessa euroon tekee kaikesta automaattisesti kalliimpaa valuuttaa vaihtavalle.

Vähiten hävinnee, kun ottaa käteistä mukaan ja vaihtaa paikan päällä. Kursseissa eri pankkien välillä on jonkin verran eroa. Rahanvaihtokojuista saa yleensä parhaimman kurssin kuin pankeista.

Muutamana päivänä kuitenkin ehdimme viettää rantaelämääkin, Huahinissa, Cha- Amissa ja Pattaylla. Kohtuuhintaisen ja tasoisen hotellin etsintä vain ollut kinkkistä, koska budjettini on rajallinen. Guesthousienkin hintataso on edelliskertoihini verrattuna noussut.

Rannalla on mukava loikoa ja kuunnella meren aaltoja. Jos vain saisi rauhassa loikoa ja kuunnella. Huahinin ja Cha-Amin rannat ovat rauhallisempia, mutta Pattayalla sitä lienee turha toivoa.

Rauhaa haluavan on mentävä kauemmaksi liike- ja turistikeskuksista. Muussa tapauksessa kaikenkarvaiset kerjäläiset, kaupustelijat ja torvensoittajat pyörivät ympärillä taukoamatta.

Pakko ei tietenkään ole ostaa. Tai antaa. Jos ei kiinnitä huomiota, niin yleensä he eivät tuputa vaan jatkavat matkaansa. Silti se on häiritsevää, vaikka kuinka yrittäisi ymmärtää, että elantoaan he vain yrittävät tienata.

Samoja kaloja pyytämässä on liian monta onkijaa. Ikävimpiä tapauksia ovat lapset, jotka tuskin vapaaehtoisesti tulevat rannalle kerjäämään, vaan vanhempien vaatimuksesta.

Kerran surkeailmeinen yksikätinen lapsi seisoi vieressäni monta minuuttia ja osoitti minua kätensä tyngällä, muki toisessa kädessä. Toisinaan lapsilla on pienet ahtaat häkit kourissaan, joissa on pikkulintuja ja he kerjäävät rahaa sanomalla ”päästä lintu vapaaksi”. Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki.

Pattayalla loikoilin rantatuolissa ja kuulin radion möykkäävän jossain etäällä. Ääni voimistui ja ajattelin mielessäni ei puutu kuin että tuo tulee viereen. Eipä aikaakaan, kun niin tapahtui!

Kerjäläinen tuli jytäämään suoraan taakseni, niin että korvani olivat haljeta! Vaimoni antoi miehelle 20 bahtia, jolloin kerjääjä lähti koettamaan onneaan josko seuraavan iloisen antajan kuuloelimet olisivat yhtä heikkoa tekoa.

Mutta kun nämä pikku epäkohdat unohtaa, niin rannalla on ihan kiva loikoilla aurinkovarjon alla ja katsella maailman menoa  kylmää Pepsi Maxia naukkaillen. Muuten light limsojen suhteen yleensä tarjotaan eioota. Kaloritonta Pepsi Maxia saa hieman paremmin.

Meressä uimisesta en suuremmin pidä. Vaikka Pattayta pidetään paheen pesänä, niin Jomtien rannalla ei prostituoituja näkynyt, eikä pahemmin turistejakaan. Vedessä pulikoivat olivat suurimmaksi osaksi paikallisia. Ja he uivat vaatteet päällä. Myös thaimiehillä on yleensä shortsit ja teepaita päällä uidessaan.

En uinut meressä, mutta hotellin uima-altaassa uiskentelin. Ostin uimashortsit ja kun ensimmäisen kerran käytin niitä, huomasin uuden puhelimeni jääneen taskuun. Avasin ja yritin kuivatella, mutta se oli ihan mykkä. Harmittelin suuresti.

Veimme sen erääseen liikkeeseen, jonka korjaaja ilokseni sai kuin saikin siihen eloa. Korjaaja rassasi puhelinta koko päivän ja sanoi, että jos ei saa kuntoon, niin ei tarvitse maksaa mitään. Hän antoi alennusta oma-aloitteisesti, koska kaikki ominaisuudet ei enää toimineet, mutta ainakin sillä voi soittaa.