Perhekeskeisyydestä olen aiemmin jotain lyhyesti maininnutkin. Olen kuullut sanottavan, että jos menee naimisiin thaimaalaisen naisen kanssa, niin nai suvun samalla. Ehkä ei sentään, mutta perhe on kuitenkin täällä huomattavasti kiinteämpi kuin Suomessa, jossa vanhukset elävät yksin palvelutaloissa ja aikuiset lapset yleensä haluavat itsenäistyä ja elää omissa oloissaan.

Vaimoni suku on kuitenkin pieni. Itseasiassa en ole tavannut kaukaisempia sukulaisia kuin vaimoni pojan, äidin, siskon ja siskontyttären. Ja muutamia ystäviä. Jos mikään on varmaa, niin yksi ainakin. Yksinäisyyttä minun tuskin tarvinnee enää kuunaan valittaa.

Miehen tuoksu

Eräs mielenkiintoinen kulttuuriero ilmenee suhtautumisessa miehen tuoksuun. Suomalaiset eivät yleensä pidä, jos mies tuoksuu, ainakaan kovin voimakkaasti, keinotekoisille hajusteille. Täällä sen sijaan ei ole epätavallista, jos mies tuoksuu vaikka hajuvedelle, ilman, että tarvitsee olla mikään leidiboy tai homo.

Vaimoni on muutamia kertoja pirskauttanut omaa hajuvettään kaulaani ja voimakas kukkaistuoksu on kaikkea muuta kuin miehekäs, mutta hän pitää siitä, eikä siihen täällä kukaan kiinnitä huomiota, niin että nolostuttaisi  Ehkä en Suomessa kuitenkaan halua haista kukkasilta.

Liikennekulttuuri

Liikennekulttuurista voi mainita sen, että, kun Suomen isoveli valvoo liikennettä tiukasti, niin täällä vallitsee suurin piirtein viidakon lait.

Hyvää se, että annetaan ihmisten ajatella omilla aivoillaan, ei ole kameroita ja poliiseja joka mutkassa kyttäämässä. Eikä kaupungissa nysvätä neljää kymppiä, joita etananopeuksia oikeasti Suomessakaan harvat noudattaa.

Bangkokissa nopeusrajoitus on 80. Huono puoli se, että kaikilla ei aivoja ole. Varsinkin monet skootteristit ja moottoripyöräilijät ajavat suorastaan päättömästi ja sen vuoksi joka päivä joku heistä kuolee liikenteessä.

En ole vielä uskaltanut yrittää autolla ajamista. Automaattivaihteistoon olen tottunut, mutta ratti on väärällä puolella. Ja se kaaos. Onneksi minulla on henkilökohtainen kuski, niin ei tarvitse itse ajaa. Ehkä jonakin päivänä harrastusmielessä yritän kuitenkin, toivottavasti yritys ei jää viimeiseksi.. Vitsi, vitsi.

Kaksoishinnoittelu

Ei korppi korpin silmää noki, sanotaan. Viljelen usein sanalaskuja kirjoittaessani,  sitä mukaa kun niitä mieleen tupsahtaa.  Kyllä Suomessa valitettavasti usein tuntuu, että nokkii, omien kansalaisten rokottaessa suolaisilla hinnoilla toisiaan.

Jos suomalainen perustaa kustannuksiltaan halvempaan maahan yrityksen, niin omat ei siitä juurikaan hyödy. Täällä sen sijaan vedetään häpeilemättä kotiinpäin. Moniin julkisiin paikkoihin omat pääsee ilmaiseksi, mutta ulkomaalaisilta peritään maksu.

Kaupoissa on kaikille samat hinnat, mutta marketeissa, joissa ei ole kiinteitä hintoja, hinta usein nousee heti, kun myyjä näkee ulkomaalaisen naaman. Puhutaan thaihinnasta ja farangihinnasta. Kaksoishinnoittelu harmittaa. Onneksi kaikki ei sentään sitä harrasta ja tinkiähän aina voi, jos hinta ei miellytä.

Palvelu supermarketeissa

Suomessa joutuu maksamaan muovipussista. Siitäkin huolimatta, vaikka itse itseään palvelee ja ostamaansa pussiin kassatiskiltä ostoksensa lataa, usein pidentäen kassajonoa, jos ei ehdi muiden tieltä pois.

Täällä kassamyyjä latoo ostokset suoraan ilmaisiin ja lujaa tekoa oleviin pusseihin, sitä mukaa, kun on ensin tavaran hintakoodin vilauttanut lukijaan. Pussit on laitettu kassan viereen kätevään telineeseen pussin suu auki. Kun pussi on täynnä, kassamyyjä nostaa sen asiakkaalle ja alkaa täyttää uutta. Kätevää ja paljon nopeampaa kuin suomalainen maksullinen itsepalvelu!

Kunnioittakaa Kuningasta

Kehottaa Raamattu. Kun Suomessa sanavapauden nimissä heitetään läppää hallitsijoista, niin täällä kuninkaan kunnioitus otetaan vakavasti, vaikka ei ehkä Raamattua isommin luetakaan.

Lapsille asia opetetaan jo varhain koulussa. Kuninkaan kauniisti koristeltuja kuvia, patsaita ja monumentteja näkee siellä täällä katujen varsilla. Näyttää myös siltä, että kaikissa kodeissa ja liikeyrityksissä kuninkaan kuva on kunniapaikalla.

Muutaman kerran ole käynyt täällä elokuvissa. Ennen jokaisen elokuvan alkua alkaa soida kansallislaulu, jolloin ihmiset nousee seisomaan. Kuningasta ja hänen maalle tekemiään hyviä tekoja näytetään valkokankaalla ja salin valtaa harras tunnelma.

Laulun loputtua monet tekevät kunnioittavan ”wai”  -tervehdyseleen nostaen kädet lyhteenvietyinä kasvojen eteen ja taivuttavat päänsä sormenpäitä vasten.

Lisäys 22.4.2018. Toisaalta majesteettilaki voi viedä epäkunnioittavasti Kuninkaaseen suhtautuvan vuosikausiksi vankilaan. Joten.. ehkä sittenkin suomalainen demokratia ja sananvapaus on parempi.