Syöpäseikkailuni aikana minulta on poistettu viisi hammasta. Yhteen kohtaan hampaiden väliin on jäänyt parin hampaan levyinen ienrako. Muutamia viikkoja sitten, en muista tarkasti, mainittuun rakoon ilmestyi pehmeä ”kupla” tai pallukka ikään kuin kuuman polttama vesikello.
En siitä kertonut kenellekään, koska se oli pieni, ei haitannut ja odotin, että se menisi ohi itsestään. Kieli siihen tuppasi hakeutumaan, mutta välillä en edes tajunnut sen olemassaoloa, enkä seurannut aktiivisesti peilistäkään sen mahdollista kehitystä.
Se ei ollut kipeä. Ei estänyt hampaiden harjausta, eikä syöntiä, paitsi, jos jokin kova leivänmuru tms. lipsahti purtaessa painumaan voimalla pallukan päälle. Mutta ilman pallukkaakin esim. pähkinän puraiseminen pelkillä ikenillä tuntuu imakalle.
Tällä viikolla pallukka alkoi olla vaivaksi ja haittasi syömistä, sekä hampaiden pesua. Kieleen tuntuu isolta pehmeältä löllöltä. Peilistä katsottuna häijyn näköinen. Se oli paisunut kuin pullataikina noin puolukan kokoiseksi.
Pallukan yläosa näytti valkoiselta. Arvelin, että siellä on mätää ja yritin tirskauttaa sen kuin finnin painamalla kielellä, mutta eipä se puhjennut. Ei se taida parantua itsestään. Pakko ruveta soittelemaan.
Soitin suoraan leukapolille
En ollut kovin motivoitunut soittamaan välikäsille, koska viimeksi sairaala ei antanut minulle lähetettä leukapolille ei sitten ei millään! En käsitä, miksi.
Lähetteen ”saaminen” maksoi minulle aikaa ja vaivaa ja rahaa noin150 €, koska juoksin ensin kunnan hammaslääkärille ja sen jälkeen yksityiselle, jonka mielestä hoitojeni ja lääkkeitteni vuoksi hampaan poistaminen kuului sairaalalle, ja kirjoitti sinne lähetteen.
Päätin siis tänä aamuna soittaa suoraan leukapolille.
Toisekseen edellinen leukapolin hammaslääkäri oli luvannut minulle, että pääsen hoitoon ilman lähetettä, jos vaikka haluan, että hän tekee keskeneräiseksi jääneen juurihoidon loppuun.
Vetosin em. lääkärin lupaukseen. Mainittu lääkäri ei kuitenkaan ollut (tietenkään) enää töissä sairaalassa. Leukapolin toimistohenkilölle 10 pistettä, koska ei mitenkään alkanut hankaloittaa asiaa, vaan lupasi selvittää sen ja soittaa minulle huomenna heti aamusta, jolloin myös varmaan pääsen sinne hoitoon.
Mutta, kuinka ollakaan, iloinen yllätys! Toimistohenkilö soittikin takaisin hetkisen kuluttua ja sanoi, pääsetkö tulemaan klo 12, aika voidaan varata, koska aiempi lähetteeni oli edelleen avoin.
Toki pääsin tulemaan. En tiedä oliko muualle muuttanut edellinen hammaslääkäri järjestänyt aiemman lähetteen edelleen validiksi, mutta olin tosi iloinen, että homma rullasi niin hienosti, eikä tarvinnut odotella edes huomiseen.
Asiallista keskustelua
Leukapolin uusi hammaslääkäri moneen kertaa korosti, ettei normaalisti suoraan voi tulla, vaan pitää hankkia lähete. Hänen mukaansa se järjestyy nopeasti oman syöpälääkärin kautta.
Hieman olin eri mieltä, viimeksi ei ollut nopeaa. En saanut lähetettä lainkaan sairaalasta! Yksityinen lääkäri teki sen. Sanoin myös, etten tiedä kuka minun syöpälääkärini on, niitä on varmaan parikymmentä, jotka vaihtuvat.
Harmi, kun unohtui sanoa, etten voi kommunikoida lääkärien kanssa suoraan, vaan siinä on ties kuinka monta hoitajaa välikätenä. Epäilyttää, että viimeksi pyyntöni päästä leukapolille saattoi pysähtyä jo välikäsiin!
Tällä kertaa homma kuitenkin toimi kympin arvoisesti! Siitä kiitos leukapolin henkilökunnalle!
Märkäpallukan hoito
Parikin hammaslääkäriä tutki pallukkaa. Heille oli selvää, että se on märkäpallukka, mutta mistä johtui, oli epävarmaa. Pallukan vieressä olevista hampaista otettiin röntgenkuva, jonka hammaslääkäri näytti minullekin. Pallukan ympäristö näytti omissa silmissänikin puhtaalta.
Pallukkaa ei voitu puhkaista ennen antibioottikuuria, jonka reseptin hammaslääkäri kirjoitti. Jos se kotona puhkeaa itsestään, sille ei voi mitään, mutta, jos ei, niin en saisi yrittää itse sitä puhkaista, ettei aiheutuisi mahdollisesti mitään pahempia komplikaatioita.
Hammaslääkäri konsultoi myös syöpälääkäriä. Sytostaattihoitoa lykätään viikolla. Onneksi ei kauemmin. Haluan syöpäsolujen kuolevan.
Viikon päästä uudelleen leukapolille. Siihen asti nappailen V-Peniä.
Päivitys klo 23.30
Jäi oleellinen kappale pois tästä jutusta. Lisään sen jälkikäteen. Sairaalasta lähdön jälkeen menimme vaimoni kanssa apteekkiin ostamaan V-Peniä, jolle hammaslääkäri oli kirjoittanut sähköisen reseptin. Antibiootit saatuani otin saman tien ensimmäisen tabletin.
Sen jälkeen kävimme kaupoissa. Alkoi hiukomaan ja päätimme mennä Buffaan syömään. Siellä oli paljon asiakkaita ja tilauskassalle joutui jonottamaan. Jonossa tunsin jotain märkää valuvan suuhuni, olo pakko niellä mönjä, en voinut sylkeäkään sitä mihinkään. Pallukka oli ”poksahtanut” puhki itsestään. Kielellä tunnustellen se tuntui nyt selvästi matalammalta. Todennäköisesti verta ei kuitenkaan ollut seassa, ei ainakaan maistunut vereltä.
Myöhemmin kotona katsoin peilistä ja kyllä, valkoinen yläosa oli kadonnut ja pallukka puolta matalampi kuin leukapolille mentäessä. Alkoi yököttää, kun ajattelin, että nielin mädän. Toivottavasti ien paranee niin, ettei sille viikon päästä tarvitsekaan tehdä mitään.
KOMMENTIT
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Pena in memorian
Cogito, ergo sum - Rollemaa: Unelmia virtuaalisessa tosielämässä
Anonyymi: Tyttöystävälleni myönnettiin viisumi!