Aloitan vastauksen kysymällä itseltäni vastakysymyksen: mikä on blogi?

Blogin määrittely ei ole kovin yksioikoista kuten Wikipedian selityksistä ilmenee. Erään määritelmän mukaan blogi on ”julkinen nettipäiväkirja”. Päiväkirjasta minulle tulee mieleen lasten ja teinityttöjen, tai Iines Ankan, ”rakas päiväkirja”, jonka kukkakoristeiset kannet on pienellä lukolla varustettu ja jota ei suurin surminkaan ole tarkoitettu kaiken kansan luettavaksi.

Tai sitten Anne Frankin päiväkirja, joka löydettiin hänen kuolemansa jälkeen, kuten päiväkirjoille, kirjeille jne. yleensä käy vähemmän dramaattisina aikoinakin.

Nykyisin päiväkirjaa halutaan pitää esillä niin, että ystävien ja tuttujen lisäksi sen voi ja saa lukea kuka tahansa. On jopa toivottavaa, että päiväkirjasivuilla kävisi mahdollisimman paljon lukijoita.

Muutamia kertoja elämäni varrella olen yrittänyt kirjoittaa kynällä henkilökohtaista päiväkirjaa, tosin ilman lukkoa ja kukkakantta, mutta jokusta lausetta lukuun ottamatta kirjoitteluni on aina loppunut lyhyeen. ”Aika näyttää”, sanoi kuulema Aino Kassinenkin, onnistuuko blogin pitämiseni yhtään paremmin.

Blogi voi olla tietysti muutakin kuin kirjaimellisesti päiväkirja. Nettiblogit ovat hyvin suosittuja, useilla julkkiksilla ja jopa kansanedustajilla on bloginsa, joissa he tuovat julki ajatuksiaan toivoen, että surffailijat eksyisivät heidän sivuilleen ja niitä lukisivat.

Blogi on vähemmän interaktiivista

Bloginpito on minulle uusi kokemus, mutta erilaisia foorumeja olen harrastanut suunnilleen tauotta kauemmin kuin nykyisenlainen netti on ollut olemassa – tämän vuoden alkuun asti, jolloin lopetin. Viime vuodet pyöritin omaa foorumia ja vaikka se oli paras kaikista, sanoi kissa, joka häntäänsä nosti, ja siitä oli haikea luopua, niin koin kuitenkin, että foorumien virtuaalielämä saa nyt riittää ja tilalle haluan jotain muuta.

Foorumikirjoittelujeni aikana tein mielenkiintoisia havaintoja kuten sen, että olipa foorumit jäsenmääriltään kuinka suuria tahansa, niin vain pieni ydinjoukko, suurillakin foorumeilla, vain n. 10 aktiivia tuottaa leijonanosan kaikesta sisällöstä. Näin ollen, koska 99% netin käyttäjistä haluaa vain lukea, tuottamatta itse sisältöä, niin sitä blogi tarjoaa. 

Blogi on vähemmän interaktiivinen kuin keskustelupalstat, joten negatiivisia puoliakin lienee vähemmän. Niistä eittämättä ikävimpiä ovat milloin mistäkin lauseesta yhtäkkiä hulluna suuttuminen, niin että sisällöntuottaja ei välttämättä edes tajua mikä sen aiheutti

Piiloviha tulee esiin vastauksissa?

Toisinaan suomalaisia keskustelupalstoja lukiessani olen tuuminut, että onkohan meillä suomalaisilla jotain synkkää piilovihaa sisimmässä, kun erittäin yleisesti jo yksi lause tuntemattomalta nimimerkiltä aiheuttaa mitä masentavimpia vastauksia, joissa toista nimitellään lievimmilläänkin tyyliin ”sinä ja kaltaisesi tyhmät idiootit” jne.

Tapaus Kuronen oli oma lukunsa, hän joutui niin kauhean nettilynkkauksen kohteeksi, että tuntuu aivan käsittämättömälle. Itse kuuluin niihin harvoihin, joiden myötätunto oli Kurosen puolella.