Sähköt olivat poikki laajalta alueelta kaksi ja puolituntia. Ensi kertaa näin pitkään minun aikanani. Ja tietenkin iltamyöhällä, jolloin on säkkipimeää ilman valoja. Onneksi löytyi kynttilöitä kaapista.

Kun ei ole sähköä. tuntuu, että ei osaa tehdä muuta kuin istua ja pyöritellä peukaloita. Miten ennen vanhaan pärjättiin? Minulla on sen verran ikää, että sähköttömästä ajastakin on kokemusta. Syntymäkotiini saimme sähköt vasta kun olin jotain 10 vuotias. Ennen sitä tuvan katossa roikkui valopetrolilla toimiva voimavalolyhty, Petromax, joka tuotti erittäin kirkasta valoa.

Petromax piti pientä pohinaa, kun polttoainetta sumuttui paineella kaasumaisesti ns. ”sukkaan”, jossa se paloi. Kankaasta tehtyjä uusia ”verkkosukkia” piti olla koko ajan varastossa, koska palaessaan tuhkamaiseksi kuoreksi muuntunut sukka rikkoontui herkästi, jos sitä vahingossa sohaisi tai täräytti lamppua. Opin poikasena vaihtamaan itse sukan.

Saunassa ja makuuhuoneessa käytimme pieniä öljylamppuja. Ulkohuussissa kynttilää. Radio toimi suurikokoisen ulkoisen pariston avulla. Myöhemmin isäni hankki Helvar -transistoriradion, samanlaisen kuin oheisessa kuvassa.

Lamppuöljyä ostettiin suurissa lasipulloissa, jotka olivat muistikuvani mukaan ainakin 30 litran vetoisia. Pulloa pidettiin oljilla pehmustetussa metallikehikossa. Sähköjen tultua isäni jätti tyhjän pullon kehikkoineen makaamaan ulos puunjuurelle. Siellä se rikkoutui talvipakkasissa. Aikuisena harmittelin, etten itsekkään ymmärtänyt suojella pulloa. Se olisi ollut kiva koriste vaikka pullo -terraariona.

Lapsena sähköttömyydestä ei ollut mitään haittaa, ei sitä osannut edes kaivata. Jää-viileäkaappina toimi kellari ja kellarinrappu. Maito pysyi kylmänä alumiinihinkissä lähdekaivossa, jonne se laskettiin narun varassa. Nyt on toisin. Vaikka sähkön hinta alkaa olla kultaakin kalliimpaa, ei ilmankaan voi enää olla.

Sähkön säästäminen ei pienennä sähkölaskua. Päin vastoin, mitä enemmän kuluttaja säästää sähköä, sitä suurempi lovi syntyy tilipussiin. Sähkön säästäminen on kirous sekä kuluttajalle, että sähköyhtiöille, jotka korottavat hintoja säästyneen sähkön tahtiin.

Kuluttaja on varsinkin monopoliasemassa olevien sähkönsiirtoyhtiöiden armoilla. Siirtoyhtiöt kuuluvat ”muka markkinatalouteen”, jossa palvelun tuottajaa ei voi kilpailuttaa. Tätä nykyä siirto maksaa enemmän kuin energia. Varsinkin kulutuksesta riippumattomat perusmaksut ovat sähkönsiirrossa moninkertaiset verrattuna energian perusmaksuihin, jotka voivat olla jopa nolla.

UPS -laite

Pitkän sähkökatkoksen aikana oli hyvä tilaisuus testata ostamaani halpis UPS – laitetta (Uninterruptible Power Supply). Yksinkertaistettuna: UPSissa on akku ja konvertteri, joka muuttaa tasavirran vaihtovirraksi. Laitteen tarkoitus on stabiloida verkkojännitettä normaalitilanteessa ja sähkökatkoksen aikana jatkaa keskeytymättä virran syöttöä akusta. UPS pitää esim. palvelimen päällä tietyn ajan sähkökatkoksen aikana, riippuen UPSin kapasiteetista, ja antaa aikaa sammuttaa tietokone hallitusti. UPSeissa voi olla myös optio automaattisammutukselle.

Halpikseni osoittautui yllättävän tehokkaaksi ja piti serverini käynnissä peräti 35 minuuttia ennen kuin alkoi hälyttää virran vähyydestä. Kun sammutin serverin, niin hälytysääni palautui normaaliksi piiputukseksi. UPSiini on kytketty myös ADSL-modeemi sekä reititin, joita UPS piti vielä päällä serverin sammutuksen jälkeenkin puolitoista tuntia. Joten UPSin avulla internetiä pystyy käyttää läppärillä pitkään, ennen kuin kaikki pimenee.

UPS on hyödyllinen varsinkin hetkellisissä sähkökatkoksissa, joita täällä on esiintynyt suhteellisen usein. Toisaalta äkillinen tietokoneen sammuminen on pistänyt koneeni sekaisin vain kerran elämässäni. Silloin kyseessä oli EXT3 tiedostojärjestelmä, joka on yleisin oletussysteemi LINUX – jakeluissa.

Olen jo vuosia sitten siirtynyt XFS:ään. Koneeni on sammunut hallitsemattomasti useita kertoja, milloin mistäkin syystä, eikä XFS ole koskaan seonnut. Kokemuksieni mukaan XFS on erittäin stabiili tiedostojärjestelmä. Ainoa hieman negatiivinen puoli siinä on se, ettei XFS:lle formatoitua osiota voi pienentää yhtä helposti kuin muilla järjestelmillä. Toisaalta harvemmin tulee tarvetta osioiden rukkaamiseen, varsinkaan niin, että tilaa pitäisi vähentää.