Bangkokiin lähtevän koneen portille mentäessä passintarkastaja sanoi, että olisimme voineet mennä Euroopan unionin linjaa pitkin, koska olimme naimisissa. Enpä tullut katsoneeksi mikä linja se oli, kunhan jollekin linjalle menimme, mutta nopeasti siitäkin pääsi, ei ollut tungosta. Lentokoneessakin oli tyhjiä paikkoja.

Lento meni muuten hyvin, mutta  ilmassa oli turbulenssia monta tuntia ja matkustaminen tuntui kuin olisi matkustanut pitkin kynnöspeltoa kulkevassa linja-autossa.

Saimme paikat ihan koneen perältä, mutta nukkumisesta ei tullut mitään ahtaassa tilassa. Katsoin pari elokuvaa ja yritin täyttelin sudokua. Suvarnabumin kentällä vaihdoimme hieman batheja ja otimme mittaritaksin Sudom Udiiin,  jossa Pomin sisko oli vastassa.

Taksimatka kentältä oli tuplasti pitempi kuin Tikkurilasta Vantaan kentälle ja hinta 5 euroa. Tikkurilan taksi maksoi reilu 16 euroa. Bangkokin mittaritaksin lähtöhinta oli vajaan euron, kun taas Tikkurilan taksin 5.30 euroa.

Sää oli puolipilvinen ja mukava tuulenvire. Hikoilemaan  pisti, mutta ei läkähdyttävän kuumaa, ehkä 25-28 asteen välillä. Matkalla Pomin äidin kotiin, poikkesimme torilla ostamassa ruokatarvikkeita, isoja mustekaloja ja katkarapuja, jonkin sortin kaloja ja joitain pitkulaisia äyriäisiä. Näytin olleen ainoa farangi kyseisellä torilla ja herätin hieman huomiota puolimetriä muita pitempänä.

Olin kuin majakka matkan ensimmäiselle kerjäläiselle, joka oitis löysi tiensä luokseni. Tässä maassa tuntuu olevan perusolettamus, että farangilta löytyy massia, mistä riittää jakaa avokätisesti joka puolelle. Kovetin sydämeni ja olin niin kuin en huomaisikaan. Jälkeenpäin tuli syyllinen olo.

Pitäisikö kerjäläiselle antaa rahaa vai eikö pitäisi? Lienee ikuisuuskysymys. Joidenkin mielestä pitäisi antaa rahan sijasta ruokaa. Mutta aika vaivalloista katukerjääjin laumaa olisi syömäänkään viedä. Melkein joka päivä kerjäläisiin törmää kaduilla.

Yksi keino rauhoittaa omaatuntoaan olisi antaa almu vain päivän ensimmäiselle anojalle. Toisaalta hieman pelottaakin antaminen aikaisempien kokemuksien perusteella, kun ei kuunaan tiedä minkälaisen reaktion se saajassa aiheuttaa.

Pomin äidin kotona kävin suihkussa ja otin pienet tirsat. Sitten söimme. Mustekala oli aika hyvää. Kotoa otin mukaan kierrätyshyllystä dykkaamani kahvinkeittimen ja paketin suomalaista kahvia ja suodattimia. Thaimaasta on aika vaikea löytää suomalaiseen makuun sopivaa kahvia.