Nukuin yön kohtuullisesti, vaikka aluksi tuntui, ettei tule mitään. Pomin äidin talo sijaitsee aivan tien veressä ja liikenteen meteli tulee suoraan sisälle. Onneksi olen tottunut korvatulppien käyttäjä työni vuoksi. Toinen nukkumista haittaava tekijä on kivikova sänky. Kontrasti oli "hiukan" iso, Suomen liiankin pehmeässä jenkkisängyssä nukkumisen jälkeen.

Tänään sitten alkoi thaimaalaisen uudenvuoden juhlinta eli songran. Olen sen jo kerran kokenut, enkä niin hirveästi asiasta innostunut. Onneksi toistaiseksi olen selvinnyt kastumatta. Toisekseen täällä "syrjäkylällä" lähinnä vain lapset harrastaa veden ja puuterin ruiskimista toisten päälle. Valkoihoisia farangeja ei näillä nurkilla ole juurikaan näkynyt.

Kävimme katsastamassa taloamme livenä ensimmäistä kertaa. Muuten ok, mutta joitakin asennuksia vielä puuttui ja viimeistelty monin paikoin huolimatonta. Pitää pyytää korjaamaan pahimpia paikkoja. Tapasimme kaksi sveitsiläistä miestä, jotka pysähtyivät juttelemaan. Olivat asuneet alueella jo kaksi vuotta. Sveitsiläisten mielestä alueella on ollut hyvä asua ja hiljaista myös. Tiesivät kertoa, että neljällä suomalaisella lisäkseni on talo samalla alueella. Kun valitin rakentajien tekemistä virheistä, he sanoivat, että kaikki valittavat, he itse mukaanlukien. Heidän mukaansa joka paikassa sama juttu ja joutuu hyväksymään, että tietty suurpiirteisyys kuuluu thaimaalaiseen rakennuskulttuuriin. Täydellistä laatua on vaikeaa saada. Ellei sitten itse rakenna. Toisaalta saaneeko sittenkään.. aika suurpiirteisesti tuli aikoinaan itsetekemänikin talo rakennettua. Omaa suurpiirteisyyttä ei kuitenkaan yhtä helposti ehkä moiti, kuin toisten.

Illemmalla käväisimme taas kaupassa. Kaikki elintarvikkeet eivät ole Suomea halvempia Thaimaassa. Eräs sellainen on maito, joka maksaa päälle euron litra.