Vietin äskettäin syntymäpäiviäni. Sen kannalta tämä vuosi oli parempi kuin viime vuosi, jolloin vietin elämäni yksinäisimmän syntymäpäivän Samuin saarella Thaimaassa. Hotellikin, jossa majailin, oli tyhjä. Joskin viihtyisä ja asiakaskadosta oli minulle hyötyä hinnan ollessa puolet normaalista (ks. kuva alla)

Vaikka en ole suuremmin syntymäpäiväihmisiä, niin ihan kiva, kun joku huomioi. Muutama ystävät muistivat, mutta pitkäaikaisemmat läheiseni eivät. Tarkoitan äitiäni. Äitini on vanha, eikä enää muistanut, kuten tähän asti vielä on tehnyt. Ei se mitään. Aika tuo muutoksia itsekunkin elämiin. Enpä itsekään muista paljon kenenkään syntymäpäiviä.

Omakotitalossani oli jääkaapin ovessa mietelause "ystävät ovat perhe, jonka voi valita". Sitä, millaiset vanhemmat saa ja millaiseen perheeseen syntyy ja kasvaa, ei voi valita, mutta ystävät voi. En ole kovin hyvä valikoimaan ystäviä, enkä liene itsekään monien listalla. Välillä tuntuu, että olen hyvää vauhtia erakoitumassa. Toisaalta, kovin sosiaalinen seurapiiri-ihminen en ole ollut kuunaan vaikkakin osaan tarvittaessa puhua liiankin paljon. Leipätyönikään ei ole paljon antanut mahdollisuuksia vilkkaaseen sosiaaliseen elämään, nykyisenä tehokkuuden ja tappotahdin aikana vielä vähemmän.

Mielenkiintoista sekin, että, kun minulla oli noin 20 vuoden ajan talo, siellä kävi melko paljon vieraita, mutta vain noin 10% minun puoleltani. Lapsena ja nuorena kaveerasin melko paljon kolmen serkkuni kanssa ja yhden kanssa olimme aina kesäisin melkein kuin paita ja peppu. Mutta naimisiin mentyäni ja varmaan uskoontulonikin 80. luvulla vaikutti siten, että  vieraannuin heistäkin käytännnöllisesti katsoen lähes täysin. Kun omakotitaloni valmistui, niin kutsuistani huolimatta yksikään heistä käynyt kylässä kertaakaan niiden 20 vuoden aikana, kun minulla talo oli.

Aktiiviuskovaisuusaikanani seurakunta-elämä vei jokseenkin kaiken vapaa-aikani. Vuosikausia kävin rukouspiirissä ja osallistuin kaikenlaisiin tilaisuuksiin. Tein myös monta vuotta lehtityötä, mikä oli aika raskasta puuhaa. "Luppoaikoina" jaoin lisäksi traktaatteja ovelta ovelle ja tein jonkin aikaa alkoholistityötäkin katulähetyksen puitteissa käymällä heidän majapaikoissaan puhumassa ja soittamassa, vaikka en osannut puhua, enkä soittaa.  Se antaa mielikuvan aktiivisesta sosiaalisesta elämästä ja ehkä siltä näyttikin päällepäin, pinnallisesti katsoen varmaan olinkin.

Olin "aktiivinen seurakuntalainen", mutta olinko sittenkään? Kuka minua "työstäni" muistaa? Kuka muistaa, että olin seurakunnassa edes jäsen? Tunsin jatkuvaa alamittaisuutta, etten tee mitään ja jos jotain tein, koin, että se oli vailla arvoa. Tunsin itseni usein orvoksi, enkä oikein päässyt sisälle "piireihin", vaikka jopa vanhemmistoon minut valittiin vahingossa yhdeksi vuodeksi. Vanhimmuus asetti vielä suuremmat paineet "tehdä jotain". Jolle paljon annetaan, siltä paljon vaaditaan ja tunsin etten tehnyt mitään. Ne oli liian suuret saappaat minulle.

Seurakuntaelämäni oli melko kaukana muusta elämästä, sillä, lukuunottamatta seurakunnan tilaisuuksia, olin hyvin vähän yhteyksissä "muuten vain" seurakuntalaisten kanssa. Paitsi parin isäni ikäisen veljen, joiden luona kävin usein kyläilemässä ja he kävivät joskus meillä. He ovat olleet jo autuaimmilla sielujenmetsästysmailla pitkään. Avioeronneena en voisi kuvitellakaan palata takaisin ainakaan samaan seurakuntaan. Tosin ei ole haluja muihinkaan. Helpompi olla näin, vain olla. Rukoilla saa puolestani, jos lukijoiden joukosta rukoilijoita löytyy. Uskoni kylläkin rakoilee niiden toimivuuden suhteen. Sen ei kuitenkaan pitäisi olla rukouksen kohteen uskosta kiinni. Niin minulle ainakin on opetettu.

Yritän kuitenkin kehittyä sosiaalisestikin kuten muillakin tavoin vielä ennen kuin on minun vuoroni lähteä autuaammille maille. En yritä sillä ansaita mitään taivaspaikkoja jne. jos jollekulle tulee mieleen. Haluan muuten vain kehittyä, jos mahdollista. Pitää yrittää toteuttaa muutama kylävierailukutsu, joukossa on pari uutta tutustumistakin.

Hotelli Samuilla, jossa vietin päiviäni viimevuonna. Hotellin vieressä oli pieni kahvila, jossa kävin suunnilleen joka aamu aamukahvilla. Kahvilan pitäjä on nykyisin facebooklistallani.