Pari vuotta sitten kirjoitin jutun valelääkäristä,  jonka havaittiin harjoittaneen lääkärin tointa 10 vuotta, ilman, että hänellä oli työhön oikeuttavaa pätevyttä, papereilla mitattuna. Laiho ei kuitenkaan ollut mikään eilisen teeren poika, koskapa läpäisi lääkäreiltä vaadittavan kolmeosaisen testin Tampereen tiedekunnassa, myönnettiin oikeus harjoittaa lääkärin ammattia valvonnan alaisena ja lopulta annettiin oikeus tehdä sitä itsenäisesti. Syytökset tuntuivat tuolloin minusta perusteettomilta, koska hänet oli virallisesti hyväksytty lääkärin työhön ja vaikka häneltä puuttui muodollinen pätevyys, hän pätevöityi käytännön kautta, kuten kaikkien alojen ammatinharjoittajat.

Laihon syyttelyn yhteydessä ei voi välttyä käsitykseltä, että epäpäteviä henkilöitä on ollut töissä instansseissakin, jotka ovat epäpätevän hakijan testit ja hakemukset hyväksyneet.  Jos oletetaan, että epäpätevän valinneet henkilöt eivät ole epäpäteviä, niin tällöin valelääkärinkin on oltava  pätevä.  Koska valittua kuitenkin syytetään epäpäteväksi, mutta ei valinnan tehneitä, niin siinä tapauksessa testit ja valintamenettelyt ovat olleet epäpäteviä ja epäluotettavia. Siitä taas seuraa se, että suurella todennäköisyydellä monet muutkin lääkäriksi valitut ovat epäpäteviä.  Ja samalla logiikalla tahallaan tappajia.

Laihon juttu on ollut kaikin puolin eriskummallinen. Kun Laiho pari vuotta sitten, 10 vuotta lääkärin työtä jo tehneenä, paljastui valeläääkäriksi, niin hänen työstään oli jo tuolloin varsin vaikeaa löytää moitittavaa. Myös potilaiden mielestä hän oli hyvä lääkäri. Laiho alkoi jo unohtumaan mielistä kunnes nimi  yhtäkkiä pulpahti taas esiin rajuin syytteiden saattelemana: Epäillään tappaneen kolme potilasta ihan tahallaan! Antanut tahallaan yliannoksen insuliinia, vai millä tavoin sairaalasurmat on tällä kertaa tehty?

Tahallaan tappaminen on kuin harkittu murha. Kolme tahallaan tappanutta tehnyt on sarjamurhaaja. Vai onko tahallisella tapolla ja harkitulla murhalla jotain oleellista eroa? Murha nimen omaan määritellään rikoslaissa ”tappona, joka on tehty harkiten”. Toisin sanoen, tahallaan ja tarkoituksella. ”Tapoksi” yleensä katsotaan pikaistuksissaan tai muulla tavoin, ei-tarkoituksella ja ei-tahallaan, tehty surmatyö.  Tahallaan tehdyn tapon ja tahallaan tehdyn murhan ero on kuin veteen piirretty viiva. Ero lienee lähinnä sanakikkailua.

Häntä epäillään kolmesta tahallisesta taposta, joista kaksi on tapahtunut Helsingissä vuonna 2011 ja yksi Lahdessa vuonna 2006. – En voi kertoa tapausten sisällöstä tai kuvailla tekoa julkisuuteen. Emme epäile, että Laiho olisi tarkoituksellisesti ja tietoisesti pyrkinyt surmaamaan jonkun ihmisen. Mutta hänen olisi tarvinnut menettelyssään käsittää, että toiminnasta voi seurata potilaan kuolema. Kuolemantuottamuksesta ei ole kyse, nyt tutkitaan tahallista kuoleman aiheuttamista. Tahallisuutta on kolmea eri astetta, tässä on kyseessä lievin tahallisuuden aste, Leppilahti määrittelee. ( Iltis )

Otsikko kirkuu, mutta kun uutisen lukee läpi, huomaakin, että syyte ”tahallisesta taposta” on täysin hypoteettinen ja kuin väkisin väännetty. Salailu  korostaa vaikutelmaa. Laihoa ristiriitaisesti syytetään ja ei syytetä ”tahallisesta taposta” yhtä aikaa. Ensin tahallisuus ja kuolemantuottamuskin kumotaan  ja sitten aletaan pelata sanaleikkejä ja vääntää suoraa mutkalle. Tuolla tavoin, sanoja vääntelemällä, kenestä tahansa saadaan tappaja. Autolla liikenteeseen lähtijät ovat tahallaan tappajia, koska heidän täytyy menettelyssään käsittää se, että he voivat  joutua onnettomuuteen, josta voi seurata jonkun kuolema.

Varmaan ei kiveäkään ole jätetty kääntämättä Laihon tapauksessa.  Siitä huolimatta näyttää olevan vaikeaa todistaa, että hän olisi tehnyt suoranaista virhettä. Saattaa jopa helpommin löytyä virheitä muodollisesti ”pätevien” lääkäreiden toiminnasta, jos heisän työhistoriaansa alettaisiin tutkia yhtä perusteellisesti kuin Laihon. Entä Laihon tehtävään valinneet? Asetetaanko heidät syytteeseen vai painetaanko vain villaisella? Heidän virheensähän asetti ihmishenkiä vaaraan. Heidän täytyi tietää, mitä heidän menettelystään voi seurata.

Tuoreimmat uutiset kertovat, että Helsingin käräjäoikeus on hylännyt Esa Laihoon kohdistuneen vangitsemisvaatimuksen epäillyistä kolmesta taposta, siis TAHALLAAN tehdyistä. Onneksi kerrankin oikeus näyttää toteutuvan. Laihon tuomitseminen olisi ollut oikeusmurha. Ainakaan julkisuuteen ei ole esitetty mitään faktatodisteita. Sen sijaan hurjia väitteitä on laitettu liikkeelle. Pekka Puupään kaverin sanoin ”asia ei tietysti minulle kuulu”, mutta mielestäni Laiholla olisi nyt hyvä sauma pistää kunnianloukkaussyyte vireille.