Ei ne varmaan globaalisti vielä viimeiset löylyt olleet, mutta viimeiset tässä talossa. Enkä saanut edes saunaorgasmia. Sillä ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa, vaikka kutsunkin saunassa silloin tällöin kokemaani rentouttavaa hyvänolon tunnetta tuolla nimellä.

En pysty sanoin selittämään, miltä se tuntuu, mutta se kestää vain hetken, jona aikana iho menee kananlihalle ja tuntuu ikään kuin olisin jossakin muualla, vaikka hyvin tiedostankin missä olen.

Koen tunteen vain saunassa ja sen laukaisee yleensä kiukaalle heitettävän veden suhina, vastan tuoksu, ja löylystä nouseva lämpö ja saunakipon kolina. Saunaorgasmin saaminen edellyttää myös mielen tyyneyttä. Jos minulla on stressiä, paljon ajatuksia tai huolia pyörii mielessä, niin saunaorgasmi jää saamatta.

Juurille

Viime aikoina muutto on pyörinyt mielessä. Muutto juurille tarkoittaa paluuta synnyinseudulle, usein maaseudulle. Vielä muutama vuosi sitten tuskin olisin voinut kuvitella maalle vielä muuttavani, lannan tuoksuun ja paarmojen syötäväksi. Vähiten juurilleni.

Olin kai jo puoliksi muuttunut pesunkestäväksi kaupunkilaiseksi. Puoliksi, koska hiljaisuutta, sitä vielä toisinaan kaipasin. Toivoin usein joululahjaksi vain rauhaa ja hiljaisuutta, en materiaalisia lahjoja. Olisi pitänyt sulkea suuni, sillä eniten meteliä taisin saada aikaan itse.

Muutama päivä sitten yövyin syntymäkodissani. Kuinkahan monta vuotta siitä on aikaa kun viimeksi? Kymmenen? Kaksikymmentä? En muista. Syntymäkodissani hiljaisuuden voi suorastaan kuulla. Thaimaassa saatan sitä joskus kaivata, sillä siellä ei sellaista hiljaisuutta löydä mistään kuin Suomesta. Asuntojen äänieristys on huono niin, että ihmisten aikaan saama melu tunkeutuu helposti sisälle. Ja vaikka hetkeksi öiseen aikaan hiljenisikin, niin kaskaat ja muut ötökät pitävät huolen siitä, ettei konsertti koskaan lopu.

Olen muuttanut elämäni aikana noin 20 kertaa paikasta toiseen ja tavaran määrä on lisääntynyt kerta kerralta. Luonnekin kun on sellainen, ettei hyvää tavaraa haluaisi poiskaan heittää. Rikkinäisetkin voin joskus korjata. Noin 99%  tavaroista olen roudannut muutoissa yksinäni. Hyvä minä. Tai tyhmä minä.

Sieluni silmillä näen, että tämä paluu juurilleni tulee olemaan toiseksi viimeisin muuttoni. Viimeinen muuttoni on sitten kuin tuhlaajapojan kotiinpaluu. Tavaroita ei sinne tarvitse raahata. Onneksi. Eikä voikaan. Ei ne ahtaasta portista sisälle mahtuisi. Helpompi on kamelin mennä neulan silmän läpi kuin tavaroiden kanssa päästä taivaaseen.