Arkirutiinini alkavat yöllä. Nukkumaan lähtöni viivästyy lähes poikkeuksetta yli puolen yön. Harvemmin voin sanoa nukkuneeni yöni erittäin hyvin. Yleensä nukun keskinkertaisesti tai huonohkosti. Äitini on kertonut, etten lapsenakaan tarvinnut paljon unta. Muistan itsekin lukeneeni pienenä kirjaa peiton alla sähkölampun valossa, etten häiritsisi vanhempiani ja veljeäni, jotka jo nukkuivat samassa huoneessa.

Nyt kun eläkeläisenä voisin nukkua pitkään, en kuitenkaan nuku. Ei nukuta. Toisinaan pyörin levottomasti koko yön. Vaikka en pyörisikään, niin yleensä herään joka yö vessaan vähintään kerran. Käyn helpotuksella silmät puoliummessa, sytyttämättä valoja. Jos sytytän, se virkistää minua niin, etten saa enää uudelleen unen päästä kiinni.

Nukun kevyesti heräten usein pieneenkin normaalista poikkeavaan risahdukseen. Ellei mitään poikkeavaa kuulu, niin herään klo 7, kun vaimoni kello soi. Hän suorittaa aamupuuhiaan n. tunnin verran ennen kouluun lähtöään. Niistä syntyy ääniä, jotka pitävät minua hereillä.

Toisinaan en yritä nukkua enää uudelleen, toisinaan taas laitan silmälapun silmilleni ja nukahdan vielä pariksi tunniksi, varsinkin, jos olen laittanut myös tulpat korviini. Meillä on muutama kuminauhalla varustettua pehmeää lappua, joka silmille laitettuna pimentää valot tehokkaasti ja auttaa siten nukkumisessa. Silmälaput ovat peräisin Turkeys Airlinesilta. Ainoa lentoyhtiö, joka sellaisia lappuja on jakanut. Herään kuitenkin lopullisesti päivään viimeistään 9.30, oli arki tai pyhä. En oikeastaan kuunaan nuku yli 10 pitempään.

Ensi töikseni avaan tietokoneeni ja luen uutiset. Sinä voi mennä tunti. Sen jälkeen nousen keittää aamukahvia. Jos tiskiallas on täynnä, tyhjennän koneen puhtaista ja lataan likaisilla ja laitan sen pesemään.

Rutiineihini kuuluu myös pestä pyykki, jos pestävää on. Pesemiseni kattaa omani ja yleiset vaateparret kuten pyyhkeet, liinavaatteet ja matot. Joo, pesen myös matot pyykinpesukoneella ja puhdasta tulee. Jopa ison olohuoneen maton olen saanut tungettua pesukoneen rumpuun. Vaimoni ja poikani pesevät yleensä itse omat tärkeimmät vaatteensa.

Näiden rutiinien jälkeen palaan kahvikupposen ja leipäpalan kera tietokoneeni ääreen. Kummasti siinä aika kuluu. Hetkessä kello onkin jo 14, jolloin vaimoni yleensä palaa suomenkielen kurssilta takaisin asunnollemme.

Oikeastaan minulla ei muita arkirutiineja olekaan, mutta muuten tekemistä piisaa. Ei ole vapaa-ajan ongelmia. Jos innostun, niin järjestelen tavaroitani, jota työtä riittää loputtomiin. Kellarin kanahäkki on täynnä ja eteisen nurkassakin seisoo kymmenkunta laatikkoa täynnä kaikenlaista ”romua”, joita teeseitse – miehenä tarvitsen.

Nykyään teeseitse -miehiä ei juuri arvosteta. Rikkoutuneet tavarat heitetään mieluummin roskiin ja ostetaan uusi kuin aletaan korjata. Vanha ei kelpaa kellekään, vaikka vika ei olisi suuri. Itse synnyin köyhään perheeseen, jossa äiti parsi villasukat ja paikkasi reikäiset vaatteet, jotta niitä voisi käyttää mahdollisimman pitkään. Ja jos esim. polkupyörästä hajosi kumi, ketjut, mikä tahansa, niin mikäli mieleni teki ajaa,  minun piti se itse kunnostaa, yrityksen ja erehdyksen toimiessa opettajana,

Menneisyyden peruja siis lienee se, että pyrin korjaamaan lähes kaiken mahdollisen itse. Tarvittaessa improvisoin. Vessaamme olen väsännyt   alapesusuihkun (kuvassa). Se on tarpeen WC tiloja pestäessä ja välttämätön vaimolleni, joka on siihen oppinut, sillä Thaimaassa ei tavallisen kansan parissa pahemmin vessapaperia käytetä. Jos jossakin käytetään, niin paperia ei heitetä pönttöön, vaan vessatiloissa sijaitsevaan roskikseen. Ei mitenkään mukavaa, mutta niin täytyy tehdä, koska paperi voi tukkia viemäriputkistot, jotka ovat ahtaammat kuin suomalaiset vastaavat.

Ilman ”romujani” en olisi alapesusuihkua voinut tehdä. Olisi pitänyt mennä ostamaan osia, joka on paitsi vaivalloista, myös kallista. Tai kutsua huoltomies, joka on liian hidas akuuttiin tarpeeseen. Esim. kun pyysin edelliseen asuntoomme isännöitsijältä uudet kynnykset rikkoutuneiden tilalle, niin huoltomies tuli vasta about puolen vuoden päästä niitä asentamaan. Pian sen jälkeen sain vuokrankorotusilmoituksen. Eipä olisi kannattanut korjauttaa.